Klaus Holma
Klaus Ben Holma (3. huhtikuuta 1914 Hämeenlinna – 9. marraskuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija ja kirjailija.
Henkilöhistoria
muokkaaHolman vanhemmat olivat seemiläisten kielten dosentti, suurlähettiläs Harri Holma (1886–1954) ja Alli Hagfors-Haapakoski (1888–1963). Hän opiskeli ensi alkuun Helsingin Normaalilyseossa ja sittemmin Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Siellä hänen luokkatovereitaan olivat muun muassa Eino E. Suolahti, Kai Polón ja Saima Harmaja, joka perehdytti hänet runouteen. Ylioppilastutkinnon Holma suoritti 1932. Isän muutettua perheineen suurlähettilääksi Ranskaan Holma opiskeli taidehistoriaa Pariisin Sorbonnen ja Helsingin yliopistoissa opettajinaan muun muassa Onni Okkonen ja Yrjö Hirn. Hän väitteli filosofian tohtoriksi joulukuussa 1940 aiheenaan Louis Davidin suhde antiikkiin. Paitsi Ranskaa, Holma kierteli Italiassa ja Englannissa. Holma keräsi 1930-luvulla yhdessä äitinsä kanssa taidetta ja antiikkiesineistöä Pariisin antiikkimarkkinoilta ja Ranskan maaseudulta. Kerätty esineistö on nykyisin näytteillä Holman muistokokoelmassa Lahden historiallisessa museossa. Holma avioitui 1939 ranskalaisen Simonne Sachsin kanssa. Talvisodan alkuvaiheissa Holma ja hänen ystävänsä Aladár Paasonen neuvottelivat Ranskan johdon ja Kansainliiton kanssa Suomelle annettavasta tuesta. Holma palasi Pariisista Suomeen tammikuun alussa 1940 ja suoritti sitten upseeriopintoja. Jatkosodan alussa hän palveli rintamalla, mutta myöhemmin pääosin Mannerheimin esikunnassa Mikkelissä. Holma teki itsemurhan 9. marraskuuta 1944. Hänet löydettiin Pohjoisella Rautatienkadulla sijainneen kerrostalon ullakolta hirttäytyneenä. [1]
Kirjallinen tuotanto
muokkaaHolma oli kielellisesti ja musiikillisesti lahjakas. Hän julkaisi esseitä, runoja, näytelmiä ja taidehistoriallisia tutkimuksia. Häntä innoitti etenkin ranskalainen modernisti André Gide sekä Roger Martin du Gard. Holma kirjoitti julkaistujen teostensa lisäksi jatkosodan aikana toisen maailmansodan aikaiseen Eurooppaan sijoittunutta romaania joka jäi kuitenkin käsikirjoituksen asteelle. [1]
Teokset
muokkaa- David: son evolution et son style, väitöskirja. Pariisi 1940
- Nuoruus vanhassa talossa, romaani. Otava 1943
- Kolme. Otava 1944
- Runoja, elämäkerrallisen johdannon kirjoittanut Eino E. Suolahti. Otava 1945
- Michel de Montaigne: Esseitä ; valikoinnin suorittanut Klaus Holma; suomentanut Marketta Enegrén; vieraskieliset sitaatit kääntänyt Reino Hakamies; johdannon kirjoittanut ja selityksin varustanut Eino E. Suolahti. WSOY 1955, 2. p. 1960, 3. p. 1985, 4. p. 1999
Lähteet
muokkaa- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lahden Kaupunginmuseo – Klaus Holman muistokokoelma
- Helka WebVoyage – teosluettelo[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kulttuurihistoria nyt 10.11.2014 : Klaus Holman hetket (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Klaus Holma, s. 604-609. Porvoo: WSOY, 1947.
Klaus Holman lehtiartikkeleita:
- Avignon, paavien kaupunki, Helsingin Sanomat, 11.03.1934, nro 68, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Cèzanne - porvarillinen diletantti vai vallankumouksellinen?, Uusi Suomi, 28.06.1936, nro 170, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Länsi-Ranskan historiallisia muistomerkkejä : Languedoc, Uusi Suomi, 27.09.1936, nro 261, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Raskolnikov ja Julien Sorel, Suomalainen Suomi : Suomalaisuuden liiton julkaisema kulttuuripoliittinen aikakauskirja, 01.12.1936, nro 6, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Pariisin taidenäyttelyistä, Valvoja-Aika, 01.01.1938, nro 5-7, s. 29, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- André Gide, Suomalainen Suomi : Suomalaisuuden liiton julkaisema kulttuuripoliittinen aikakauskirja, 01.05.1938, nro 5, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Ranskalainen taide, Helsingin Sanomat, 29.05.1938, nro 142, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot