Lapinlahden silta

silta Helsingissä

Lapinlahden silta on vuonna 1965 valmistunut moottoritiesilta Helsingissä. Silta ylittää Lauttasaarensalmen ja yhdistää Ruoholahden Lauttasaareen. Silta on tyypiltään teräskantinen teräksinen jatkuva kotelopalkkisilta. Silta on maatukineen 597 metriä pitkä (eräissä lähteissä 599 metriä)[2]. Silta-aukon leveys on 582 metriä, joka jakautuu viiteen jänteeseen: 103,5+125+125+125+103,5 metriä. Silta oli lähes 30 vuoden ajan vuosina 1965–1993 Suomen pisin. Sillan alikulkukorkeus on 8,0 metriä. Sillan kautta kulkee Helsingistä Karjaalle johtava kantatie 51, jonka moottori­tieksi rakennetun osuuden nimenä Helsingin ja Espoon alueella on Länsiväylä. Valtaosa Helsingin keskustasta Espooseen suuntautuvasta autoliikenteestä kulkee Lapinlahden sillan kautta, ja vuorokaudessa sen ylittää 56 710 autoa (syyskuu 2013).[1]

Lapinlahden silta
Lapinlahden silta Lauttasaaresta kuvattuna
Lapinlahden silta Lauttasaaresta kuvattuna
Ajokaistoja 3+2
Ylittää Lauttasaarensalmen
Sijainti RuoholahtiLauttasaari, Helsinki
Ylläpitäjä Väylävirasto
Siltatyyppi teräskantinen teräksinen jatkuva kotelopalkkisilta
Pisin jänneväli 125 m
Pituus 597 m
Liikenne päivässä 57 220 ajoneuvoa (2013)[1]
Avattu liikenteelle 1965
Koordinaatit 60°09′58.3″N, 024°53′34″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Sillan suunnitteli insinööritoimisto Grassl Hampurista.

Silta rakennettiin tuolloin mullistavalla tavalla: Siltalohkot valmistettiin Rauma-Repolan Valkon telakalla Loviisassa, josta ne uitettiin Helsinkiin.

Sillan valmistuttua vanha Lauttasaaren silta purettiin ja tilalle rakennettiin uusi läppäsilta. Rakentamisen aikana syksystä 1967 loppuvuoteen 1969 Lauttasaaren ja Salmisaaren välinen liikenne kevyttä liikennettä lukuun ottamatta käytti Lapinlahden siltaa. Tämän takia rakentamisen ajaksi tien moottoritieluokitus poistettiin Lemissaaren liittymän ja Ruoholahden väliseltä osuudelta.

Alun perin silta oli 2+2-kaistainen. Sillan alkuperäinen konstruktio teoriassa olisi mahdollistanut leventämisen 3+3-kaistaiseksi, mutta tämä muutos olisi ollut teknisesti varsin hankala. Silta kävi kuitenkin linja-autoliikenteen pullonkaulaksi ja vuosina 19951996 silta levennettiin 2+3-kaistaiseksi. Levennys tapahtui polttoleikkaamalla reunaulokkeet irti kummastakin reunasta, hitsaamalla kumpaankin reunaan 1,2 metrin leveydeltä uutta kantta ja hitsaamalla reunaulokkeet takaisin. Levennetyllä sillalla on kaksi kaistaa länteen Helsingistä poispäin ja kolme itään. Itään johtavista kaistoista uloin on linja-autokaista.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Lilleberg, Irene & Hellman, Tuija: Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2013, s. Liitetaulukko 1, sivu 1 (4). (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2014:1) Helsingin kaupunki, 2014. ISSN 0787-9067 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.2.2015).
  2. Tiehallinnon sillaston rakenne, palvelutaso ja kunto 1.1.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.6.2008

Aiheesta muualla

muokkaa