Leuhunjoki
Leuhunjoki on Keski-Suomen Saarijärvellä virtaava noin kolme kilometriä pitkä joki, alkaa Saarijärvestä ja laskee Kallinjärveen. Joki muodostaa Saarijärven reitin pääuoman alajuoksun osuuden. Joen vapaan virtauksen katkaisee siinä toimiva Leuhunkosken vesivoimalaitos.[2][3][6]
| Leuhunjoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Äänekoski |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Saarijärven alue|Saarijärven alue (14.61) |
| Pinta-ala | 2 243,15 km² [1] |
| Järvisyys | 7,27 % [1] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Saarijärvi |
| Laskupaikka | Kallinjärvi |
| Esteet | Leuhunkosken voimala |
| Sivu-uomat | oja Saarilammesta |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 117,4 m [2] |
| Laskukorkeus | 108,6 m [3] |
| Korkeusero | 8,8 m |
| Pituus | 3 km |
| Kaltevuus | 2,9 m/km |
| Suurin virtaama | 142,7 m³/s [4] |
| Keskiylivirtaama | 82,97 m³/s [4] |
| Keskivirtaama | 20,45 m³/s [5] |
| Keskialivirtaama | 0,54 m³/s [4] |
| Pienin virtaama | 0 m³/s [4] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joen kulku muokkaa
Leuhunjoki alkaa Saarijärven itäpään Kusiaislahdesta ja alittaa heti seututien 633 sillan Roikolankylässä. Joen niskalla on vedenpinnan korkeus keskimäärin 117,4 metriä mpy. Sillan alapuolella on voimalaitoksen nostaman veden alle jäänyt piiloon Myllykoski. Joki virtaa aluksi pari kilometriä kohti etelää, missä se levenee patoaltaaksi. Altaan leveys on 110–150 metriä. Joen poikki on Leuhunkoskeen rakennettu yli 100 metriä pitkä pato, jonka oikealla puolella sijaitsee vesivoimalaitoksen läpivirtausaukot. Voimalan alapuolella on joki vain 30–40 metriä leveä ja 250 metriä pitkä. Joen sivuun jää patoamisen seurauksena muodostunut pieni lammikko. Joki laskee Kallinjärveen, jonka vedenpinnan korkeus on 108,6 metriä mpy. Joen jokilaakson metsäinen itäranta on jyrkempi kuin viljelty länsiranta. Alajuoksulla on vain itärannalla peltomaata, jonka asutus muodostaa joen ympärille Leuhun kylän.[2][3]
Hydrologiaa muokkaa
Leuhunjoki sijaitsee Kymijoen vesistössä (14) Saarijärven reitin valuma-alueen (14.6) Saarijärven alueella (14.61), jonka Summasjärven alueeseen (14.613) ja Saarijärven–Lumperoisten alueeseen (14.614) se kuuluu.[7][8] Joen valuma-alueen pinta-ala on likimain sama kuin Hietamankosken vesivoimalaitoksen kohdalla ilmoitettu arvo 2 243,15 neliökilometriä. Valuma-alueen järvisyys olisi silloin noin 7,27 %.[1]
Leuhunjoen virtaamat mitataan voimalaitoksella ja ne ovat keskivirtaama (MQ) on ollut 20,45 m³/s ([5] tai 32 m³/s vuosina 1981–2010 [9]), keskiylivirtaama (MHQ) 82,97 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,54 m³/s. Virtaama-arvot on mitattu vuosina 1968–2022. Pienin mitattu virtaama (NQ) on 0 m³/s, joka sattui viimeksi 30.5.2015, ja suurin virtaama (HQ) on 142,70 m³/s, joka mitattiin 11.5.1982.[4]
Historiaa muokkaa
Joessa on toiminut aikaisempina vuosisatoina vesimyllyjä, joilla on jauhettu viljaa. Ensimmäinen maatila Saarikoski perustettiin joen rannalle vuonna 1743 ja joen eteläpäähän ilmestyi vuonna 1758 torppa, joka kuului Tarvaalan valtiontilalle. Molemmat maatilat hyödynsivät vesivoimaa omilla vesimyllyillään jo 1700-luvun puolivälissä. Vesimyllyjen lisäksi vesivoimaa on hyödynnetty sahan voimanlähteenä. Vuonna 1926 siirtyi Leuhunkosken maatilan Heinäahonkoskessa sijaitsevat myllyn ja saha uusille omistajille, jotka perustivat Osakeyhtiö Leuhunkosken tulevaa sähkövoimalaitosta varten. Koskeen rakennettiin 150 kilowatin vesivoimala ja sille sähkönjakeluverkko saman vuoden aikana. Kirkonkylälle syttyi tammikuussa 1927 ensimmäiset sähkövalot. Verkko laajeni myös Hännilään, Pajupurolle, Tarvaalaan ja Heikkilään.[10][11]
Leuhunvirran eli Leuhunjoen osalta irtouittosääntö on kumottu 15.11.1933.[12] Vuonna 1977 julkaistussa Vesihallituksen Koski-inventoinnissa Leuhunkosken pituudeksi ilmoitetaan 225 metriä ja leveydeksi 25 metriä. Kosken pudotus olisi ollut 2,1 metriä. Koskeen rakennettiin voimalaitos vuonna 1961.[13]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c Liehunjoki, niska (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.7.2023.
- ↑ a b c Liehunjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.7.2023.
- ↑ a b c d e Kymijoen vesistö - Kalmarinjärvi luusua (virtaamatietoja vuosilta 1910–2022) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 18.7.2023.
- ↑ a b Andersson, Axel: Fiskvägar vid småskaliga vattenkraftverk – lösningar för fiskars uppvandring och nedvandring vid kraftverk i Saarijärvileden (PDF) (diplomityö) aaltodoc.aalto.fi. 25.5.2015. Espoo: Aalto-yliopisto. Viitattu 18.7.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.7.2023.
- ↑ Summasjärven alue (14.613) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.7.2023.
- ↑ Saarijärven–Lumperoisten alue (14.614) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.7.2023.
- ↑ Mittausasemien virtaamat - Keski-Suomi (Leuhunkosken virtaamatietoja vuosilta 1981–2010) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 18.7.2023.
- ↑ Lehtinen, Harri: Leuhunkosken voimalaitos (PDF) leuhunkyla.com. Arkistoitu . Viitattu 18.7.2023.
- ↑ Leuhunkosken vesivoimalaitos hsksahko.fi. 2017. Kalajoki: HSK Sähkö Oy. Viitattu 18.7.2023.
- ↑ Kymijoen vesistön yläosan vesienkäytön kokonaissuunnitelma (PDF) (raportti nro 122, sivut 113–114, 137, 145) 1977. Helsinki: Vesihallitus. Viitattu 18.7.2023.
- ↑ Koski-inventointi, s. 76–77. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.7.2023).