Republikflucht

Republikflucht (”pako tasavallasta”) oli nimitys ilmiölle, jossa Itä-Saksan (DDR) kansalaiset loikkasivat länteen elääkseen Länsi-Saksassa tai missä tahansa muussa Varsovan liiton ulkopuolisessa länsimaassa. Termiä käytettiin erityisesti Itä-Saksasta Berliinin kautta vuosina 1948−1961 paenneista ihmismassoista sekä myös Berliinin muurin yli tai ohi yrittäneistä.

DDR:n rikoslain 213. pykälä säädettiin 12. tammikuuta 1968. Pykälässä kriminalisoitiin tasavallasta pakeneminen. Pykälää, oikealta nimeltään Ungesetzlicher Grenzübertritt (suom. laiton rajanylitys), kutsuttiin sekä Itä- että Länsi-Saksassa kansankielellä Republikflucht-pykäläksi. Lain mukaan Republikfluchtiin syyllistyvä voitiin tuomita jopa kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Pykälää muutettiin sittemmin vuonna 1979, ja se kumottiin lailla vuonna 1990.^[1]

Populaarikulttuurissa

Ilkka Remeksen vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuvassa romaanissa Pääkallokehrääjä Suomen Demokraattisessa Tasavallassa säädettiin helmikuussa 1958 ”Laki tasavallastapaosta”, jonka mukaan rankaistiin Tornionjoen yli Ruotsiin paenneita lähtijöitä ja heidän perheitään.^[2]

Lähteet

↑ Strafgesetzbuch der Deutschen Demokratischen Republik verfassungen.de. Arkistoitu 26.5.2013. Viitattu 25.3.2012. (saksaksi)
↑ Remes, Ilkka: Pääkallokehrääjä, s. 85. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-23076-6

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Republikflucht Wikimedia Commonsissa

[1] Strafgesetzbuch der Deutschen Demokratischen Republik verfassungen.de. Arkistoitu 26.5.2013. Viitattu 25.3.2012. (saksaksi)

[2] Remes, Ilkka: Pääkallokehrääjä, s. 85. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-23076-6

[1]

[2]