Lumivaaran kirkko
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Lumivaaran luterilainen kirkko sijaitsee entisen Lumivaaran kunnan kirkonkylässä Kumolassa olevalla Rokkapatakukkulalla luovutetussa Karjalassa. Kirkko on nykyisin tyhjillään.
Suunnittelu ja rakentaminen muokkaa
Lumivaaran seurakunta oli varsin nuori: se erotettiin Jaakkimasta vuonna 1923. Lumivaaran kirkon rakentamisesta oli päätetty jo vuonna 1922 pidetyssä kirkon kokouksessa. Tuolloin tilattiin 500 hengen tiilikirkkoa varten piirustukset arkkitehti Erkki Väänäseltä, joka kuitenkin kuoli ennen piirustusten valmistumista. Hänen vaimonsa arkkitehti Elsa Arokallio-Väänänen teki piirustukset valmiiksi ja toimitti ne tilaajalle vuonna 1924. Nuoren seurakunnan rahoitusvaikeuksien takia kirkkoa päästiin rakentamaan kuitenkin vasta 1930-luvun alussa. Tuolloin valittiin myös uusi rakennustoimikunta, joka tilasi uudet piirustukset arkkitehti Ilmari Launikselta 1934 sen jälkeen, kun Elsa Arokallio-Väänäsen kanssa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen muutoksista.
Launiksen suunnittelema kirkko valmistui tämän jälkeen varsin nopeasti. Kirkko muistuttaa melko paljon Launiksen suunnittelemia Vuokselan ja Saaren kirkkoja. Lumivaaran kirkon vihki Viipurin hiippakunnan piispa Yrjö Loimaranta 7. heinäkuuta 1935.
Seurakunnan perustamisen ja kirkon valmistumisen välisenä aikana jumalanpalveluksia pidettiin Tervajärven vuonna 1903 valmistuneessa rukoushuoneessa ja kirkonkylään vuonna 1927 valmistuneessa seurakuntatalossa.
Kirkon ulkoasu muokkaa
Lumivaaran kirkko on malliltaan tornillinen pitkäkirkko. Se on rakennettu tiilestä ja rapattu valkoiseksi. Kirkon toisessa päässä sijaitseva kellotorni ei juurikaan ulkone kirkon runko-osasta. Kellotornin alaosa on nelikulmainen ja yläosa kahdeksankulmainen, joka kapenee kohti huippua.
Kirkon pääsisäänkäynti sijaitsee kellotornin alaosassa. Pääsisäänkäynnin yläpuolella on kirkon valmistumisvuosi, 1935, sekä maalaus, jossa kaksi enkeliä on polvistuneena kahta puolta ristiä. Maalauksessa on kirjoitus ”Sinun tykönäsi on elämän lähde”.
Kirkon satulakattoisessa runkohuoneessa on matalat pulpettikattoiset kylkiäiset. Alttarin puoleisen pään seinä on porrasmainen ja nousee katon yläpuolelle. Kylkiäisten jatkona on kuoriosan molemmin puolin matalat kulmikkaat rakennusosat, joissa toisessa oli sakaristo. Molemmissa kylkiäisissä on kahdeksan suippokaarista ikkunaa. Niiden yläpuolella satulakaton alaosassa on kummallakin puolella neljä suippokaarista ja satulakatollista ikkunaa. Kuoriosassa on kaksi värilasillista kaari-ikkunaa.
Sisäosat muokkaa
Kirkkosali on kolmilaivainen ja kirkossa oli istumapaikkoja noin 720. Keskimmäisessä laivassa on korkea tynnyriholvikatto. Kaartuva tynnyriholvi kertautuu alttarin kehyksinä. Keskilaivan molemmin puolin on puolitynnyriholvikattoiset sivulaivat, joissa on lehterit. Keskilaivan seinät ja katto maalattiin valkoiseksi ja sivulaivojen seinät ja katto harmaaksi sekä holvit valkoiseksi. Lehterien kaiteissa on Emil Ruokolaisen maalaamia raamatunlauseita sekä apostolien symbolit ja nimet.
Irtaimisto muokkaa
Nuori Lumivaaran seurakunta sai suurimman osan irtaimistostaan lahjoituksena. Kellotorniin sijoitettiin kaksi kelloa vuonna 1934. Urkuja kirkkoon ei ehditty hankkia vaan käytössä oli urkuharmoni. Erillistä alttaritaulua ei ole vaan alttarikuva maalasivat kirkon seinään Ilmari ja Seppo Launis. Alttarimaalauksen aiheena on Kristuksen kirkastuminen ja siinä on sanat ”Tämä on minun rakas poikani. Kuulkaa häntä.”
Sota-aika muokkaa
Talvisodan jälkeen Lumivaara ja sen kirkko luovutettiin Neuvostoliitolle. Venäläiset tuhosivat muun muassa kirkon alttarin ja käyttivät kirkkoa elokuvateatterina. Jatkosodassa Lumivaara vallattiin takaisin ja Lumivaaran kirkko saatiin kunnostettua 1943. Vuonna 1944 kirkko jäi kuitenkin Neuvostoliitolle.
Irtaimiston kohtalo muokkaa
Lumivaaran kirkon irtaimisto saatiin evakuoitua kirkon kelloja lukuun ottamatta. Suurempi kello on edelleen kirkon tornissa. Pienempi kirkonkello on tällä hetkellä Huuhanmäen entiselle kasarmialueelle perustetun uuden hotellin pihassa. Lumivaaran kirkon kattokruunut on lahjoitettu Teuvan kirkkoon ja kynttilänjalat, ehtoollisvälineet, kastemalja ja kirkkotekstiilit Alavuden kirkkoon.
Nykytilanne muokkaa
Kirkkoa käytettiin jatkosodan jälkeen viljavarastona, mutta nykyisin se on tyhjä ja hylätty. Kirkon ulkoasu on rapistunut, kattopellit ruostuneet ja tornin huipussa ollut risti on vedetty alas. Entiset lumivaaralaiset pitivät kirkossa jumalanpalveluksen 5. heinäkuuta 1992.
Lumivaaran kirkon ympärille on suunniteltu perustettavaksi Venäjän ensimmäinen luterilainen luostari. Luostari on suunniteltu pyhitettäväksi Pyhälle Olaville ja sinne voivat asettua sekä miehet että naiset. Luostarin perustamisen yhteydessä on suunniteltu myös itse kirkon kunnostamista.[1]
Lähteet muokkaa
- Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
- Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lumivaaran kirkko Wikimedia Commonsissa
- Selvitys Lumivaaran kirkkorakennuksesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lumivaaran kirkon pohjapiirros ja kuvia nykytilasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lumivaaran kirkko rakennusvaiheessa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lumivaaran kirkon vihkiäisistä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lumivaaran kirkko ennen sotia
- Kuvia Lumivaaran kirkon nykytilasta (Arkistoitu – Internet Archive)
