Kaksivuotinen kasvi

Kukkiva kasvi, jonka normaali elinikä on kaksi vuotta

Kaksivuotinen kasvi on kukkakasvi, jonka normaali elinikä on kaksi vuotta.[1] Ensimmäisen vuoden kasvukautena kaksivuotiset kasvit kasvattavat juuret, varren ja lehdet. Yleensä varsi jää lyhyeksi ja lehdet ovat matalalla maata vasten muodostaen ruusukkeen. Sen sijaan kasvi varastoi valmistamiaan aineita juureen tai maavarteen. Talven ajaksi kasvin maanpäälliset osat useimmiten lakastuvat, mutta joidenkin kaksivuotisten kasvien lehdet säilyvät talven yli.[1] Seuraavana keväänä tai kesänä ne käyttävät varastoimansa aineet rakennusaineeksi, kasvattavat korkean varren, kukkivat ja valmistavat lopulta siemeniä. Yksivuotisten kasvien tavoin ne kukkivat vain kerran eläessään ja sen jälkeen kuolevat. Monet kaksivuotiset kasvit kukkivat lämpimässäkin ilmastossa vain, jos ne on välillä altistettu kylmälle.[2] Kaksivuotisia kasveja on huomattavasti vähemmän kuin yksi- tai monivuotisia kasveja.[3]

Persilja on tuttu kaksivuotinen kasvi.

Kaksivuotiset viljelyskasvitMuokkaa

Viljelyskasveista kaksivuotisia ovat varsinkin monet juures- ja vihanneskasvit, kuten porkkana, punajuuri, lanttu, nauris ja kaalit.[4] Juureskasvien kuitenkin annetaan kasvaa vain ensimmäisen kesän ajan, sillä seuraavana kesänä niiden juuret menettäisivät kaikki niihin kertyneet varastoaineet. Vain kasvatettaessa niitä siementen saamiseksi ne jätetään kasvamaan toiseksikin vuodeksi.[4] Kylmät säät kasvukauden alussa voivat kuitenkin joskus saada aikaan, että ne kukkivat jo ensimmäisenä vuotena.[5] Siinä tapauksessa sato tulee yleensä käyttökelvottomaksi.[6]

Kaksivuotiset koristekasvitMuokkaa

 
Kuvassa tarhaillakko, joka on yksi kaksivuotisista kasveista.

Myös monet koristekasvit ovat kaksivuotisia. Ne kylvetään alkukesästä ja vasta loppukesästä taimet istutetaan.[7]

EsimerkkejäMuokkaa

Kaksivuotisia kasveja ovat muun muassa salkoruusu, sinirasti, keltasauramo, maariankello, kultalakka, alaskankleitonia, harjaneilikka, rohtosormustinkukka, karstaohdake, hohtopiikkiputki, syyssädekukka, illakko, kesäkuuruoho, harmaakäenkukka, puistolemmikki, kruunuohdake, myskisalvia, hopeatulikukka, purppuratulikukka ja tarhaorvokki.

LähteetMuokkaa

  1. a b Annual, Perennial, Biennial? Wildflower In Bloom. Texas Cooperative Extension. Arkistoitu 14.8.2012. Viitattu 22.4.2020.
  2. Amasino, Richard: A path to a biennal life history. Nature Plants, 17.9.2018, nro 4, s. 752–753. doi:10.1038/s41477-018-0265-z. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. Hart, Robin: American Naturalist, 1977, 111. vsk, nro 980, s. 792–799. doi:10.1086/283209. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. a b Soveri, Jorma & Ulvinen, Arvi & Kalliola, Reino: ”Kotipuutarhan kasveja”, Kasvioppi, s. 25–28. Helsinki: Otava, 1969.
  5. Arne Rousi: ”Vihannesten ja juuresten moninaisuutta”, Auringonkukasta viiniköynnökseen: ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 203. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
  6. Bolting in vegetables Royal Horticultural Society – RHS. Arkistoitu 21.6.2015. Viitattu 22.4.2020.
  7. Kaksivuotiset kasvit Suomela – Jotta asuminen olisi mukavampaa. Viitattu 22.4.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Biennial plant
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.