Wikipedia

Lyijymyrkytys

elimistön myrkytystila

Lyijymyrkytys eli saturnismi on elimistön myrkytystila, joka aiheutuu myrkyllisestä raskasmetallista lyijystä kehossa. Lyijy häiritsee useita kehon prosesseja ja on myrkyllistä monissa elimissä ja kudoksissa, kuten sydämessä, luissa, munuaisissa ja keskushermostossa. Lyijyaltistukselle ei ole tunnettua turvallista alarajaa, vaan lyijy on ihmiselle aina haitaksi. Lyijyn toksisuuden kannalta keskushermosto vaikuttaa olevan vaurioherkin[1]. Aivoihin lyijy pääsee korvaamalla kalsiumioneita ja ylittämällä veri-aivoesteen. Aivoissa lyijy kertyy astrogliaalisoluihin joissa on lyijyä sitovia proteiineja.[2]

Ihmisen lyijymyrkytys näkyy röntgenkuvassa tunnusomaisena tihentymänä luun metafyseaalisella vyöhykkeellä.

Akuutti lyijymyrkytys liittyy altistumiseen työssä ja on suhteellisen harvinainen. Krooninen lyijymyrkytys on yleisempi ja se tapahtuu veren 40–60 μg/dL lyijypitoisuudella.[2] Vielä 1970-luvun alussa asiantuntijat olivat sitä mieltä, että lyijyaltistus on terveydelle haitallista vain kun kyseessä on akuutti lyijymyrkytys, mutta vuosikymmenen puolivälissä alkoi ilmestyä tutkimustuloksia kroonisesta lyijyaltistuksesta ja suhteellisen matalien veren lyijypitoisuuksien vaikutuksista lapsiin. Vaikutus elimiin aletaan havaita veren 6 μg/dL lyijypitoisuudella.[3] Lyijy kerääntyy ihmisellä pääasiassa luihin, joissa se säilyy pitkään ja josta se voi vapautua luun luonnollisessa mineraalimetaboliassa[4].

Orgaaninen lyijy on epäorgaanista lyijyä vaarallisempaa, koska aikuiset absorboivat epäorgaanisesta lyijystä 20 prosenttia ja lapset 50 prosenttia, kun taas orgaaninen lyijy absorboituu lähes kokonaan.[5]

Historia muokkaa

Ihmiskunta on kärsinyt lyijymyrkytyksistä todennäköisesti niin kauan kun on kaivettu hopeaa, jota esiintyy yhdessä lyijyn kanssa lyijyhohteena tunnetussa malmissa.[6] Grönlannin jäätiköstä tehdyistä kairauksista on kyetty päättelemään eri aikoina ilmakehään vapautuneet lyijyjäämät.[7] Antiikin kreikkalaiset aloittivat hopean kaivamisen ja heidän tärkein hopeakaivoksensa tunnetaan Lávrionissa, joka sijaitsee Ateenasta etelään. Sitä hyödynnettiin jo mykeneläisten aikana, mutta sen rikkaat esiintymät löydettiin 400-luvulla eaa. Se oli Antiikin Ateenan tärkeä tulonlähde, jonka hopeasta tehtiin hopeakolikoita. Hopean kaivamista jatkettiin Rooman valtakunnan ajan, mikä on myös nähtävissä Grönlannin jäätikön lyijyjäämistä.[7] Lyijyä syntyy luontaisesti tällaisten hopeakaivosten sivutuotteena kun puhdas hopea pyritään irrottamaan lyijystä.[8]

Japanin samurai-luokan luhistumisen yksi osasyy on mahdollisesti ollut krooninen lyijymyrkytys. Ylhäisönaisilla oli muodissa tehdä valkoinen kasvomaalaus, ja tässä valkoisena pigmenttinä käytettiin lyijykarbonaattia (lyijyvalkoista). Se imeytyy ihon kautta vereen, ja edelleen äidinmaitoon tai ihokontaktin kautta lapsiin ja miehiin. Japanilaisten Edo-kauden samurai-lasten luurangoista on mitattu lyijypitoisuuksia, jotka vastaavat vakavaa kroonista lyijymyrkytystä.[9]

Historiallisesti lyijyn aiheuttama myrkytys on mielletty kihdin lajiksi.[10]

