Lojer

Lojer Oy on suomalainen terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitteita valmistava yhtiö.

Lojer Oy
Tunnuslause	For Easy Care
Yritysmuoto	osakeyhtiö
Perustettu	1919 (Vammala, Suomi)
Perustaja	Niilo Ranni
Toimitusjohtaja	Ville Laine
Kotipaikka	Sastamala, Suomi
Toimiala	Terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet
Tuotteet	Sairaalasängyt Hoitopöydät Hierontapöydät Kuntoutuslaitteet Leikkaustasot ja -valaisimet
Liikevaihto	61 milj. €
Henkilöstö	260
Tytäryhtiöt	Merivaara Oy Medema Physio AB Fysiopartner As
Kotisivu	lojer.com
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Alkutahdit sisällissodan jälkeen

Niilo Ranni perusti Vammalan Konepajan vuonna 1919. Ranni työskenteli ennen konepajan perustamista Vammalassa insinööri Lindströmin palveluksessa kehittäen tuotantomenetelmiä mm. puntaripainojen valmistuksessa. Ranni oli peltiseppä ja kruunarin kisälli, joka aloitti konepajatoiminnan. Konepajan toiminta heijasteli 1920-luvulla yleisiä tarpeita, joita Suomessa oli sodan jälkeen: kun tarvittiin monenlaista osaamista ja palveluita, Vammalan Konepaja pyrki niitä täyttämään. Konepajan toiminta laajeni ja jo vuonna 1922 Ranni päätti ostaa Konepajalle oman tontin asuinrakennuksineen Vammalan keskustasta.

Koneistamon ja puutyöosaston yhteyteen perustettiin vuonna 1923 oma rautavalimo, jonka myötä toimintaan tuli mukaan maatalouskoneet, joista Suomessa oli niin ikään pulaa sodan jälkeen. Vammalan Konepajassa valmistettiin Niilo Rannin tuotekehitystaidon myötä alkuaikoina mitä erilaisimpia hyötykoneita kuten viljan siirtolaitteita, NIRA-kivenhiomakoneita, puuntyöstökoneita ja NIRA-silppumyllyjä. Ilman takaiskuja Vammalan Konepaja ei alkuvuosistaan selvinnyt kuten Tyrvään Sanomat vuodelta 1927 kirjoittaa:

”Tämä päivä valkeni Vammalassa synkin merkein. Noin klo 6 alkoivat liekit loimuta N. Rannin konepajassa… Mikäli saimme kuulla, olivat vakuutukset aivan mitättömät. Joten Rannille koitui satoihin ja tuhansiin nousevat vahingot."

Keskittyminen maatalouskoneisiin ja pumppuihin 1930-luvulla

Vammalan Konepajan oma valimo mahdollisti uusien valurautaisten tuotteiden kehittämisen suunnitelmasta valmiiksi tuotteeksi. Valimon myötä Vammalan Konepaja jätti kädenjälkensä suomalaiseen urheiluhistoriaan jo 1930-luvulla. Suomen Urheiluliiton ja Vammalan Konepajan välillä tehtiin vuonna 1934 sopimus, jonka mukaan Konepaja alkoi valmistaa miesten ja naisten urheilukisoissa käyttämiä työntökuulia. Kuuliin saatiin sopimuksen mukaan valaa SUL:in tavaramerkki. Sopimuksen Konepajan puolesta allekirjoitti tehtailija Niilo Ranni, SUL:in vastaava allekirjoittaja oli silloinen liiton puheenjohtaja Urho Kekkonen.

