Lidija Knipovitš
Lidija Mihailovna Knipovitš (ven. Ли́дия Миха́йловна Книпо́вич, 27. joulukuuta 1856 Tuusula – 9. helmikuuta 1920 Simferopol) oli venäläinen vallankumouksellinen[1].
Lidija Knipovitšin isä oli liettualaissyntyinen sotilaslääkäri ja äiti aatelissuvun jäsen. Isä työskenteli pitkään Suomessa ja asettui eläkkeelle jäätyään ostamalleen maatilalle. Lidija sai kotiopetusta ja laajensi tietojaan itsenäisesti. Äidin kuoltua hän piti huolta nuoremmista sisaruksistaan ja isästään. Lidija työskenteli jonkin aikaa Helsingin venäläisen kansakoulun opettajana.[2] Hänen veljiään olivat eläintieteilijä Nikolai Knipovitš[3] sekä Vaasan läänin kuvernööri ja Suomen kenraalikuvernöörin kansliapäällikkö Fjodor Knipovitš.
Knipovitš sai ensikosketuksensa vallankumouksellisiin narodnikkeihin Aleksanterin kimnaasin opettajien Pavel Sikorskin ja Nikolai Vukotitšin kautta. Isänsä kuoltua hän muutti vuonna 1889[2] opettajaksi Pietariin. Knipovitš osallistui Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi -järjestön toimintaan, julkaisi sen lehteä ja järjesti salaisia kokoontumisia. Hänet pidätettiin ja karkotettiin Pietarista vuonna 1898.[4]
Knipovitš teki sosiaalidemokraattien puoluetyötä Astrahanissa, Tverissä ja Samarassa. Hän osallistui vuoden 1903 puoluekokoukseen ja liittyi bolševikkeihin.[1] Vuosina 1905–1907 Knipovitš toimi puoluekomiteoiden sihteerinä Odessassa ja Pietarissa[4]. Hän osallistui Tampereen puoluekokoukseen vuonna 1905 ja puolueen neljänteen edustajainkokoukseen vuonna 1906[1]. Knipovitš oli karkotettuna Pultavan kuvernementtiin vuosina 1911–1913. Hän asettui sen jälkeen sairautensa takia Krimille.[1]
Knipovitš oli V. I. Leninin vaimon Nadežda Krupskajan työtoveri ja ystävä. Hänen puoluenimiään olivat Djadenka ja Tšuhna.[5] Lenin ja Krupskaja asuivat Lidijan ja hänen veljensä Nikolain luona Seivästössä kesällä 1907.[6] Lidija Knipovitšin elämästä kertoo Semjon Rubanovin ja Grigori Usyskinin vuonna 1981 ilmestynyt dokumenttiromaani Pod psevdonimom Djadenka[7].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, s. 343. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1973.
- ↑ a b Pamjatnik bortsam proletarskoi revoljutsii, pogibšim v 1917–1921 gg., s. 279–280. Moskva & Leningrad: Gosudarstvennoje izdatelstvo, 1925.
- ↑ N. M. Knipovitš. Vestnik AN SSSR, 7/1939, s. 79. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 271. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
- ↑ Kak tovarištš ”Tšuhna” popala na kartu Peterburga Dvuglavyi orjol. Arkistoitu 27.9.2020. Viitattu 13.8.2020.
- ↑ Lenin v Peterburge-Petrograde: mesta žizni i dejatelnosti v gorode i okrestnostjah 1890–1920, s. 245–246. Leningrad: Lenizdat, 1980.
- ↑ Rubanov, S. & Usyskin, G.: Pod psevdonimom Djadenka: Dokumentalnaja povest o Lidii Knipovitš. Moskva: Izdatelstvo polititšeskoi literatury, 1981. Teoksen verkkoversio.