Lyijymyrkytyksen lähteet muokkaa

Lyijymaali muokkaa

Lyijymyrkytyksen tärkein syy on lyijyä sisältävä maali, lyijymaali.[11] Lyijyvalkoinen (emäksinen lyijykarbonaatti) on kaikkein kestävin ja parhaimmin peittävä valkoinen maaleissa käytetty pigmentti.lähde? Yhdysvalloissa lyijymaalilla on maalattu erityisesti ikkunoita ja ovia, mutta myös kokonaisia asuntoja. 1920-luvulla lyijymaali on ollut kallein ja kestävin maali. Yhdysvalloissa lyijymaalin käyttö kiellettiin vasta vuonna 1978. Lyijymyrkytyksen aiheuttaa irtoavien maalilastujen syöminen. Maalilastujen syömisen lisäksi lapset imevät sormiaan ja hengittävät pölyä.[12] Nykypäivänä yleisin valkoinen pigmentti on titaanidioksidi eli titaanivalkoinen.

Tetraetyylilyijy muokkaa

Tunnetuin ja eniten tuotettu organolyijy-yhdiste on tetraetyylilyijy. Lyijyttömään bensiiniin siirtyminen (tetraetyylilyijyn käyttö moottorin nakutuksen estoaineena lopetettu) on merkittävästi pienentänyt sekä ympäristön että ihmisten veren lyijypitoisuutta. Osa ilmakehän tetraetyylilyijystä laskeutui vihannesten lehdille ja hedelmien ja marjojen pintaan.[13]

Lyijyasetaatti muokkaa

Historiassa lyijyasetaattia on käytetty makeutusaineena, sillä se on maultaan makeaa. Rooman valtakunnassa lyijyasetaattia kutsuttiin sanalla sapa ja sitä lisättiin viiniin sen makeuttamiseksi.[14]

Lyijyvetyarsenaatti muokkaa

Etenkin Yhdysvalloissa on käytetty lyijyvetyarsenaattia hyönteismyrkkynä[15]. Sen käyttö aloitettiin torjumalla metsätaloudelle haittaa aiheuttavaa lehtinunnaa Massachusettsin osavaltiossa vuonna 1892[16]. Sitä on käytetty myös omenapuille haittaa aiheuttavaa omenakääriäistä vastaan ja perunalle haitallista koloradokuoriasta vastaan[17].

Hiilivoimaloiden päästöt muokkaa

Nykyään lyijyaltistuksen suurin lähde on hiilivoimaloiden päästämät ilmakehän hiukkaset[18].

Vesijohtovesi muokkaa

Lyijyä on myös vesijohtovedessä. Yhdysvalloissa vesijohtoveden lyijypitoisuuden sallittu raja on 15 ppb, mutta 18 miljoonaa yhdysvaltalaista juo vesijohtovettä jonka lyijypitoisuus on tätä korkeampi.[19] Joissain maissa on käytetty lyijyputkea vesijohtona. Vesijohdon uusiminen vapauttaa lyijyä vesijohtoveteen välittömästi uusimisen jälkeen ja juomaveden lyijypitoisuus voi pysyä kohonneella tasolla kuukausia[20]. Vuonna 2015 on huomattu että vesijohdoissa käytetyn galvanoidun teräksen sinkkipinnoitteessa voi olla lyijyä ja sen sisältämä lyijy liukenee herkemmin mikäli vesijohdon alkupää on kuparia[21]. Suomalaisissa kodeissa kuumasinkittyjä teräsputkia on käytetty sodanjälkeisinä vuosina ja niitä asennettiin jossain määrin taloihin vielä 1970-luvulla[22]. Myös messinkiset vesijohtojen osat nostavat veden lyijypitoisuutta. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa on yritetty säätää määräystä, joka kiristäisi messinkiosien lyijypitoisuuden 8 prosentista 0,25 prosenttiin. Joissain tapauksissa vesijohdon palloventtiiliosien sisällä on ollut lyijykuula, joka on muodostanut alle 8 prosenttia koko osasta ja siten ollut sallittu.[23]

Tupakointi muokkaa

Tupakointi nostaa veren lyijypitoisuutta.[24][25]

Keraamiset astiat muokkaa

Joistain erityisesti vanhemmista keraamisista astioista irtoaa lyijyä, jota on käytetty lasituksessa ja väreissä.[26]

Maan joutuminen suuhun muokkaa

Pienet lapset voivat lisäksi panna suuhunsa maata jossa on lyijyä.[27] Tämä on erityinen riski vanhojen pääteiden varsilla - niillä on ajettu autoilla, jotka ovat käyttäneet lyijytettyä bensiiniä polttoaineenaan.

Tyreotoksikoosi muokkaa

Joissain harvinaisissa tapauksissa lyijymyrkytys on aiheutunut sairaudesta joka kiihdyttää luun uusiutumista. Lyijy keräytyy luihin, ja kilpirauhaseen liittyvät Gravesin tauti ja toksinen kilpirauhasen laajentuma, voivat vapauttaa lyijyä luukudoksesta.[28] Tällöin on kyse tyreotoksikoosista, jossa luun uusiutumisen kiihtyminen vapauttaa luukudokseen kertynyttä lyijyä.[29]

Oireet muokkaa

Myrkytystilan oireisiin kuuluu muun muassa pahoinvointia, kipua ja anemiaa[30]. Lyijymyrkytys saattaa johtaa kuolemaan. Akuutit lyijymyrkytykset ovat paljon harvinaisempia kuin myrkytykseen johtava krooninen altistuminen lyijylle. Akuutti lyijymyrkytys johtuu lähes aina (elimistöön huonoliukoisten) lyijysuolojen nauttimisesta. Oireet ovat paikallisia ruoansulatuskanavan oireita (jano, metallinmaku suussa, vatsakipu, oksentelu, ripuli tai ummetus, lyijysulfidi voi värjätä ulosteen mustaksi), sokki ja munuaisten vaurioitumisen oireita kuten oliguria ja virtsan koostumuksen muutokset, keskushermoston oireet sekä hemolyysi. Mikäli potilas paranee, jatkossa seuraavat usein kroonisen lyijymyrkytyksen oireet.[31][32]

Orgaanisilla lyijy-yhdisteillä, jotka rasvaliukoisina ovat todennäköisesti myrkyllisempiä kuin epäorgaaniset, oireet tulevat nopeasti ja keskushermostollisina. Oireita ovat unettomuus, houretila (delirium), puutteet älyllisissä toiminnoissa, vapina, hallusinaatiot ja kouristukset[31].

Lyijyn puoliintumisaika veressä on 30–40 päivää. Altistuminen aiheuttaa verenmuodostuksen häiriön. Luustoon siirryttyään lyijyn puoliintumisaika on 20 vuotta.[33]

Hoito muokkaa

Lyijymyrkytystä voidaan hoitaa kelatoivilla aineilla, kuten EDTA:lla, jotka sitovat metallia itseensä ja sitten poistuvat elimistöstä virtsan mukana. EDTA:n lisäksi eritoten lapsilla käytetään dimerkaprolia. Myös suun kautta annettu penisillamiini ja DMSA (meso-2,3-dimerkaptomeripihkahappo) toimivat vasta-aineina. Kelatoivalla aineella tapahtuva hoito on aiheellinen, kun veren lyijypitoisuus ylittää 2,5 μmol/l (50 μg/100 ml)[31][32]

Ruumiintoimintojen häiriintyminen muokkaa

Aivojen toiminta muokkaa

Lyijyllä on vaikutus oppimisvaikeuksiin.[34]

Lyijy laskee älykkyysosamäärää 6,9 pisteellä 30 μg/dL veren pitoisuudella, ja suurin osa siitä, 3,9 pisteen lasku, aiheutuu alle 10 μg/dL veren pitoisuudella.[35]

Vuonna 1996 Herbert Needleman julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn heikentävän sille altistuneen ihmisen kykyä hillitä impulsseja, ja lyijyn olevan yhteydessä antisosiaaliseen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen sekä rikollisuuteen.[36] Vuonna 2000 Rick Nevin julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn alentavan älykkyysosamäärää ja vaikuttavan väkivaltaiseen rikollisuuteen ja avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin.[37]

