Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee saarta Dodekanesiassa. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Léros
Λέρος
Leros (4787449470).jpg

Léroksen saarta ja sen tuulimyllyjä.

Sijainti
Vesialue
Merialue
Korkein kohta
500 m
Pinta-ala
53 km²
Väestö
Asukasluku
7 907[1]
Suurin kaupunki
Asutuskeskukset
Kieli

Léros (kreik. Λέρος) on Kreikan saari, joka sijaitsee Egeanmeren itäosassa ja kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on 53 neliökilometriä ja asukasluku 7 907 (vuonna 2011). Hallinnollisesti saari kuuluu Léroksen kuntaan, Kálymnoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.[1] Saaren pääkaupunki on Agía Marína.

MaantiedeMuokkaa

 
Pantélin kylä.

Léros sijaitsee Egeanmeren itäosassa ja kuuluu Dodekanesian saaristoon. Sen lähimmät saaret ovat Kálymnos etelässä, Leipsoí pohjoisessa ja Pátmos luoteessa. Etäisyys Kálymnokselle on alle 2 kilometriä, ja välissä on useita pieniä saaria. Siksi saarten välille on joskus suunniteltu siltaa, jota ei kuitenkaan ole rakennettu.

Saaren pinta-ala on noin 53 neliökilometriä ja rantaviivan pituus noin 70 kilometriä. Saaren pituus on noin 15 kilometriä ja leveys kapeimmillaan noin 1,5 kilometriä. Saari on vuoristoinen ja sen korkein kohta kohoaa noin 500 metrin korkeuteen.[2]

Hallinto, kaupungit ja kylätMuokkaa

Pääartikkeli: Léroksen kunta

Léros kuuluu hallinnollisesti Léroksen kuntaan, johon kuuluu myös lähialueen pienempiä saaria. Kunta kuuluu Kálymnoksen alueyksikköön ja se Etelä-Egean saarten alueeseen.[1]

Saaren suurimmat asutukset ovat pääkaupunki Agía Marína (2 372 asukasta), saaren merkittävin satamakaupunki Lakkí (2 058), Álinda (748), Kamára (643) ja Xirókampos (514).[1] (Katso myös: Luettelo Léroksen kunnan kaupungeista ja kylistä.)

HistoriaMuokkaa

AntiikkiMuokkaa

Pääartikkeli: Antiikin Leros

Antiikin aikana Leros oli ensin doorilaista aluetta ja sitten Miletoksen siirtokunta ja joonialaista aluetta. Miletoksen alaiseksi saari tuli oletettavasti Joonian kapinan aikoihin noin 495 eaa. 400-luvun eaa. lopulla Leros kuului Deloksen meriliittoon. Saaren poliksen eli kaupunkivaltion Leroksen kaupunkikeskus sijoitetaan yleensä nykyisen Agía Marínan kaupungin lähelle. Leros tunnettiin Artemis Parthenoksen temppelistä, minkä vuoksi siitä on myöhemminkin käytetty nimitystä ”Artemiin saari” (tai ”Dianan saari”).[3][4][5][2]

Myöhempi historiaMuokkaa

Johanniittain ritarikunta valloitti Léroksen vuonna 1314. Osmanien valtakunnan osaksi saari liitettiin vuonna 1523. Italia valloitti Léroksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[2][6] Virallisesti Italia sai saaret hallintaansa Lausannen sopimuksessa vuonna 1923. Saari toimi Italian sotilastukikohtana. Italialaiset rakensivat Lakkín kaupungin (Porto Lago) 1930-luvulla.[2]

Saarella käytiin 26. syyskuuta – 16. marraskuuta 1943 toiseen maailmansotaan kuulunut Léroksen taistelu, jossa italialaiset, britit ja kreikkalaiset ottivat yhteen saksalaisten kanssa.[7] Taistelu päättyi saksalaisten voittoon[7] ja marraskuussa 1943 Saksa miehitti Léroksen.[8] Britit miehittivät saaren 9. toukokuuta 1945 ja Kreikkaan saari liitettiin 7. maaliskuuta 1948.[8]

Léroksella on ollut aiemmin jossain määrin huono maine kolmesta syystä. Kreikan sisällissodan (1946–1949) jälkeen saarella toimi kommunistien orpojen ja huostaanotettujen lasten koulu. Kreikan sotilasjuntan aikana vuosina 1967–1974 saarella toimi vankileiri. Vuonna 1959 saarelle perustettiin psykiatrinen sairaala. Se aiheutti vuonna 1989 mediaskandaalin, kun sen keskitysleirimäisiksi kuvatut olot paljastuivat BBC-dokumentissa koko Euroopalle. Mielisairaalan tilanne korjattiin EU-rahoituksella. Se on toiminnassa täysin uudelleenjärjesteltynä edelleen ja se on saarelle merkittävä taloudellisesti.[2]

Suomessa Léros tunnetaan muun muassa kirjailija Göran Schildtin ja Daphne-purjeveneen kotina Kreikassa. Schildtit muuttivat saarelle vuonna 1965 ja heidän talonsa Villa Kolkis sijaitsee Spilián kylässä. Schildt kuvaa saarta ja saarelaisten elämää erityisesti teoksessaan Dianan saari.[2]

Talous ja liikenneMuokkaa

 
Lakkí, Léroksen tärkein satamakaupunki.

Saaren merkittävin työnantaja on pitkään ollut psykiatrinen sairaala, jonka ansiosta saari ei ole ollut riippuvainen turismista. Se työllistää noin 1 000 henkeä.[2] Muutoin Léroksen pääelinkeinot ovat kalastus ja maanviljely. Saarella kasvatetaan esimerkiksi johanneksenleipäpuuta, oliivia, hedelmiä, viikunaa, tupakkaa ja viinirypälettä.[9]

Léroksen pääsatama sijaitsee Lakkíssa. Saarelle liikennöi päivittäin lautta pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevasta Pireuksesta. Lauttoja liikennöi myös Kosilta, Ródokselta ja Kálymnokselta sekä useilta muiltakin Dodekanesian saariston saarilta. Kesäisin katamaraani liikennöi Lérokselta myös esimerkiksi Leipsoílle, Ikaríalle, Pátmokselle, Sýmille, Sámokselle ja Kosille.[10]

Léroksen lentoasema sijaitsee saaren pohjoisosassa lähellä Parthénin kylää. Olympic Airlines operoi kentältä päivittäin Ateenan kansainväliselle lentoasemalle.[10]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  2. a b c d e f g Lindberg, Camilla & Lindberg, Magnus: Leros. Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä, s. 12–26, 83–85. Helsinki: Schildts, 2010. ISBN 978-951-50-1999-8.
  3. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”504 Leros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  4. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”LEROS Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  5. Smith, William: ”Leros”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  6. Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.10.2009). (englanniksi)
  7. a b The Battle of Leros leros.org. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)
  8. a b Kiminas, Demetrius: The Ecumenical Patriarchate: A History of Its Metropolitans With Annotated Hierarch Catalogs, s. 114. Wildside Press LLC, 2009. ISBN 1434458768. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.10.2009). (englanniksi)
  9. Léros Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)
  10. a b Getting to (and from) Leros Developmental Partnership of Leros. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lindberg, Camilla & Lindberg, Magnus: Leros. Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä. Helsinki: Schildts, 2010. ISBN 978-951-50-1999-8.
  • Schildt, Göran: Dianan saari. 2. painos. Otava, 1990. ISBN 951-1-11323-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa