Maarten Stekelenburg

alankomaalainen jalkapalloilija

Maarten Stekelenburg (s. 22. syyskuuta 1982 Haarlem, Pohjois-Hollannin provinssi, Alankomaat) on alankomaalainen, vuonna 2023 pelaajauransa lopettanut jalkapallomaalivahti. Hän edusti kotimaassaan Ajaxia ja pelasi myös muun muassa Englannin Valioliigassa ja Italian Serie A:ssa. Hän oli Alankomaiden maajoukkueen ykkösmaalivahti sen saavuttaessa MM-hopeaa vuonna 2010 ja pelasi myös EM-kilpailuissa 2008, 2012 ja 2021.[1]

Maarten Stekelenburg
Henkilötiedot
Koko nimi Maarten Stekelenburg
Syntymäaika 22. syyskuuta 1982 (ikä 41)
Syntymäpaikka Haarlem, Alankomaat
Pelipaikka Maalivahti
Pituus 194 cm
Junioriseurat
Zandvoort '75
Schoten
1997–2002 Ajax
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2002–2011 Ajax 191 (0)
2011–2013 Roma 48 (0)
2013–2016 Fulham 19 (0)
2014–2015 Monaco 1 (0)
2015–2016 Southampton 17 (0)
2016–2020 Everton 19 (0)
2020–2023 Ajax 19 (0)
Maajoukkue
2002–2003 Alankomaat U21 4 (0)
2004–2021 Alankomaat 63 (0)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 1. heinäkuuta 2024.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 1. heinäkuuta 2024.

Mitalit
Maa:  Alankomaat
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Etelä-Afrikka 2010 Jalkapallo

Stekelenburg aloitti uransa pienessä VV Schotenin joukkueessa, josta siirtyi AFC Ajaxiin 15-vuotiaana. Debyyttinsä Alankomaiden pääsarjassa hän teki 24. helmikuuta 2002 NAC Bredaa vastaan. Ajaxin ykkösmaalivahdiksi Stekelenburg nousi kaudella 2005–2006. Hän pelasi Ajaxissa kaikkiaan 280 ottelua, näistä 191 Eredivisiessä. Mestarien liigassa hän pelasi karsintapelit mukaan lukien 26 ottelua, UEFA Cupissa ja Eurooppa-liigassa karsintoineen yhteensä niin ikään 26. Hän voitti Alankomaiden-mestaruuden 2004 ja 2011, Alankomaiden cupin 2006, 2007 ja 2010 sekä Alankomaiden supercupin 2002, 2006 ja 2007.[1]

Stekelenburg siirtyi elokuussa 2011 ensimmäisenä hollantilaisena pelaajana AS Romaan, arviolta kuuden miljoonan euron siirtosummalla. Debyyttinsä Italiassa hän teki 11. syyskuuta 2011 ottelussa Cagliaria vastaan. Hän pelasi Romassa kahden kauden aikana kaikkiaan 55 ottelua, näistä 48 Serie A:ssa.[1]

Kesäkuussa 2013 Stekelenburg siirtyi Serie A:sta Englannin Valioliigaan ja Fulhamiin. Siirtosumma oli arviolta neljä miljoonaa puntaa. Hän pelasi kaudella 2013–2014 kaikkiaan 21 ottelua, joista 19 Valioliigassa. Kauden 2014–2015 hän oli lainalla Monacossa pelaten yhteensä kahdeksan ottelua, näistä vain yhden Ligue 1:ssä. Kauden 2015–2016 hän vietti lainalla Southamptonissa, jossa pelasi 17 valioliigaottelua, neljä Eurooppa-liigan karsintaottelua ja kaikkiaan 25 ottelua.[1]

Kesällä 2016 Stekelenburg siirtyi Evertoniin. Hän pelasi siellä ensimmäisellä kaudellaan 21 ottelua, joista 19 Valioliigassa. Kolmena seuraavana kautena hän pelasi yhteensä vain yhden ottelun Eurooppa-liigan karsintavaiheessa, yhden ottelun Eurooppa-liigassa ja viisi ottelua Englannin liigacupissa.[1]

Stekelenburg palasi Ajaxiin kesällä 2020. Hän pelasi kaudella 2020–2021 Eredivisiessa 12 ottelua, Alankomaiden cupissa neljä ottelua ja Eurooppa-liigassa viisi ottelua. Hän voitti uransa kolmannen Alankomaiden liigamestaruuden ja neljännen Alankomaiden cupin. Kaudella 2021–2022 hän pelasi vielä seitsemän ottelua Ajaxin voittamassa Eredivisiessä[1]

Maajoukkue

muokkaa

Stekelenburg debytoi Alankomaiden maajoukkueessa 3. syyskuuta 2004 ottelussa Liechtensteinia vastaan. Stekelenburg pelasi ottelussa nollapelin ja Alankomaat voitti ottelun 3–0. Hänet valittiin myös Saksan vuoden 2006 MM-kisoihin, mutta hän ei päässyt pelaamaan kisoissa. Ensimmäisen arvoturnausottelunsa hän pelasi EM-kilpailuissa 2008 Romaniaa vastaan.[1]

Stekelenburg nousi maajoukkueen kiistattomaksi ykkösmaalivahdiksi edellisen aloittajan Edwin van der Sarin lopetettua maajoukkueuransa EM-kisojen 2008 jälkeen. Hän pelasi kaikki seitsemän ottelua Alankomaiden saavuttaessa hopeaa MM-kilpailuissa 2010. Hän pelasi kaikki Alankomaiden kolme ottelua EM-kilpailuissa 2012. Hän kuitenkin menetti ykkösmaalivahdin paikkansa saman vuoden lopulla ja pelasi lokakuun 2012 jälkeen seuraavat neljä maaotteluaan vasta loka-marraskuussa 2016. Tämän jälkeen tuli 4,5 vuoden tauko, kunnes hän pelasi kesäkuussa 2021 ystävyysottelun Georgiaa vastaan ja hänet valittiin saman kesän EM-kilpailuihin, jossa hän pelasi joukkueen ykkösmaalivahtina.[1]

Stekelenburgin toinen korva on kuuro.[2]

Lähteet

muokkaa
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.