Työntökuulia tärkeämmäksi myyntiartikkeliksi ja innovaatioksi osoittautui vuonna 1934 aloitettu pihakaivonpumppujen valmistus, josta yritys tuli seuraavina vuosikymmeninä kuuluisaksi. NIRA-käsipumppuja tarvittiin runsaasti jatkosodan jälkeisinä vuosina, kun Karjalasta muuttaneille evakoille oli taattava vedensaanti Itä- ja Pohjois-Suomen uudisraivaustiloilla. 1930- ja 1940-lukujen aikana Konepaja keskittyi koti- ja maataloudessa tarvittavien koneiden kehittämiseen ja valmistukseen. Yrityksen täyttäessä 40 vuotta vuonna 1959 Tyrvään Sanomat kirjoitti Vammalan Konepajan monipuolisesta osaamisesta: ”Ohjelmaan on otettu mm. traktorivetoiset latapiikkiäkeet ja jyrät. Niin ikään on lisätty puutyökoneiden valikoimaa ja tehty entisiin parannuksia, kivenhiomakoneiden malleja on uusittu ja suunniteltu uusia tyyppejä."

Asevarikko muuttaa Vammalaan

1930-luvun lopun ja 1940-luvun ajan Vammalan Konepajankin tekemistä sääteli talvi- ja jatkosota. Kun Konepaja oli ollut toiminnassa 20 vuotta, talvisodan kynnyksellä asevarikko siirrettiin pääkaupungista Vammalaan. Asepaja I asettui Konepajan tiloihin 3.11.1939. Asevarikon tehtävänä oli aluksi kivääri m91:n monteeraus ja konekivääri m09:n korjaaminen. Myöhemmin asevarikko valmisti yhdessä Vammalan Konepajan kanssa konekiväärin lukon ja pistoolin osia. Vammalaan juuri sotaa ennen perustetun asevarikon on laskettu valmistaneen suunnilleen puolet viime sotien aikana ammutuista tykinammuksista. Sotien jälkeen Konepaja osallistui sotakorvauksien maksamiseen tuottamalla erilaisia koneen osia. Sota-aikaan liittyi myös Vammalan Konepajan yhtiömuodon muutos osakeyhtiöksi vuonna 1943.

Niilo Ranni johti Konepajaa yli 30 vuotta kehittäen uusia tuotteita ja tuotantomenetelmiä sen hetkisiin tarpeisiin. Ranni kuoli vuonna 1953, jonka jälkeen hänen vaimonsa Anna Ranni siirtyi yrityksen johtoon. Nainen yrityksen johtoasemassa oli 1950-luvulla erittäin harvinaista. Anna Ranni avioitui parin vuoden kuluttua Urho Kauniston kanssa, joka ottikin toimitusjohtajan aseman Vammalan Konepajassa. Vaikka yrityksen toiminta hankaloitui Niilo Rannin kuoleman jälkeen, Urho Kaunisto onnistui johtamaan yritystä karikkojen jälkeen menestyksekkäästi. Tyrvään Sanomat kirjoitti vuonna 1969:

”Viime vuosina on ryhdytty valmistamaan erilaisia maanmuokkauskoneita, entisiä malleja on kehitetty ja parannettu. Vammalan konepaja on erikoistunut valmistamaan myös pumppuja. Ne ovatkin tätä nykyä konepajan pääartikkeli. Tehtaan tuotanto on viimeisten 10 vuoden kuluessa noin kolminkertaistunut.”

Konepajan toiminta laajeni 1950-luvun lopulla ja sillä oli tarvetta lisärakennukselle Vammalan keskustassa. Kaupunginhallitus ei lisärakennukselle rakennuslupaa myöntänyt ja niinpä laajennus tehtiin Kiikkaan vuonna 1962 Kiikan Metalli Oy:n nimisenä, jonne rautavalimon lisäksi perustettiin alumiinivalimo.

Pääartikkelia, painepumppua ja alumiinirunkoista NIRA 6-pumppua alettiin viedä myös Suomen rajojen ulkopuolelle. 1960-luvun lopulla Vammalan Konepaja esitteli tuotantoaan messuilla Tukholmassa ja Oslossa. NIRA-painepumppu oli uudenlainen tuote niin Norjan kuin Ruotsinkin markkinoilla. Etenkin vuoristoisille Norjan seuduille NIRA 6-pumppua myytiin ’Hyttepumppe’–nimellä messujen jälkeisinä vuosina hyvin. Kotimaassa NIRA 6-pumppu on kotimaassa niin ikään tunnettu vesipumppu rantasaunoissa ja öljypumppuna farmarisäiliöiden ja metsäkoneiden tankkauspumppuna.

