Lapurin hylky
Lapurin hylky on keskiaikainen vene, joka makaa merenpohjassa Lapurin- ja Siikasaaren välissä Virolahdessa. Hylyn löysi Manu Törönen sukellusretkellään, ja hän ilmoitti siitä vuonna 1976 Museovirastolle. Hylky on ajoitettu noin vuosille 1250–1300 jaa. Lapurin saaren läheisyydessä on myös toinen hylky, mutta sitä ei ole ajoitettu.[1][2]
| Lapurin hylky | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Lapurin hylky |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Historia | |
| Tyyppi | hylky |
| Huippukausi | Suomen keskiaika |
| Kaupunki | Virolahti |
| Merkitys | Keskiaikainen kauppalaiva |
Lapurin hylky 1
muokkaaTutkimushistoria
muokkaaAluksen löysi Manu Törönen, joka sukelteli saaren rannan tuntumassa vuonna 1976. Sukellusretkellään hän huomasi keraamisen astian lautojen päältä ja sen vierestä kivien peittämän hylyn. Seuraavana vuonna hylky tutkittiin arkeologisesti, mutta hylystä nostettiin ylös vain painolastina ollut kivi geologista määritystä varten. Vuonna 1978 alus valokuvattiin ja dokumentointia täydennettiin. Vaikka hylkyyn kajottiin vuonna 1985 siirtämällä osa painolastista pois, hylky ei vahingoittunut, kuten todettiin tarkastuskäynnillä vuonna 1989. Seuraavana vuonna hylkyä dokumentoitiin videoimalla se veden alla.[3]
Vuosina 1992 ja 1993 suoritettiin Maria Höltän johdolla ja Suomen merimuseon toimeksiannosta arkeologisia tutkimuksia. Tällöin veneestä poistettiin kivilasti ja kerrostuneet sedimentit. Kivet ladottiin kauemmaksi merenpohjalle. Säilyneistä puuosista ja esineistä tehtiin piirrokset, ja ne kuvattiin. Lopuksi hylky peitettiin kankaalla ja paksulla hiekkakerroksella.[3]
Ajoitus
muokkaaVeneen tutkimisen yhteydessä otettiin vuonna 1977 näytteiksi yksi lauta ja tukku eläimen karvoja. Niistä teetetyt radiohiiliajoitukset antoivat tulokseksi vastaavassa järjestyksessä 1190 ± 90 BP ja 1010 ± 90 BP (radiohiilivuotta). Ajoitukset ovat kalibroituina eli kalenterivuosina noin 730−930 jaa. ja 920−1130 jaa. Ajoitukset olivat hyvin erilaisia, joten vuonna 1993 otettiin vielä yksi kangasnäyte, joka ajoitukseksi saatiin 570 ± 110 BP eli kalibroituna noin 1300−1440 jaa. Ajoituksien ikähaarukaksi muodostui noin 600 vuotta, joten veneen ajoituksessa on selvästikin ollut epäonnea. Vuonna 1997 teetettiin vielä kolme erillistä ajoitusta, joiden tulokset olivat: 780 ± 70 BP eli 1170−1270 jaa. (kangaspalanen), 990 ± 90 BP eli 950−1150 jaa. (puunkappale) ja 750 ± 110 BP eli 1130−1350 jaa. (eläimen karvoja). Nämäkin ajoitukset vaihtelivat noin 350 vuotta.[2][3]
Vuonna 1998 päätettiin käyttää toista ajoitusmenetelmää. Veneen puuosista kerättiin yhdeksän näytettä dendrokronologista määritystä varten. Näytteitä verrattiin sekä suomalaiseen että Itämeren ympäristön puulustosarjoihin. Vertailu ei tuottanut tulosta, ja ajoitukset jäivät saamatta. Samassa yhteydessä veneestä pintaan nostettuja keraamisia astioita verrattiin keskiaikaisiin näytteisiin, ja ne tunnistettiin Reininmaassa vuosina 1265−1300 jaa. valmistetuiksi astioiksi. Lopulta Teemu Mökkönen huomioi kaikki tuotetut ajoitukset, mutta valitsi niistä kolme ajoitusta luotettavimmiksi ja päätteli veneen olevan aikavälin 1220–1295 jaa. loppupuolelta.[2][4]
Vastoin aiempia oletuksia kyseessä ei siten ollutkaan viikinkiaikainen (noin 800−1050) vene. Lapurin hylyn rakenne kuitenkin muistuttaa viikinkiveneitä, joten se edustaa viikinkiajalta jatkunutta rakennusperinnettä.[2]
Rakenne
muokkaaUpottuaan veteen veneen laidat ovat painuneet hiljalleen merenpohjaa vasten. Veneen jäänteet ovat noin 9,80 metriä pitkät ja noin 3,30 metriä leveät. Tästä on päätelty veneen korkeuden olleen kölistä laidan reunalle noin 80 senttimetriä ja veneen keskikohdalla suurimman leveyden olleen noin 2,30 metriä.[3]
Kölin profiili on T-kirjaimen muotoinen, ja se on 7,02 metriä pitkä. Kölin suurin leveys oli 22 cm ja korkeus 14 cm. Laudat olivat verraten ohuita. Toisen ja kolmannen rivin lautojen paksuus oli 1,4 cm. Osa laudoista olivat tätäkin ohuempia. Laudat oli naulattu toisiinsa niin sanotulla limitystekniikalla eli laudat ladottiin osittain toistensa päälle. Hento rakenne tuettiin kaarilla, jotka tukivat ja jäykistivät veneen laidan rakennetta. Lautojen välit tiivistettiin eläinten karvoilla ja tiivisteaineella. Osa karvoista oli itäistä rotua olevan lampaan villaa.[3]
Lasti
muokkaaVeneen pohjalautojen päältä löydettiin 268 kiveä, jotka painoivat yhteensä 1400–2000 kilogrammaa, ja ne ovat paikallista kiveä. Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että kivet oli lastattu veneeseen, jotta se pysyisi merenpohjassa eli siis että se olisi upotettu sinne tahallaan. Lastina olleet Reininmaalla valmistetut keraamiset astiat sijoittuvat 1200-luvulle. Muita löytöjä ovat olleet verkonpaino, kaksi epämääräistä puuesinettä, kolme hiomakiveä ja pronssiastian kappaleita.[3]
Jäljennökset
muokkaaLapurin mittausten perusteella rakennettiin vuosina 1991−1993 Raippaluodossa 12 metriä pitkä ja 3 metriä leveä jäljennös eli ''replika'', joka sai nimekseen Rus. Vuoden 1994 Itämeren purjehduksellaan Latvian edustalla vene joutui haaksirikkoon. Talvella 1995−1996 rakennettiin kuitenkin uusi vene, joka sai nimekseen Heimløsa Rus. Se laskettiin vesille kesällä 1996. Veneellä matkattiin sinä vuonna Itämerellä ja pysähdyttiin talveksi Tanskaan. Seuraavana vuonna jatkettiin Pohjanmereltä Englantiin ja Ranskan jokien kautta Välimerelle. Vene talvehti Ranskassa, josta se jatkoi vuonna 1998 Turkkiin, ja seuraavana vuonna sillä matkattiin Mustallamerellä Rostoviin. Viimeisen matkan sillä taivalsi venäläinen yhdistys Viking Nevo ennen autokuljetusta Viipuriin. Talvehtimisen jälkeen sillä purjehdittiin Suomenlahdella vielä Sipooseen. Laivan omistaa nykyään Vaasassa sijaitseva Pohjanmaan museo.[5][6]
Yhdistys Viikinkiajan Laiva ry perustettiin 1997, ja se rakensi Lapurista replikan, jonka nimeksi tuli Sotka. Se laskettiin vesille vuonna 1999 Helsingin Vuosaaressa. Mynämäellä Käsi- ja taideteollisuusopistossa rakennettiin Lapurista neljättä replikaa, jolle annettiin nimi Helga. Vene on sijoitettuna Liedon Vanhalinnan alueelle.[7]
Lapurin hylky 2
muokkaaLapurin rannan läheisyydessä on toinenkin hylky.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Lapuri 1 Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 2.11.2012. Museovirasto. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ a b c d Wessman, Stefan: Ship Fragments On The Seafloor – What do we know about medieval seafaring in Finland?, julkaisussa Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XIV - "Hortus novus", Suomen keskiajan arkeologian seura, s.140−150.
- ↑ a b c d e f Alopaeus, Harry: The Lapuri Find, Shipshape, The Viking Ship Museum, Roskilde, 1995
- ↑ Mökkönen, Teemu: Hapanvellijuhlan puhe, 2013
- ↑ Viking Nevo: The Rus-project
- ↑ Kaleva: Viikinkiajan purjehtijat saapuivat Kotkaan, 2001
- ↑ Manialehti: Vanhalinnan viikinkivene Helga - tapahtumien tori kansallismaisemassa
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Lapuri 2 Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 6.5.2013. Museovirasto. Viitattu 27.5.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Viikinkiajan Laiva ry: Muinaissuomalainen uisko - Sotka, Lapurin replika
- Mertanen, Tiina: Hylkyjä merenpohjassa ja paperilla, Sukeltaja, 1998
- Museovirasto: Suomen merimuseon Kannu ja kirkonkello -näyttely kertoo merenkulun historiasta, 12.5.2014
- Vaheri & Hyvärinen & Saari: Lapurin hylky, hylky.net