Valkjärven kirkko

entinen kirkko Valkjärvellä, luovutetussa Karjalassa

Valkjärven kirkko oli Valkjärven luterilaisen seurakunnan kirkko. Se sijaitsi Karjalankannaksella entisen Valkjärven kunnan kirkonkylässä Vunnukkalassa Valkjärven pohjoisrannalla olevalla Kirkkoniemellä. Kirkko valmistui vuonna 1922 ja tuhoutui 1954.

Valkjärven kirkko
Valkjärven kirkko ennen talvisotaa.
Valkjärven kirkko ennen talvisotaa.
Sijainti Vunnukkala
Seurakunta Valkjärven seurakunta
Rakentamisvuosi 1922
Suunnittelija Ilmari Launis
Materiaali puu
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

TaustaaMuokkaa

Valkjärven kirkko oli arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema puukirkko ja Valkjärven seurakunnan viides kirkko.[1] Edellinen kirkko oli palanut Suomen sisällissodassa 2. huhtikuuta 1918.[2] Uuden kirkon suunnittelu alkoi välittömästi vuonna 1918. Arkkitehti Josef Stenbäck suunnitteli Valkjärvelle kirkon, jota ei kuitenkaan toteutettu, vaan loppuvuodesta 1918 tilattiin piirustukset arkkitehti Ilmari Launikselta. Kirkon koosta tuli kuitenkin erimielisyyksiä, ja niinpä Launikselta piti tilata vielä toiset piirustukset, ennen kuin rakentaminen voitiin aloittaa. Kirkko vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 1922 hiemen keskeneräisenä, sillä vihkiäisissä ei ollut alttaritaulua ja sisäseinien lautavuoraus puuttui.[1] Kirkon ulkoseinät oli maalattu keltamullalla.[2]

ArkkitehtuuriMuokkaa

UlkoasuMuokkaa

Valkjärven kirkko oli puusta rakennettu päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkko oli kolmilaivainen, joista keskilaivan katto oli sivulaivoja korkeammalla. Kirkon kummallakin sivulla oli sivulaivojen seinissä neljä korkeaa ja neljään osaan jakautuvaa suurta ikkunaa. Sivulaivojen yläpuolella keskilaivan yläosassa oli molemmilla sivuilla neljä pyöreää ikkunaa.[2] Lisäksi keskilaivan katossa oli vielä kummallakin puolella kaksi kolmionmuotoista kattoikkunaa. Kirkon massiivinen torni ulkoni lähes kokonaan runkohuoneesta. Torni oli nelikulmainen kahdeksankulmaiselle kellotasanteelle asti. Kellotornin katto kapeni ylöspäin ja päättyi lanterniiniin, jonka yläpuolella kohosi risti.[2] Kirkon pääsisäänkäynti sijaitsi kellotornin alaosassa ja sivusisäänkäynnit molempien sivulaivojen tornin puoleisissa päissä. Sisäänkäyntien yläpuolella oli pylväiden kannattamat klassiset päätykolmiot.[3]

SisäosatMuokkaa

Kirkkosali oli kolmilaivainen, jonka laivoja erottivat kaksi pylväsriviä. Kirkkosalin sivuilla ja takaosassa oli lehterit. Urkuparvi sijaitsi kirkkosalin takaosassa ja urut olivat Kangasalan urkutehtaan valmistamat.[2] Kirkkosalin katto oli tasainen.[3] Kirkon sisäosat oli maalattu siniharmaaksi ja kirkkosalissa oli myös runsaasti koristemaalauksia. Kirkkoon asenettiin rakentamisen yhteydessä keskuslämmitys. Alttaritaulun oli maalannut taiteilija Toivo Tuhkanen, ja sen aiheena oli ”Jeesus ristillä”.[2] Alttarin yläpuolella oli päätykolmio ja alttarin sivuilla pylväsparit.[3] Kirkon torniin hankittiin kaksi kelloa.[2]

Sota-aika ja kirkon tuhoutuminenMuokkaa

Valkjärven kirkko säilyi talvisodassa (1939-1940), mutta sen irtaimistoa ei ehditty juurikaan evakuoida. Talvisodan jälkeen venäläiset olivat poistaneet kirkosta alttarin, urut, kattokruunut, osan penkeistä, ja kirkkoa oli käytetty elokuvateatterina. Suomen vallattua luovutetut alueet takaisin 1941 valkjärveläiset palasivat kotiseudulleen. Kirkon tornin ylinosa oli tuhoutunut sotatoimissa tai neuvostovallan aikana.[2] Ensimmäinen jumalanpalvelus tuhotussa kirkkosalissa pidettiin adventtisunnuntaina 1941.[4] Valkjärveläiset kunnostivat kirkkonsa vuonna 1942, ja se jäi ehjänä Neuvostoliitolle, kun Valkjärvi oli evakuoitava uudelleen 1944. Jatkosodan jälkeen kirkko oli ollut koulutuskeskuksen käytössä, mutta se tuhoutui tulipalossa vuonna 1954.[2]

MuistomerkkiMuokkaa

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen valkjärveläiset pääsivät vierailemaan kotiseudulleen. Kirkosta oli jäljellä vain kivijalka. Valkjärveläiset sopivat paikallisviranomaisten kanssa kirkonmäen siistimisestä. Kirkon kivijalan sisältä poistettiin puusto ja kivijalan sisäpuoli täytettiin soralla.[5] Venäläiset asukkaat olivat löytäneen toisen Valkjärven kirkonkelloista kielettömänä järven pohjasta. Kellolle hankittiin uusi kieli ja sitä varten rakennettiin avonainen tapuli kirkon raunioiden viereen.[2] Tapuli vihittiin käyttöön 11. kesäkuuta 1994 pidetyssä kenttäjumalanpalveluksessa ja samassa tilaisuudessa paljastettiin kirkon pääportaiden viereen pystytetty graniittinen kirkon muistokivi.[2][5]

LähteetMuokkaa

  • Koponen Paavo: Karjalan kirkkokummut. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7.
  • toim. Laukkanen Minna & Rinno Soile: Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Rinno 1997, s. 199
  2. a b c d e f g h i j k Koponen 1999, s. 194
  3. a b c Rinno 1997, s. 200
  4. Kansonen Mervi: Luterilaisten seurakuntien evakkotiet, s. 446. Teoksessa: toim. Laukkanen Minna & Rinno Soile Karjalan luterilaiset kirkot ja pyhät esineet. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3.
  5. a b Kirkot ja hautausmaa 28.4.2003. Valkjärven pitäjäseura ry. Viitattu 26.3.2010.