Skitsofrenia muokkaa

Vuonna 2004 löydettiin todisteita siitä, että sikiöaikainen lyijyaltistus ja skitsofrenia myöhemmin elämässä saattavat liittyä toisiinsa.[38][39][40] Vuonna 2009 teoriaa on kehitetty pidemmälle[41]. Vuonna 2013 on julkaistu tutkimus jonka mukaan sikiöaikainen lyijyaltistus altistaa skitsofrenialle myöhemmin elämässä. Lyijyaltistus ei ole itsessään riittävä, vaan lyijyn on estettävä N-metyyli-D-aspartaattireseptori (NMDAR), joka vaikuttaa aivojen kehitykseen, oppimiseen ja muistiin.[42][43][44]

Vaikutukset umpieritysjärjestelmään muokkaa

 
Hypotalamus-aivolisäke-sukurauhanen -akseli miehellä. Lyijy häiritsee hypotalamus–aivolisäke-akselien toimintaa, millä on vaikutus hormonien tuotannon ja pitoisuuksien kontrolloinnissa.

Lyijyn vaikutuksia umpieritysjärjestelmään on tutkittu lyijylle altistuneilla työntekijöillä ja kokeellisilla eläinmalleilla. Lyijyn kertyminen kehoon vaikuttaa umpieritysrauhasten enemmistön toimintaan. Erityisesti lyijy vaikuttaa hypotalamus-aivolisäkeakseliin, jonka seurauksena TRH-, GHRH- ja GnRH -stimulaatioihin vasteet TSH-, GH- ja FSH/LH -hormoneilla ovat heikompia.[45]

Lyijy häiritsee sukupuolihormoneja ja lisämunuaisen steroidigeneesiä, joilla on vaikutusta lisääntymiseen ja sukupuoliseen kehittymiseen.[46]

Korkea veren lyijypitoisuus saattaa vaikuttaa kilpirauhasen fysiologiaan.[47] Eräässä lampailla tehdyssä tutkimuksessa lyijyasetaatin annostelu lampaille matalalla annoksella 5 mg/kg/vuorokausi kahdeksan viikon aikana johti kilpirauhasen vajaatoimintaan, huomattavan mataliin tyreotropiinin (TSH) ja mataliin T3- ja T4-pitoisuuksiin. Tyreotropiinin taso putosi noin kuudesosaan ja T3- ja T4-hormonien tasot putosivat noin puoleen.[48] Alustavien tutkimusten mukaan kilpirauhasen toiminta ja kilpirauhashormonit äidin raskausaikana saattavat olla yhteydessä lapsen homoseksuaalisuuteen.[49][50][51][52]

Raskaus ja sikiövauriot muokkaa

Vuonna 1993 naarasrotilla tehdyssä kokeessa, jossa naarasrotat joivat lyijyasetaattia tai hengittävät lyijyoksidia, havaittiin poikkeavuutta vain lyijyoksidia hengittäneiden urosrottapoikasten pienentyneessä rakkularauhasen tilavuudessa. Tutkijat arvelivat että se saattaa johtua testosteronin erityksen häiriintymisestä. Kaiken kaikkiaan muutokset olivat merkityksettömiä.[53] Vuonna 1994 naarasrotilla tehdyssä toistokokeessa niiden 90 päivän ikäisillä urosrottapoikasilla ei havaittu mitään poikkeavuuksia, rakkularauhasten tilavuudessa ei ollut eroa. Naarasrotat hengittivät lyijyoksidia raskausaikana.[54] Myös kroonista lyijyaltistusta on koetettu rottakokeessa vuonna 1995. Siinä lyijyasetaatille raskauden ensimmäisestä päivästä 60 vuorokautta syntymän jälkeen altistettujen uros- ja naarasrottapoikasten painot laskivat 11 ja 13 prosenttia. Urosrottapoikasten rakkularauhaset pienenivät 29 prosenttia. Lisäksi kivekset ja lisäkivekset pienenivät 13 prosenttia ja ventraalinen eturauhanen 29 prosenttia.[55]

Hedelmällisyys muokkaa

Lyijy on yhdistetty miesten hedelmättömyyteen vuonna 2003. Löydös tehtiin koeputkihedelmöitykseen (IVF) liittyen.[56]

Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa yhtenä miehen tuntemattoman etiologian hedelmättömyyden aiheuttajana pidetään lyijyä. Tutkijoiden mukaan on todennäköisempää että lyijy häiritsee lisääntymiseen liittyvää hormonaalista akselia ja spermatogeneesin hormonaalista kontrollia kuin että vaikutus kiveksiin olisi suora toksinen vaikutus. Tutkijat perustelevat sitä veri-kivesesteellä jonka on todettu suojaavan kiveksiä korkeilta lyijypitoisuuksilta.[57]

