Loikkaus
Loikkaus tapahtuu, kun henkilö luopuu kuuliaisuudestaan tiettyä valtiota tai poliittista entiteettiä kohtaan vaihtaakseen sen uskollisuuteen toiselle. Termiä loikkari käytetään, usein halventavasti, henkilöstä, joka vaihtaa lojaalisuuden toiseen poliittiseen puolueeseen tai muuhun kilpailevaan tahoon. Siinä mielessä loikkaria usein pidetään petturina.
Kansainvälinen politiikkaMuokkaa
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Passiivitautia. Jos ei tietäisi kumpi valtio niitä ddr:läisiä ampui, ei se tästä tekstistä selviäisi. |
Fyysinen loikkaustapahtuma on tavallisesti asia, joka rikkoo valtion tai poliittisen entiteetin lakeja, josta loikkaava henkilö vetäytyy. Toisaalta, pelkkä kansalaisuus tai työskentely liittolaisen kanssa ei yleensä ole rikos. Esimerkiksi 1950-luvulla Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) asukkaita oli yhä enenevässä määrin kielletty matkustamasta Saksan liittotasavaltaan, jossa heitä kohdeltiin automaattisesti kansalaisina Eksklusiivisen mandaatin johdosta. Berliinin muurin pystyttäminen ja Saksojen välisen rajan vahvistaminen kommunistisen DDR:n johdosta vuonna 1961 piti vahvistaa politiikkaa. Kun ihmiset yrittivät ”vetäytyä” DDR:stä, maan rajavartijat ampuivat heitä. Useat sadat ihmiset tapettiin rajalla heidän Republikflucht-yrityksessään. Virallisia matkoja kyllä oli, mutta lupia lähteä väliaikaisesti tai pysyvästi myönnettiin harvoin. Toisaalta, ”epämiellyttävien” itäsaksalaisten kansalaisuus kumottiin, ja heidän piti jättää kotinsa lyhyellä varoitusajalla ja vastoin tahtoaan. Toisia, kuten laulaja Wolf Biermannia, kiellettiin palaamasta DDR:ään.
Kylmän sodan aikana monia laittomasti Neuvostoliitosta tai itäblokista muuttaneita kutsuttiin loikkareiksi. Länsimaisetkin loikkasivat itäblokkiin, usein välttääkseen vakoilusyytteen. Tunnetumpi tapaus on brittiläinen vakooja Kim Philby, joka loikkasi Neuvostoliittoon välttääkseen paljastumasta KGB:n myyränä, sekä 22 liittoutuneiden sotavankia (yksi britti ja 21 yhdysvaltalaista) jotka kieltäytyivät – valiten Kiinaan jäämisen – kotiutumasta Korean sodan jälkeen.[1]
Tunnettuja rautaesiripun takaa loikanneitaMuokkaa
- Pääartikkeli: Luettelo rautaesiripun takaa loikanneista henkilöistä
- Svetlana Allilujeva, Josef Stalinin tytär, loikkasi vuonna 1967 Intian kautta Yhdysvaltoihin
- George Balanchine, venäläinen koreografi, loikkasi vuonna 1924 Saksassa
- Mihail Baryšnikov, venäläinen balettitanssija, loikkasi Kanadassa vuonna 1974
- Viktor Ivanovitš Belenko, venäläinen hävittäjälentäjä, loikkasi MiG-25:llä Japaniin vuonna 1976
- Suren Erzinkjan, armenialaissyntyinen neuvostodiplomaatti, loikkasi 1930 Suomeen
- Miloš Forman, tšekkiläinen elokuvaohjaaja, loikkasi Ranskan kautta Yhdysvaltoihin
- George Gamov, venäläinen fyysikko, loikkasi vuonna 1933 Belgiassa
- Aleksandr Godunov, venäläinen balettitanssija, loikkasi Yhdysvalloissa vuonna 1979
- Anatoli Golitsyn, KGB:n upseeri, loikkasi vuonna 1961 Suomen ja Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin
- Oleg Gordijevski, venäläinen KGB-eversti, loikkasi Suomen kautta Norjaan ja sieltä Isoon-Britanniaan vuonna 1985
- Reino Häyhänen, neuvostoliittolainen, Inkerissä syntynyt vakooja, loikkasi Ranskan kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1957
- Christo Javacheff, bulgarialainen taiteilija, pakeni Tšekkoslovakiasta Itävaltaan vuonna 1957
- Vakhtang Jordania, georgialainen pianisti, loikkasi Suomen ja Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1983
- Viktor Kortšnoi, venäläinen shakin suurmestari, loikkasi Alankomaissa vuonna 1978
- Imre Lakatos, unkarilainen filosofi, loikkasi Itävallan kautta Isoon-Britanniaan vuonna 1956[2]
- Georgi Markov, bulgarialainen toimittaja, loikkasi Italian kautta Isoon-Britanniaan vuonna 1969
- Viktoria Mullova, venäläinen viulisti, loikkasi Suomen ja Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1983
- Rudolf Nurejev, venäläinen tanssija, loikkasi vuonna 1961 Pariisissa
- Grigol Robakidze, georgialainen kirjailija, loikkasi vuonna 1930 Saksassa
- Conrad Schumann, itäsaksalainen kansanpoliisi, loikkasi rajan yli Saksan liittotasavaltaan vuonna 1961
- Maksim Šostakovitš, venäläinen säveltäjä, loikkasi Saksan liittotasavaltaan vuonna 1981
Tunnettuja urheiluloikkareitaMuokkaa
- Lutz Eigendorf loikkasi länteen, mutta tuli Stasin salamurhaamaksi vuonna 1983.[3]
- Sergei Fjodorov loikkasi Seattlessa Hyväntahdonkilpailuissa vuonna 1990.[4]
- Aleksandr Mogilnyi loikkasi jääkiekon MM-kilpailujen palkintojenjakoseremonian aikana Yhdysvaltoihin vuonna 1989 (tästä syystä hänen numeronsa oli 89).[5]