Vammalan Konepajan valmistamille pumpuille löytyi suurta tarvetta myös Afrikasta. Kehitysyhteistyövarojen turvin konepaja aloitti kehittämiensä NIRA - kylätason pumppujen viennin Afrikkaan, aluksi Tansaniaan vuonna 1976. Afrikan markkinoille Vammalan konepajan vei silloisen Finnidan, nykyisen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kaivo-ohjelma. Vammalan konepaja oli yhteistyössä YIT:n kanssa ja ison yrityksen tuki antoi Konepajalle arvokasta kansainvälistä kosketusta ja kokemusta. Vammalan Konepajan pumput pääsivät esille YK:n julkaisemaan pumppukäsikirjaan, mikä osaltaan edesauttoi pumppujen myyntiä ulkomaille.

Suomen kansainvälistyminen ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen alkoi toden teolla 1980-luvulla kehitysyhteistyön avulla. Vammalan Konepaja oli merkittävällä tavalla mukana tässä kehityksessä. Yritys valmisti ja toimitti kaivonpumppuja useaan kehitysyhteistyökohteeseen 1970- ja 80-lukujen aikana. Tuotekehityksen onnistumisesta kertoo se, että NIRA AF-85 suoravetokäsipumppu selvisi testivoittajana Maailmanpankin kenttä- ja laboratoriotesteissä. Pumppu oli kehitetty etenkin naisten käyttöön, ollen kilpailijoitaan keveämpi käyttää ja huoltaa. 1990-luvun alussa pumppuja on valmistettu Tansaniassa ja Ghanassa paikallisiin tarpeisiin.

Kohti hyvinvointi- ja terveydenhuoltolaitevalmistusta

1970-luvun lopulla Vammalan Konepajan osaaminen levittäytyi myös hyvinvoinnin ja terveydenhuollon sektorille. Vanhusten kotihoitoon alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota, jolloin Vammalan Konepajan suunnittelijan omakohtaisten kokemusten pohjalta suunniteltiin potilasnostoon sopiva, mekaanisesti toimiva laite. Potilasnostolaitteesta tuli suosittu, ja se oli esittelyissä Vammalan Konepajan messuosastoillakin. Vuonna 1979 Konepajan johtoon kutsuttiin Suomen Puhallintehdas Oy:n markkinoinnin ja hallinnon johtotehtävissä työskennellyt insinööri ja ekonomi Seppo Suuriniemi, jonka ensimmäisiä päätöksiä yrityksen johtajana oli hyväksyä Neuvostoliitosta tullut ensimmäinen sadan kappaleen potilasnostolaitteen tilaus. Vaikka tilauksen suuruus oli voimien koetus Konepajalle, laitteet valmistettiin ja toimitettiin tilaajalle. Vammalan Konepajan erikoistuminen terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitteiden valmistajaksi oli alkanut.

1980-luvun alkuvuosina Konepaja valmisti ensimmäisen hoitopöytänsä. Toimitusjohtaja Seppo Suuriniemen vaimolla oli Tampereella fysikaalinen hoitolaitos, joka avasi toimipisteen myös Vammalassa. Hänen tarpeisiinsa Vammalan Konepajassa suunniteltiin uusia hoitopöytiä. Pöydät sopivat erinomaisesti myös Instrumentariumin tuotevalikoimaan ja Konepaja solmi yrityksen kanssa sopimuksen hoitopöytien myynnistä ja viennistä. Yhteistyö ruotsalaisen leikkauspöytien valmistukseen erikoistuneen Stille Ab:n kanssa alkoi 1980-luvun alussa yhteisellä suunnitteluprojektilla, jonka tulosta oli uusi leikkaussalinosturi. Vammalan Konepaja alkoi valmistaa pian myös leikkauspöytien lisälaitteita Stillelle. Myös hydraulinen leikkauspöytä Stille 1100 tuli mukaan valmistusohjelmaan. Tuloksellisen yhteistyön merkiksi edellisiä malleja kehittyneemmän, sähköhydraulisen Scandia-leikkauspöydän valmistus siirtyi 1980-luvun lopulla Konepajalle. Stillen myytyä pöydän saksalaiselle Berchtold Gmbh:lle, Vammalan Konepaja jatkoi leikkauspöydän valmistusta. Stille-yhteistyön suurin yksittäinen toimitus oli 147 leikkauspöydän vieminen Thaimaahan. Vammalan Konepajan osaaminen fysiatrian alalla sai näkyvän tunnustuksen, kun Ruotsin Olympiajoukkue otti käyttöönsä Konepajan valmistamia hoito- ja hierontapöytiä Calgaryn Olympialaisissa vuonna 1988.

Apua Afrikkaan

Vaikka alkutahdit kehitysyhteistyölle lyötiin kehitysyhteistyövaroista, Konepaja jatkoi esimerkillisesti kaivonpumppujen toimituksia itsenäisesti. Toimitusjohtaja Seppo Suuriniemi osallistui 1980- ja 1990-lukujen aikana useaan vesialan konferenssiin Afrikassa, jossa ratkottiin mantereen puhtaanveden ongelmia. Kaivonpumppujen kehitystyökin jatkui ja niistä tehtiin Afrikan oloihin ja etenkin Afrikan naisten käyttöön soveltuvia versioita. Vammalan Konepajan kehitysmaakauppa, kuten toimintaa tuolloin kutsuttiin, oli merkittävää siinä määrin, että vuonna 1991 yrityksen liikevaihdosta n. neljännes tuli kehitysmaista. 1990-luvun alussa Konepajan pumpuilla parannettiin vesihuoltoa mm. Keniassa, Tansaniassa ja Sri Lankassa. Vammalan Konepaja vei Afrikkaan myös pumpputuotannon osaamista. Tansaniassa ja Ghanassa alettiin valmistaa Konepajan kehittämiä pumppuja paikallisiin tarpeisiin 1990-luvulta lähtien, vaikka pumppujen osia valmistettiin yhä Vammalassa. Tansaniaan perustettu ensimmäinen tehdas osoittautui toimivaksi ja hyvän kokemuksen siivittämänä Ghanaan perustettiin vuonna 1994 toinen tehdas. Paikan päällä pumput saivat kehuja: ”Maailmanpankin suorittamien testien mukaan nämä [pumput] sopivat erinomaisesti Afrikan oloihin.”

Afrikan oloja silmällä pitäen kehitetyt pumput saivat kehuja helppokäyttöisyytensä, huollettavuutensa ja kestävyytensä ansiosta. Tuotantolaitoksen perustaminen Afrikkaan ei sekään ollut yksiselitteisen helppo taival. Muun muassa Tansanian toiminnassa tulli aiheutti päänvaivaa: arvonlisäverouudistus sai aikaan sen, että yksi kontti kerrallaan seisoi tullissa.

Vuonna 2003 presidentti Tarja Halonen vieraili Tansaniassa ja virallisen osuuden lisäksi presidentti kävi myös pääkaupunki Dar es Salaamissa toimivan Vammalan Konepajan Taniran pumpputehtaalla. Halonen oli tyytyväinen näkemäänsä.

”Aina mietitään, millä tavalla saadaan yrityksiä kaikkein köyhimpiin maihin, todella köyhiin. Jokainen tietää, ettei niihin mitään suurta ryntäystä ole. Vammalan Konepajan pumpputehdas on hyvä esimerkki yrityksestä, joka jatkoi Tansaniassa toimintaansa senkin jälkeen kun valtion tuki heille loppui.”