Naisilla lyijyä kertyy munasarjojen granulosasoluihin, mikä alentaa hedelmällisyyttä.[45]

Sitoutuminen proteiineihin ja geenien ilmeneminen muokkaa

Lyijy kykenee korvaamaan biologisesti välttämättömiä metalleja, sinkkiä ja kalsiumia sytoplasmaentsyymeissä, transkriptiotekijöissä ja muissa proteiineissa. Kun lyijy sitoutuu näihin proteiineihin, proteiinien geenien ilmeneminen ja joissain tapauksissa kohdegeenien ilmeneminen häiriintyy.[58] Drosophila-kärpäsillä tehdyssä tutkimuksessa lyijyn on todettu vaikuttavan genomin tietyn osan geenien ilmenemiseen. Lajilla genomin osaan kuuluu 122 geeniä.[59]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Cory-Slechta DA: Legacy of lead exposure: consequences for the central nervous system. Otolaryngol Head Neck Surg., helmikuu 1996, 114. vsk, nro 2, s. 224-226. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b Gagan Flora, Deepesh Gupta, Archana Tiwari. Toxicity of lead: A review with recent updates. Interdiscip Toxicol. 2012 Jun; 5(2): 47–58. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3485653/
  3. ↑ Jerome O. Nriagu. The Rise and Fall of Leaded Gasoline. The Science of Total Environment, 92. 1990. s. 13-28.
  4. ↑ Silbergeld EK, Sauk J, Somerman M, Todd A, McNeill F, Fowler B, Fontaine A, van Buren J. Lead in bone: storage site, exposure source, and target organ. Neurotoxicology. 1993 Summer-Fall; 14(2-3):225-36. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8247396/
  5. ↑ Lead (Pb) Toxicity: What is the Biological Fate of Lead in the Body? - ATSDR - Environmental Medicine & Environmental Health Education - CSEM Agency for Toxic Substances and Disease Registry. (englanniksi)
  6. ↑ Ancient Greek silver mine unearthed - MINING.com mining.com. 14 helmikuuta 2016. (englanniksi)
  7. ↑ a b Josh Gabbatiss: Rise and fall of ancient civilisations revealed by lead pollution in Arctic independent.co.uk. 14.5.2018. Viitattu 7.10.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Nigel Wilson. Encyclopedia of Ancient Greece. s. 611.
  9. ↑ https://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2247545/How-Japans-samurai-caste-toppled-MAKE-UP-Lead-poisoning-left-warriors-children-backward-physically-deformed.html
  10. ↑ "Saturnine gout" (1. huhtikuuta 1989). Bailliere's Clinical Rheumatology 3 (1): 51–61. PMID 2661030. 
  11. ↑ What Is Lead Poisoning? webmd.com.
  12. ↑ Lyijymyrkytykset nousivat demokraattien vaaliteemaksi yle.fi.
  13. ↑ Vieläkö raskasmetalleista on ongelmia? terveyskirjasto.fi.
  14. ↑ Sugar of Lead: A Deadly Sweetener smithsonianmag.com.
  15. ↑ https://echa.europa.eu/documents/10162/13640/lead_hydrogen_arsenate_en.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ lead arsenate sitem.herts.ac.uk.
  17. ↑ https://www.ct.gov/caes/lib/caes/documents/publications/bulletins/b208.pdf
  18. ↑ "Lead in Children’s Blood Is Mainly Caused by Coal-Fired Ash after Phasing out of Leaded Gasoline in Shanghai" (15. kesäkuuta 2010). Environmental Science & Technology 44 (12): 4760–4765. doi:10.1021/es9039665. 
  19. ↑ What's in Your Water? Flint and Beyond nrdc.org.
  20. ↑ Replacing some old pipes can still result in lead-contaminated water phys.org.
  21. ↑ New source of lead in drinking water identified: Galvanized steel pipe coatings phys.org.
  22. ↑ Joisitko tästä putkesta tullutta vettä? Kodeista löytyy vesijohtoja, joiden käyttöiän piti olla lopussa vuosikymmeniä sitten yle.fi.
  23. ↑ Brass devices in plumbing systems can create serious lead-in-water problems sciencedaily.com.
