Kyläneidonkieli

putkilokasvilaji

Kyläneidonkieli eli piennarneidonkieli, joskus myös pelkkä neidonkieli (Echium vulgare) on näyttäväkukkainen lemmikkikasvi. Se on kaksivuotinen ja se kasvattaa ensimmäisenä vuotena vain lehtiruusukkeen jonka keskeltä kasvaa haaroittuva kukkavarsi seuraavana vuonna.[2]

Kyläneidonkieli
Echium vulgare 1.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Boraginales
Heimo: Lemmikkikasvit Boraginaceae
Suku: Neidonkielet Echium
Laji: vulgare
Kaksiosainen nimi

Echium vulgare
L.[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kyläneidonkieli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kyläneidonkieli Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Varsi, lehdet ja juuriMuokkaa

Kyläneidonkieli kasvaa 30–90 senttimetriä korkeaksi. Varsi on tanakka, haaraton tai tyveltä haarova ja karkeakarvainen. Yksisuoniset lehdet ovat kierteisesti ja vaihtelevat muodoltaan suikeista tasasoukkiin. Juuri on sinipunainen ja värjäävä.[3]

Kukinnot Muokkaa

 
Ketokimalaisen kuningatar (Bombus sylvarum) kyläneidonkielen kukassa.

Kukinto on yksihaarainen, toispuolinen viuhko eli kiemura, ja muistuttaa hieman lupiinia. Kukkien nuput ovat punertavan violetit. Kukan verhiö on lähes tyveen asti liuskainen. Teriö on 10–18 mm pitkä, suppilomainen ja vastakohtainen. Nuppuvaiheen jälkeen teriö muuttuu sinisiksi. Heteitä on 4 tai 5 ja ne ovat teriötä pidempiä. Palhot ovat eripituisia. Luotteja on kaksi kappaletta.[3] Kyläneidonkielen kukkii Suomessa kesä–elokuussa runsain kukin. Sen kukat houkuttelevat runsaasti hyönteisiä esimerkiksi mesipistiäisiä, kaaliperhosia ja kiitäjiä.[4]

Hedelmä Muokkaa

Hedelmykset ovat neliosaisia lohkohedelmiä, pähkylämäisiä ja kurttupintaisia.[3][4] Kyläneidonkieli tekee runsaasti siemeniä ja kylväytyy itsestään.[5]

LevinneisyysMuokkaa

Kyläneidonkielta tavataan villinä koko Euroopassa lukuun ottamatta Espanjan ja Portugalin eteläisimpiä osia sekä pohjoisinta havumetsä- ja tundravyöhykettä. Yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Euroopasta Isoon-Britanniaan, Etelä-Skadinaviaan, Etelä-Suomeen, Baltiaan, Länsi-Venäjälle ja Kaukasukselle. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena itään päin Keski-Aasiaan saakka. Laji on levinnyt tulokkaana laajalle Pohjois-Amerikan itäosiin ja muun muassa Uuteen-Seelantiin.[6]

Suomessa kyläneidonkieltä tavataan Etelä-Lappia ja Kainuuta myöten. Etelä-Suomessa laji on vakiintunut uustulokas, pohjoisempana se on satunnainen uustulokas.[7] Levinneisyysalue on kuitenkin koko Suomessa laikukkainen.[8][9]

Suomessa tavataan harvinaisena puutarhakarkulaisena kyläneidonkielen lähisukulaista piiankieltä eli ratamoneidonkieltä (Echium plantagineum).[10]

ElinympäristöMuokkaa

Kyläneidonkieli viihtyy kuivahkoilla, aurinkoisilla kasvupaikoilla, kuten kivikkoisilla ja soraisilla tienvarsilla, kyläkedoilla ja lastauspaikoilla. Sitä kasvatetaan myös koristekasvina ja esiintyy toisinaan viljelykarkulaisena.[7][11]

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Hämet-Ahti, L. & Kurtto, A. & Lampinen, R. & Piirainen, M. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila., P. & Väre, H: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka, 2005, nro 21, s. 41–85. ISSN 0782-050X.
  • Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko (toim.): Vantaan luonto : kasvit. Vantaa: Vantaan kaupunki, 1996. ISBN 951-8959-47-1.
  • Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva: Ålands flora. Esbo: C-A. Hæggström, 2010. ISBN 978-952-92-7850-3.

ViitteetMuokkaa

  1. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Echium vulgare (TSN 31899) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  2. Neidonkieli Kukkiva Niitty. Viitattu 8.5.2020.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 348–449.
  4. a b Neidonkieli, Echium vulgare LuontoPortti. Viitattu 8.5.2020.
  5. Kyläneidonkieli, Echium vulgare Puutarha.net. Viitattu 8.5.2020.
  6. Blåeld, Echium vulgare L. Den Virtuella Floran – Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.5.2020. (ruotsiksi)
  7. a b Retkeilykasvio 1998, s. 349.
  8. Vantaan luonto: Kasvit 1996, s. 174.
  9. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Kyläneidonkielen (Echium vulgare) levinneisyys Suomessa Viitattu 8.5.2020
  10. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen 2005, s. 68.
  11. Ålands flora 2010, s. 311.

Aiheesta muuallaMuokkaa