- Martina Navratilova loikkasi tenniksen US Openin aikaan vuonna 1975 Yhdysvaltoihin. Tšekkoslovakian hallitus hylkäsi tämän jälkeen hänen kansalaisuutensa.[6]
- Petr Nedvěd loikkasi vuonna 1989 Tšekkoslovakiasta pelatakseen jääkiekkoa NHL:ssä.[7]
- Ferenc Puskás loikkasi vuosien 1956-1957 Eurooppacupin aikana Madridissa Espanjassa.[8]
Tunnettuja suomalaisia puoluepoliittisia loikkareitaMuokkaa
- Zahra Abdulla Vihreistä Vasemmistoliittoon 2015
- Sulo Aittoniemi SMP:stä Keskustaan 1994[9]
- Pirkko Aro Liberaalisesta kansanpuolueesta SDP:hen 1973[10]
- Ulla Bogdanoff SMP:stä POP:iin 1986[11]
- Jörn Donner SKDL:stä RKP:hen ja SDP:hen
- Georg C. Ehrnrooth RKP:stä POP:hen, joka perustettiin 1973[12]
- Merikukka Forsius Vihreistä Kokoomukseen 2008[13]
- Bjarne Kallis KD:sta Kokoomukseen 2014
- Seppo Kanerva Kokoomuksesta Liberaaleihin, Keskustaan ja Perussuomalaisiin
- Toimi Kankaanniemi KD:sta Perussuomalaisiin 2015[14]
- Jyrki Kasvi Nuorsuomalaisista Vihreisiin
- Salme Katajavuori Kokoomuksesta POP:hen 1973[15]
- Eija-Riitta Korhola Kristillisdemokraateista Kokoomukseen 2003[16]
- Laila Koskela Perussuomalaisista Keskustaan 2014[17]
- Risto Kuisma SDP:stä Nuorsuomalaisiin 1997 ja Remonttiryhmään 1998.[18] Liittyi takaisin SDP:hen 2001
- Eeva Kuuskoski Kokoomuksesta Keskustaan 1980[19]
- Hannele Luukkainen Vihreistä Kokoomukseen 2006
- Toivo Pyörtänö ja Ahti M. Salonen SDP:stä POP:hen
- Susanna Rahkonen SDP:stä Vihreisiin 2012
- Lyly Rajala Kristillisdemokraateista Kokoomukseen 2003[20]
- Tarja Tallqvist KD:stä SDP:hen 2011
- Maria Tolppanen Perussuomalaisista SDP:hen 2016[21]
- Tuulikki Ukkola LKP:stä Kokoomukseen 2007[22]
- Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän muodostaminen kesäkuussa 2017
- Markku Uusipaavalniemi Keskustasta Perussuomalaisiin 2010[23]
- Ville Vainio SDP:stä SSTP:hen 1920[24]
- Veikko Vennamo Maalaisliitosta SMP:hen, joka perustettiin 1959[25]
- Veltto Virtanen KIPU:sta Perussuomalaisiin
- Paavo Väyrynen perusti Kansalaispuolueen 2016 ja erosi Keskustasta 2018
LähteetMuokkaa
- ↑ Back Pay for Turncoats Articles. 2.6.1961. The Time Magazine. Arkistoitu 5.2.2011. Viitattu 3.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Gunnell, John G.: ”Chapter 1: Thomas Kuhn and the Shadow of Wittgenstein”, Social Inquiry After Wittgenstein and Kuhn: Leaving Everything as It Is, s. 32. Columbia University Press, 2014. ISBN 978-023-153-834-3. Google-kirjat (viitattu 24.2.2021). (englanniksi)
- ↑ Rifle, Regime, Revenge And The Ugly Game Goalden Times. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Sergei Fedorov 29.10.2009. Russkiy Hockey. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
- ↑ ALEXANDER MOGILNY BECOMES THE FIRST SOVIET NHL-DEFECTOR Top 100 Stories. INTERNATIONAL ICE HOCKEY FEDERATION (IIHF). Arkistoitu 26.1.2009. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Navratilova is Czech again Tennis. 11.3.2008. France24. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Brough, Jason: Petr Nedved represents Czech Republic 25 years after defecting Olympic Talk. 7.2.2014. NBC Sports. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Ferenc Puskas Hall of Fame. International Football Hall of Fame. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Sulo Aittoniemi. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Pirkko Aro. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Ulla Bogdanoff. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Georg C. Ehrnrooth. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Merikukka Forsius. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Toimi Kankaanniemi. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Salme Katajavuori. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Siivonen, Riku: Kohtalokas syrjähyppy. Ylioppilaslehti, 31.10.2003, nro 15. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2010.
- ↑ Laila Koskela. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Risto Kuisma. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Eeva Kuuskoski. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Lyly Rajala. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Maria Tolppanen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Tuulikki Ukkola. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Koskinen, Mika: Uusipaavalniemi loikkaa keskustasta persuihin Ilta-Sanomat. 11.11.2010. Viitattu 1.12.2010.
- ↑ Ville Vainio. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Veikko Vennamo. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