  24. ↑ "Lead and cadmium levels in blood samples from the general population of Sweden" (1. helmikuuta 1983). Environmental Research 30 (1): 233–253. PMID 6832108. 
  25. ↑ "Cigarette smoking and lead levels in occupationally exposed lead workers" (1. heinäkuuta 1980). Journal of Toxicology and Environmental Health 6 (4): 877–883. doi:10.1080/15287398009529906. PMID 7420487. 
  26. ↑ Yle. Kuningaskuluttaja. Vanhoissa astioissa huikeita lyijypitoisuuksia. 4. kesäkuuta 2008.
  27. ↑ Srianujata, S. (1. heinäkuuta 1998). "Lead--the toxic metal to stay with human". The Journal of Toxicological Sciences 23 Suppl 2: 237–240. PMID 9760473. 
  28. ↑ "Lead poisoning secondary to hyperthyroidism: report of two cases" (1. helmikuuta 1998). European Journal of Endocrinology 138 (2): 185–188. PMID 9506864. 
  29. ↑ "Lead poisoning from mobilization of bone stores during thyrotoxicosis" (1. maaliskuuta 1994). American Journal of Industrial Medicine 25 (3): 417–424. PMID 8160659. 
  30. ↑ Perustelumuistio epäorgaanisen lyijyn biologisen altistumisindikaattorin raja-arvon uusimiselle (PDF) Työterveyslaitos. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 29.12.2015.
  31. ↑ a b c Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 123-126. 3. painos. Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2. (englanniksi)
  32. ↑ a b Hannu Komulainen ja Jouko Tuomisto: Metallit ja metalloidit: Lyijy (pdf) (s. 1066-1069) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
  33. ↑ Eija Riitakorpi: Lyijymyrkytys 26.11.2015. Työterveyslaitos. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 29.12.2015.
  34. ↑ "Blood Lead Levels and Learning Disabilities: A Cross-Sectional Study of the 2003–2004 National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES)" (1 October 2017). International Journal of Environmental Research and Public Health 14 (10). doi:10.3390/ijerph14101202. PMID 28994742. PMC:PMC5664703. 
  35. ↑ "Low-Level Environmental Lead Exposure and Children’s Intellectual Function: An International Pooled Analysis" (1. heinäkuuta 2005). Environmental Health Perspectives 113 (7): 894–899. doi:10.1289/ehp.7688. PMID 16002379. PMC:PMC1257652. 
  36. ↑ Aggressiveness and Delinquency In Boys Is Linked to Lead in Bones nytimes.com.
  37. ↑ Nevin, R. (1 May 2000). "How lead exposure relates to temporal changes in IQ, violent crime, and unwed pregnancy". Environmental Research 83 (1): 1–22. doi:10.1006/enrs.1999.4045. PMID 10845777. 
  38. ↑ Prenatal lead exposure linked to schizophrenia newscientist.com.
  39. ↑ "Prenatal lead exposure, delta-aminolevulinic acid, and schizophrenia" (1. huhtikuuta 2004). Environmental Health Perspectives 112 (5): 548–552. doi:10.1289/ehp.6777. PMID 15064159. PMC:PMC1241919. 
  40. ↑ Guilarte, Tomás R. (1. syyskuuta 2004). "Prenatal Lead Exposure and Schizophrenia: A Plausible Neurobiologic Connection". Environmental Health Perspectives 112 (13): A724. PMID 15345353. PMC:PMC1247541. 
  41. ↑ Guilarte, Tomás R. (1 May 2009). "Prenatal Lead Exposure and Schizophrenia: Further Evidence and More Neurobiological Connections". Environmental Health Perspectives 117 (5): A190–A191. doi:10.1289/ehp.0800484. PMID 19478978. PMC:PMC2685858. 
  42. ↑ Lead Acts to Trigger Schizophrenia - Columbia University Mailman School of Public Health mailman.columbia.edu.
  43. ↑ Toxic Metals: Lead Exposure Can Incite Schizophrenia medicaldaily.com. 31 May 2013.
