Avaa päävalikko
Liisanpuistikko

Liisanpuistikko (ruots. Elisabetsskvären) on pieni puisto Helsingin Kruununhaassa. Puistoa rajoittavat Pohjoisranta, Maneesikatu, Maurinkatu ja Liisankatu.

Puistossa on Gunnar Finnen ja Armas Lindgrenin veistämä Pellingin retken muistomerkki. Se pystytettiin vuonna 1921 niiden Suomen sisällissodan aikana Helsingistä paenneiden valkoisten muistoksi, jotka menehtyivät jäällä Pellingin kohdalla Porvoon saaristossa.[1]

HistoriaMuokkaa

Nykyisen Liisanpuiston paikalla oli 1800-luvulla tori, jonka nimi oli Elisabeths Torg. Sinne johtavan Liisankadun tavoin se sai nimensä keisarinna Elisabetin, Aleksanteri I:n puolison mukaan.[2] Tori syntyi rantoja täytettäessä. Vuonna 1876 sen keskiosa istutettiin pyöreäksi puistikoksi[3], joka vuonna 1930 muutettiin suora­kulmaiseksi.[4]. Aukiolla pysyi kuitenkin tori-nimi vuoteen 1928 saakka. Vuonna 1909 sille vahvistettiin suomenkielinen nimi Elisabetintori, ja vuonna 1928 se sai nykyisen nimensä.[2]

Elisabetintorin välitön ympäristö oli 1800-luvulla Helsingin ylhäisön asuinseutua, josta August Schauman muistelmissaan vertasi Pariisin Faubourg Saint-Germainiin.[3] Sitä ympäröineissä empiretyylisissä puutaloissa asuivat muun muassa senaatin puheenjohtaja Lars Gabriel von Haartman (Maneesikatu 2a), salaneuvos Otto Wilhelm Klinckowström (Liisankatu 1), kreivi ja kuvernööri Gustaf Adolf Ramsay (Maurinkatu 4), kreivi ja senaattori Gustaf Magnus Armfelt sekä hänen poikansa, kenraali Gustaf Vilhelm Arthur Armfelt (Maurinkatu 8).[3][5][6]

Monet puutalot purettiin jo 1800-luvun lopulla, ja paikalle rakennettiin kerrostaloja. Viimeisenä puutaloista purettiin von Haartmanin talo 1920-luvulla. Klinckowströmin talo lunastettiin vuonna 1850 valtiolle ja siihen sijoitettiin Helsingin junkkarikoulu.[6] Viimeiset vuotensa se oli opetuskomppanian käytössä, ja siinä koulutettiin alipäällystöä vuonna 1881 perustettuja suomalaisia asevelvollisuuspataljoonia varten.[3] Sen paikalle valmistui vuonna 1882 arkkitehti Evert Lagerspetzin suunnittelema Uudenmaan tarkk’ampujapataljoonan kasarmi, jossa ovat toimineet vuosina 1924–1993 Sotakorkeakoulu ja sen jälkeen Sotamuseo. Maurinkatu 6:een valmistui vuonna 1900 arkkitehtien Waldemar Aspelin ja Robert Lorimer suunnittelema, Donnerin suvulle kuulunut niin sanottu Donnerin talo, jossa ovat sittemmin toimineet muun muassa Svenska Klubben -klubi ja Muntra Musikanter -mieskuoro.[6]

Puistoon rakennettiin sotien jälkeen niin sanottu lippakioski arkkitehti Hilding Ekelundin mallipiirustusten mukaan sekä punatiilinen muuntajarakennus. Puiston koillisnurkkaan valmistui 2004 arkkitehti Johanna Ropen suunnittelema pieni kesäkahvila.[7]

LähteetMuokkaa

  1. Julkiset veistokset: Pellingin retken muistomerkki Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 5.7.2013.
  2. a b Helsingin kadunnimet, s. 117. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  3. a b c d Asmo Alho, Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, vanhojen kuvien kertomaa, s. 25, 30–31. Otava, 1962.
  4. Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 36–37. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  5. Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 178. Helsingin yliopisto 2014.
  6. a b c Kaija Uusitalo: Liisanpuisto – Historiaa ja nykypäivää, s. 15, 17, 25 Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2007. Viitattu 12.5.2019.
  7. Uusitalo 2007, s. 36–37, 40.