Avaa päävalikko

Laki lainajyvästöistä ja siemenrahastoista

Laki lainajyvästöistä ja siemenrahastoista on laki, joka säädettiin vuonna 1934. Lain tarkoitus on säädellä Suomessa varalla säilytettävästä viljasta. Laki on edelleen voimassa, mutta sitä koskeva kumoamisesitys on tarkoitus antaa Eduskunnalle kevätkaudella 2018[1].

Lain taustaaMuokkaa

Siemenviljan kokoamiseksi hyvinä vuosina huonojen vuosien varalle oli Suomessa perustettu pitäjäkohtaisia lainamakasiineja 1700-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 1810 annetussa julistuksessa[L 1] lainamakasiineille myönnettiin muun muassa oikeus saada saatavansa suoritukseksi ulosmittaus ilman tuomiota, ja tämä oikeus säilytettiin vuoden 1857 julistuksessa[L 2] ja ulosottolain voimaanpanoasetuksessa vuodelta 1895.[L 3][2]

Ennen kunnallisen itsehallinnon järjestämistä lainamakasiinien osakkailta oli kielletty oikeus käyttää niiden varoja heidän yksityiseksi hyödykseen lakkauttamalla jyvästö,[L 4] muulla ehdolla kuin sillä, että ainakin pääosa oli tuleva kunnan hyväksi.[2]

Vuonna 1934 säädettiin lainajyvästöistä laki ja annettiin asetus lain toimeenpanosta.[L 5][L 6][2]

Määritelmät laissaMuokkaa

LainajyvästöMuokkaa

Laissa kutsutaan lainajyvästöksi sellaista aiemmin perustettua tai tulevaisuudessa perustettavaa laina- tai pitäjänmakasiinia taikka muuta niihin verrattavaa laitosta, joka toimii asianmukaisesti vahvistettujen sääntöjen nojalla ja jonka tarkoituksena on – ilman että perustajat taikka heidän oikeudenomistajansa saavat itselleen voittoa liikkeestä – hankkia, säilyttää ja velaksi antaa siemen- tai syömäviljaa taikka molempia.[2]

SiemenrahastoMuokkaa

Kun laitoksen pääasiallisena tarkoituksena on käyttää rahavarojaan siemenviljan hankinnan helpottamiseksi, laitos on siemenrahasto.[2]

Sama laitos voi käsittää sekä lainajyvästön että siemenrahaston.[2]

PerustaminenMuokkaa

Lainajyvästö ja siemenrahasto voidaan perustaa maalaiskuntaan kunnanvaltuuston taikka manttaaliin pannun maan omistajien ja haltijoiden kuntakokouksen päätöksellä.[2]

SäännötMuokkaa

Lainajyvästöillä ja siemenrahastoilla tulee olla säännöt, joille oli haettava maaherran vahvistus. Vahvistus oli myönnettävä, jos säännöt tai niihin tehdyt muutokset olivat lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaiset. Lainajyvästö ja siemenrahasto, joko erillisinä tai yhdistettyinä, muodostivat itsenäisen laitoksen, jonka varoja ei yleensä saa käyttää muihin kuin sen omiin tarkoituksiin. Lainajyvästön ja siemenrahaston asioita hoitaa hoitokunta.[2]

LähteetMuokkaa

KirjaviitteetMuokkaa

  1. Lakimuutoshanke 39/2017. Maa- ja metsätalousministeriö.
  2. a b c d e f g h Hakkila, Esko (toim.): ”Lainajyvästö ja siemenrahasto”, Lakiasiain käsikirja, s. 500–501. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

LakiviitteetMuokkaa

  1. Julistus pitäjänmakasiinien kehittämisestä ja niiden toiminnan jatkamisesta. (Annettu 7. elokuuta 1810)
  2. Julistus siemen- ja hätäapujyvästöjen perustamisesta. (Annettu 23. toukokuuta 1857)
  3. Asetus ulosottolain voimaanpanosta (3.12.1895).
  4. Asetus pitäjänmakasiinien pitämisestä ja hallituksesta. (Annettu 12. joulukuuta 1864)
  5. Laki lainajyvästöistä ja siemenrahastoista. (Annettu 14. huhtikuuta 1934)
  6. Asetus lainajyvästöistä ja siemenrahastoista annetun lain toimeenpanosta (285/1934). (Annettu 29. kesäkuuta 1934)