  44. ↑ "Chronic Exposure of Mutant DISC1 Mice to Lead Produces Sex-Dependent Abnormalities Consistent With Schizophrenia and Related Mental Disorders: A Gene-Environment Interaction Study" (28 May 2013). Schizophrenia Bulletin 40 (3): 575–584. doi:10.1093/schbul/sbt071. 
  45. ↑ a b "The effect of lead intoxication on endocrine functions" (1. helmikuuta 2009). Journal of Endocrinological Investigation 32 (2): 175–183. doi:10.1007/BF03345710. PMID 19411819. 
  46. ↑ Bogdan Georgescu et al. Heavy Metals Acting as Endocrine Disrupters. Animal Science and Biotechnologies, 2011, 44 (2) https://pdfs.semanticscholar.org/4d4b/ece3f96ad1a607db27c6edd7123cb90eb4fd.pdf
  47. ↑ "Effects of lead on thyroid functions in lead-exposed workers" (1 January 2010). Open Medicine 5 (2). doi:10.2478/s11536-009-0092-8. 
  48. ↑ Badiei, K.; Nikghadam, P.; Mostaghni, K. and Zarifi, M. Effect of lead on thyroid function in sheep. Iranian Journal of Veterinary Research, Shiraz University, Vol. 10, No. 3, Ser. No. 28, 2009 http://ijvr.shirazu.ac.ir/article_1696_0d0c3ff42cbc25c34d9b1a61611839f5.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  49. ↑ "Genome-Wide Association Study of Male Sexual Orientation" (1 December 2017). Scientific Reports 7 (1). doi:10.1038/s41598-017-15736-4. 
  50. ↑ Sabuncuoglu, Osman (30. syyskuuta 2015). "High Rates of Same-Sex Attraction/Gender Nonconformity in the Offspring of Mothers with Thyroid Dysfunction During Pregnancy: Proposal of Prenatal Thyroid Model". Mental Illness 7 (2). doi:10.4081/mi.2015.5810. PMID 26605033. PMC:PMC4620281. 
  51. ↑ Mullen, Jeffrey (23. kesäkuuta 2016). "A Link Between Maternal Thyroid Hormone and Sexual Orientation?". Mental Illness 8 (1). doi:10.4081/mi.2016.6591. PMID 27403279. PMC:PMC4926038. 
  52. ↑ Sabuncuoglu, Osman (23 October 2017). "Towards a further understanding of prenatal thyroid theory of homosexuality: Autoimmune thyroiditis, polycystic ovary syndrome, autism and low birth weight". Mental Illness 9 (2). doi:10.4081/mi.2017.7325. PMID 29142667. PMC:PMC5661141. 
  53. ↑ "Effect of ingestion and inhalation of lead on the reproductive system and fertility of adult male rats and their progeny" (1. maaliskuuta 1993). Human & Experimental Toxicology 12 (2): 165–172. doi:10.1177/096032719301200213. PMID 8096717. 
  54. ↑ "Effects of lead poisoning of rats during pregnancy on the reproductive system and fertility of their offspring" (1. huhtikuuta 1994). Human & Experimental Toxicology 13 (4): 241–246. doi:10.1177/096032719401300403. PMID 8204308. 
  55. ↑ "Reproductive toxicity of chronic lead exposure in male and female mice" (1 marraskuuta 1995). Human & Experimental Toxicology 14 (11): 872–878. doi:10.1177/096032719501401103. PMID 8588947. 
  56. ↑ "Increased seminal plasma lead levels adversely affect the fertility potential of sperm in IVF" (1. helmikuuta 2003). Human Reproduction (Oxford, England) 18 (2): 374–383. PMID 12571177. 
  57. ↑ "How does lead induce male infertility?" (29. syyskuuta 2018). Iranian Journal of Reproductive Medicine 9 (1): 1–8. PMID 25356074. PMC:PMC4212138. 
  58. ↑ Bouton CM & Pevsner J.: Effects of lead on gene expression. Neurotoxicology, joulukuu 2000, 21. vsk, nro 6, s. 1045-1055. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  59. ↑ Helmut V. B. Hirsch, Debra Possidente & Bernard Possidente: Pb2+: An endocrine disruptor in Drosophila?. Physiology & Behavior, 9. helmikuuta 2010, 99. vsk, nro 2, s. 254-259. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lyijymyrkytys.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lyijymyrkytys&oldid=21041593”