Kuvaohjelma kuvataiteessa

Tämä artikkeli käsittelee taidehistorian käsitettä. Kuvaohjelma on myös liikkuvana kuvana esitettyä mediaa

Kuvaohjelma liittää teoksia eri aiheista toisiinsa kuvataiteessa eheäksi kokonaisuudeksi tietyn teeman ympärille. Kuvaohjelmia on varsinkin monumentaalimaalauksessa ja kuvanveistossa. Kuvaohjelma suunnitteluun voivat vaikuttaa esimerkiksi tilaaja, libretisti tai taiteilija.

Michelangelo, Sikstuksen kappelin kattofreskot (1508–1512), jossa Michelangelo laajensi paavin suunnittelemaa kuvaohjelmaa.

Esimerkiksi Turun akatemian juhlasalin koristeluksi akatemian konsistori suunnitteli kuusi aihetta, jotka liittyivät valistukseen ja tieteiden edistykseen Suomessa. Suomen sota lykkäsi suunnitelman toteutusta, mutta sen toteutti vuosina 1813–1816 Erik Cainberg.[1]

Raahen museossa olevista veistoksista osa kuului Raahen vanhan kirkon kuvaohjelmaan, joka kattoi ihmiskunnan kristillisen historian Aatamin ja Eevan alkusynnistä viimeiseen tuomiopäivään ja pasuunain soittoon. Ihmissuvun tarina päättyy ylösnousemukseen ja armon saaneilla jumalykseyteen eli Jumalan tykö Taivaaseen. Apostolit ja evankelistat alttarin lähellä kuuluttavat Jumalan armosanomaa.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja, s. 223. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8.
  2. Raahen vanhan kirkon veistosten kuvaohjelma Kirjastovirma. Arkistoitu 9.8.2020. Viitattu 7.6.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Frankberg-Lakkala, Helena: Suomalaisten 1600-luvun saarnatuolien kuvaohjelma ja symbolit. , 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.6.2015).
  • Pirinen, Hanna: Sauvon kirkon lehterinkaidemaalaukset vuodelta 1695 : Johannes Gezelius nuoremman kuvaohjelma. , 1999. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.6.2015).