Kasvua yritysostoilla

1980-luvun aikana Vammalan Konepajan osaaminen ja taitotieto alkoi keskittyä terveydenhuollon laitteisiin. Yritysfilosofia oli valmistaa tuotteet alusta saakka itse, johon Vammalan Konepajassa olikin hyvät edellytykset: rauta- ja alumiinivalimo, painotus koneistukseen sekä koneinvestoinnit takasivat tuotannon pysymisen omissa käsissä ja osaamisen kehittämisen. Satsaukset sähkömekaniikkaan, CNC-tekniikkaan, robottihitsaukseen, toiminnanohjaus- ja suunnittelutyöhön sekä pulverimaalauslinjaan ajoittuivat 1980-luvun alkuun. Tietokoneet tulivat niin ikään kiinteästi mukaan suunnittelutyöhön: CAD-suunnittelujärjestelmää hyödynnettiin jo 1980-luvun alussa ja samaan ajankohtaan ajoittui uuden tehdashallin pystytys nykyiselle paikalleen Vammalassa.

Vuonna 1989 Vammalan Konepaja osti Muuramessa sijainneen Lojer Oy:n sairaalasänkyjen valmistus- ja markkinointioikeudet ja lähes yhden yön aikana Muuramen tehtaan toiminta siirrettiin Vammalaan. Toimitusjohtaja Seppo Suuriniemen mukaan yritys pystyi tuolloin ottamaan tuotantoonsa noin tuhannen sairaalasängyn valmistuksen. Yrityksessä oli tuolloin 55 työntekijää ja sen liikevaihto oli n. 20 miljoonaa markkaa. 1990-luvun alussa sairaalasänkyjen vientikohteita olivat muun muassa Pohjoismaat, Keski-Eurooppa ja Israel.

1990-luvun aikana Vammalan Konepaja panosti merkittävästi tuotekehitykseen ja uusien tuotantomenetelmien omaksumiseen. Suomen ensimmäisenä sairaalakalustevalmistajana yritys sai ISO 9001 laatusertifikaatin. Lisäksi Vammalan Konepajan johto sai vuonna 1998 tunnustusta kun pitkäaikainen toimitusjohtaja Seppo Suuriniemi valittiin Tampereen Kauppakamarin vuoden yritysjohtajaksi. Vuonna 1995 yhtiö laajensi sairaalakalustetuotantoa ostamalla Temelex Oy:n Kempeleestä, jolle hankittiin myös omat kiinteistöt. Samalla Temelexin alihankintana tehdyt komponentit kotiutettiin kehittämällä konekantaa, maalauslinjaa ja robottihitsausta. Vuonna 2003 Kempeleeseen rakennettiin uusi, noin 600 neliömetrin kokoonpanohalli. Temelex on keskittynyt sairaalasänkyjen suunnitteluun ja valmistukseen.

Vuonna 1999 fysioterapia-liiketoimintaansa ostamalla Ruotsista alan tukkuliike Medema Physio Ab:n. Vuonna 2004 Vammalan Konepaja laajentui hierontapöytiin ja tarvikkeisiin ostamalla Rainer Rajala Oy:n Orimattilasta. Toimialan rationalisoinnin myötä Rainer Rajala Oy on keskittynyt hoito- ja tutkimuspöytien kokoonpanoon ja se toimii logistiikkakeskuksena kotimaan, Ruotsin ja Venäjän kaupassa. Fysioterapia-alan koordinointi Medema Physion ja Rainer Rajalan kesken on tuonut yhteispohjoismaisen tuoteluettelon ja siten laajentanut kotimaan tuotevalikoimaa.

Vuonna 2006 Vammalan Konepaja Oy vaihtoi nimensä Lojer Oy:ksi ja otti Lojer -tuotemerkin käyttöön kaikissa tuoteryhmissään. Muita yhtiön tuotemerkkejä ovat ScanAfia, Delta, Capre, Afrodite, Manuthera ja Cool Power.

Vuonna 2009 yhtiö perusti edustuston Moskovaan. Ghanan tytäryhtiö Ghanira Ltd:n toiminta lakkautettiin 2010.

