Ikonologia
Ikonologia on ikonografiasta johdettu tulkintamalli. Se pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä ja sisältöä, kuvan välittämää maailmankatsomusta. Erwin Panofsky käytti termiä taideteosten yleisen merkityksen selvittämiseksi niiden historiallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa.
Erwin Panofskyn kehittämässä ikonologisessa tulkintamallissa on kolme eri tasoa: primääri- eli luonnollinen taso, ikonografinen analyysi ja ikonologinen tulkinta.[1][2][3]
LähteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Mari Pienimäki, Ikonografia ja ikonologia, Kuvan tulkinta taiteentutkimuksessa, Kuvanlukutaito, Verkko-oppimateriaali.
Taidehistoria ja taiteen tutkimus
| Taidehistorian peruskäsitteitä: | Aihe • Aihe- ja motiivihistoria • Attribuointi • Attribuutti • Embleemi • Iconclass • Ikonografia • Ikonologia • Kuvaohjelma • Motiivi • Provenienssi • Tyyli |
|---|---|
| Artikkeleita aiheesta: | Hovitaide • Ikonoklasmi • Koulukunta (taidehistoria) • Luettelo ennen vuotta 1820 syntyneistä taiteilijoista Suomessa • Ornamentti • Pastissi • Rappiotaide • Ulkoilmamaalaus • Yhtenäistaideteos |
| Taidehistorioitsijoita maailmalla: | Anita Brookner • Ernst Gombrich • Berthold Hinz • Émile Mâle • Erwin Panofsky • Hans Posse • Hans Prinzhorn • Antoine Chrysostome Quatremère de Quincy • Herbert Read • Arturo Schwarz • Giorgio Vasari • Aby Warburg • Johann Joachim Winckelmann • Heinrich Wölfflin |
| Suomalaisia taidehistorioitsijoita: | Eliel Aspelin-Haapkylä • Klaus Holma • Riitta Konttinen • Emil Nervander • Onni Okkonen • Leena Peltola • Sakari Saarikivi • Göran Schildt • Johan Jakob Tikkanen |
| Taiteentutkijoita: | Kimmo Pasanen • Pauliina Laitinen-Laiho • Juha Varto |