Nykyiseen tuotevalikoimaan kuuluvat sairaalasängyt, hoitosängyt, leikkauspöydät, tutkimuspöydät, kuntoutuslaitteet, seniorikalusteet, hoitopöydät ja hierontapöydät sekä hierontatarvikkeet ja hyvinvointitarvikkeet. Konsernin liikevaihto on 25 miljoonaa euroa ja se työllistää 140 henkilöä neljässä maassa. Yhtiön liikevaihdosta 60 prosenttia tulee Suomen ulkopuolelta, ja Lojerin valmistamia tuotteita on käytössä yli 110 maassa. Tärkeimpiä vientialueita ovat Skandinavian lisäksi Venäjä, Keski-Eurooppa ja Itä-Aasia.

Rakennemuutos

Lojer -konsernissa toteutettiin rakennemuutos vuonna 2013. Tytäryhtiöt Rainer Rajala Oy, Temelex Oy ja Lojer Works Oy sulautuivat Lojer Oy:öön, joka sitten jakaantui uudeksi Lojer Oy:ksi ja Nira Pumps Oy:ksi. Jakaantumisessa kaikki terveydenhuollon liiketoiminta jäi Lojeriin, ja pumppuliiketoiminta siirtyi Nira Pumps Oy:lle. Vuonna 2015 Lojer perusti Venäjälle uuden tytäryhtiön OOO Lojer Medical, ja osti norjalaisen Fysiopartner As:n. Samalla Lojerista kasvoi pohjoismaiden suurin fysioterapian laitteiden ja tarvikkeiden jakelija.

Vuonna 2017 Lojer Oy osti Teoteam Oy:ltä Medical Service -huoltoliiketoiminnan ja vuonna 2018 yhtiö osti ruotsalaisen Hegu Svenska Ab:n, jonka myötä Lojerista tuli Pohjoismaiden suurin akupunktioneulojen jakelija.

Vienti vetää, veturina Venäjä

Lojerin idänkauppa lähti kunnolla käyntiin, kun Venäjälle perustettiin edustusto vuonna 2009. Samalla tuotetarjontaa muutettiin vastaamaan Venäjän markkinoita ja tarpeita. Viidessä vuodessa liikevaihto Venäjällä viisinkertaistui, ja Venäjä kasvoi yrityksen suurimmaksi vientimarkkinaksi. Vuonna 2015 Venäjälle perustettiin oma osakeyhtiö.

Merkittäviä sopimuksia olivat muun muassa sähköisten sairaalakalusteiden toimittaminen kuuteen Moskovan kaupungin sairaalaan, Pietarissa sijaitsevan Russian Finnish Clinic Scandinavia -yksityissairaalan kalustaminen sekä sänkyjen ja muiden sairaalatarvikkeiden toimittaminen Venäjän federaation presidentin hallinnolliseen keskussairaalaan eli niin kutsutulle Kremlin klinikalle. Sotšin olympialaisten alla Venäjän olympiajoukkue sai käyttöönsä Lojerin FX-hierontapöytiä, jotka sijoitettiin linja-autoihin rakennettuihin liikkuviin hyvinvointikeskuksiin.

Lojerin tuotteiden vienti jatkui eri puolilla maailmaa. Vuonna 2012 Ruotsiin Örebron sairaalaan vietiin leikkauspöytiä ja vuonna 2016 voitetun kansainvälisen kilpailutuksen ansiosta Tukholman uuteen Karoliiniseen sairaalaan sänkyjä. Kaukaisimpia vientikohteita ovat esimerkiksi Chile, Saudi-Arabia, Etelä-Korea, Chile, Etelä-Afrikka, Peru, Taiwan, Thaimaa sekä Trinidad ja Tobago. Indonesiaan Lojer toimitti 70 leikkauspöytää ja niihin kuuluvia lisävarusteita vuonna 2016.

Fysioterapian nousu

Yrityskauppojen myötä Lojerista on tullut Pohjoismaiden suurin fysioterapialaitteiden ja -tarvikkeiden toimittaja. Vuonna 2015 konserni osti norjalaisen Fysiopartner AS:n koko osakekannan. Fysiopartner on Norjan johtava fysioterapia- ja kuntosalilaitteiden jälleenmyyjä. Kaupan myötä saatiin myyntiorganisaatio ja verkkokauppa myös Norjaan.

Vuonna 2018 konserni osti Hegu Svenska Ab:n, joka on Pohjoismaiden suurin akupunktioneulojen valmistuttaja ja jakelija. Yrityksen tuotevalikoimaan kuuluvat myös kinesioteipit. Lojerin valikoimiin kuuluu omien tuotteiden lisäksi fysioterapiatuotteita muilta valmistajilta. Esimerkiksi NASA:n patentoimaan teknologiaan perustuva painokevennetty AlterG-juoksumatto tuli Suomen ja Ruotsin markkinoille Lojerin kautta vuonna 2014.

Tuotekehityksen huipulla

Lojerissa tuotteita kehitetään turvallisuus- ja käytettävyysnäkökulmasta, ja kehitystyötä tehdään yhteistyössä hoitoalan ammattilaisten kanssa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2008 lanseerattu Lojer Scandia -leikkauspöytä, joka sai ilmestyessään alan ammattilaisilta paljon kiitosta muun muassa muotoilun, käytettävyyden ja teknisten ominaisuuksien ansiosta. Vuonna 2011 lanseerattu Lojer Capre -hoitopöytä pääsi mukaan suomalaisen nykymuotoilun vuosikatsaukseen, Finnish Design Yearbookiin.

Lojerin Manuthera-hoitopöydän prototyyppi valmistettiin jo vuonna 1992. Vuoden 2016 alussa lanseerattiin Manuthera 242, joka on tarkoitettu kaikkein vaativimpiin terapeutin suorittamiin tutkimuksiin ja hoitotoimiin. Siinä on lukuisia ominaisuuksia, kuten laaja korkeussäätöalue, makuutason laaja kallistus sekä kaikkiin suuntiin taipuva liike rintarangan alueella. Kansainvälisesti patentoitu Manuthera sai vuonna 2017 Fennia Prize -tunnustuksen sekä immateriaalioikeuksien suojaamisesta, että innovatiivisesta tuotemuotoilusta ja edistyksellisestä teknisestä suunnittelusta.

Vuonna 2011 Lojer alkoi nousta kansainvälisesti merkittäväksi kenttäleikkauspöytien toimittajaksi, kun se toimitti mittavan erän pöytiä Suomen armeijalle ja sai päänavauksen NATO-organisaatioiden suuntaan. Lojerin kenttäleikkauspöytiä oli aikaisemmin toimitettu jo muun muassa Ruotsiin, Viroon, Australiaan ja Singaporeen. Suomen Punaisen Ristin kautta Lojerin kenttäleikkauspöytiä on ollut käytössä maailmalla katastrofialueilla jo pitkään, muun muassa Intiassa sekä Haitin ja Pakistanin maanjäristysalueilla. Vuonna 2013 markkinoille tuotu hydraulinen 310H-leikkauspöytä kehitettiin yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin kanssa.

Päiväkirurgiaan kehitetyt heräämö- tai toipumistuolit saivat alkunsa asiakkaan tarpeesta. Mittava tuotekehitystyö synnytti modulaarisen potilastuolin, joka voidaan räätälöidä vastaamaan potilaiden yksilöllisiä tarpeita erilaisissa hoitotilanteissa. Tuotekehityksessä mietittiin eri käyttäjäryhmiä, haastateltiin kirurgeja, hoitajia ja potilaita ja havainnoitiin tuotteen käyttöä todellisissa käyttöympäristöissä.

Lojerin sairaalasänkyjä on kehitetty jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä hoitohenkilöstön kanssa. Uusissa sairaalasängyissä on joustavammat korkeudensäätömahdollisuudet ja suuremmat nostokapasiteetit, ja ne huomioivat paremmin painavat tai muuten tilaa tarvitsevat potilaat.

Antimikrobisuuden esiinmarssi

Vuodesta 2016 asti Lojer on ollut mukana HygTech Alliancessa, suomalaisten yritysten yhteenliittymässä, joka on kehittänyt maailman ensimmäisen hygieenisen tuotekokonaisuuden kosketusperäisten infektioiden torjumiseen. Lojer keskittyy antimikrobisissa tuotteissaan kriittisiin kosketuspintoihin. Niissä perinteiset pintamateriaalit korvataan materiaaleilla, jotka estävät aktiivisesti bakteerien leviämistä. Lisäksi tuotteisiin lisätään kosketusvapaita ratkaisuja.

Meilahteen vuonna 2018 avattuun Uuteen lastensairaalaan Lojer toimitti 80 antimikrobista tutkimuspöytää. Niiden pinnat on maalattu mikrobien kasvua ehkäisevällä maalilla, verhoilussa on käytetty hopeaionikäsittelyä ja lisävarusteissa antimikrobista kuparia tai maalattuja pintoja. Lastensairaalan pikkupotilaille sopivat tutkimuspöydät ovat markkinoiden matalimmat.

Palveluliiketoiminta uusi tukijalka

Lojer on kehittänyt kalusteiden ja tarvikkeiden rinnalle myös kokonaisvaltaisia huolto- ja ylläpitopalveluja sekä laiterekisteriä. Lojer osti vuonna 2018 Teoteam Oy:n sairaalakalusteiden huoltoon erikoistuneen yksikön.

Toimiva vuodepaikka -palvelu lanseerattiin vuonna 2013. Palvelussa asiakasorganisaatio ei itse omista sänkyjä, vaan vuokraa ne Lojerilta. Sänkyjen lisäksi asiakas saa palveluna patjat, huollot, korjaukset varaosineen ja sänkyjen vaihdot. Vuokrasänkyjä voi käyttää myös kotihoidossa.

Laki velvoittaa alan toimijoita ylläpitämään luetteloa hallinnassaan olevista terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista. Vuonna 2017 markkinoille tuodun Lojerin Easy Care -laiterekisterin avulla terveydenhuollon yritykset voivat ylläpitää reaaliaikaista rekisteriä, jolloin kaikki laitteisiin ja niiden ylläpitoon liittyvä tieto löytyy samasta paikasta.

Merivaaran ostaminen

Vuonna 2019 Lojer Oy osti Merivaara Oy:n sairaalakaluste -liiketoiminnan. Ostetun liiketoiminnan liikevaihto oli noin 9 miljoonaa euroa. Kaupassa Lojerille siirtyi Merivaaran sairaalasänkyjen liiketoiminta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Lisäksi Lojer sai haltuunsa IPR-salkun sekä lukuisia tuoterekisteröintejä ympäri maailmaa. Merivaara-konsernista siirtyi 28 työntekijää Lojerin palvelukseen Suomessa ja Norjassa. Sairaalasänkyjen valmistus jatkui entisellään Lahdessa, jossa Lojerilla oli toimintaa jo aikaisemminkin.

Vuonna 2022 Lojer Oy osti Merivaara Oy:n koko osakekannan. Yrityskaupassa Lojerille siirtyi koko Merivaaran leikkaussalituotteiden liiketoiminta eli leikkauspöydät, leikkaussalivalaisimet, saliohjaus- sekä AV-järjestelmät ja kattokeskukset. Myyjinä olivat pääomistajan Intera Partnersin rahasto sekä pienosakkaat. Kaupan myötä Lojer -konsernin liikevaihto kasvaa yli 60 miljoonaan euroon.

Historiansa aikana Lojer on toimittanut tuotteita 115 maahan, ja vuonna 2020 Presidentti Sauli Niinistö palkitsi Lojer Oy:n kasvuyrityksenä Tasavallan presidentin kansainvälistymispalkinnolla.

Aiheesta muualla

• Lojer -konsernin kotisivut
• Merivaara -konsernin kotisivut