Wikipedia

Kuopion Palloseuran historia

Kuopion Palloseuran historia alkaa vuodesta 1923, jolloin seura perustettiin. Ensimmäisen Suomen-mestaruutensa seura voitti jalkapallossa vuonna 1956.

Historia on kirjoitettu koosteena pääasiassa seurahistorioista KuPS 60 vuotta (Tuunanen, 1983) ja Kuopion Palloseura 1923 – 2004 (Karjalainen & Huttunen, 2005). Esitetyt tiedot 70-luvun loppuun ovat pääosin vanhemmasta historiakirjasta, uudemmasta siitä eteenpäin.

Miesten ja poikien jalkapallo muokkaa

Kuopion Palloseuran perustaminen muokkaa

Kuopiossa jalkapalloilu alkoi jonkinlaisena koululaispelinä vuonna 1905. Paikallisista urheiluseuroista mm. Kuopion Reipas otti jalkapalloilun ”harrastusalakseen” samalla vuosikymmenellä. Kuopion jalkapalloilun varsinaisena lähtöpisteenä voidaan pitää 12.6.1910 Väinölänniemellä pelattua ottelua VPK:n Osmo vastaan Kuopion Riento.[1]

Kuopion Reipas oli perustettu 1906, kun Kuopion Raittiusseuran Miesvoimistelijat, Kuopion Voimistelijat ja Rautatieläisten voimisteluseura yhdistyivät. Seuran lajeina olivat hiihto, paini, yleisurheilu, voimistelu ja jalkapallo. [2]

Kuopion Palloseura niminen yhdistys oli toiminut vuosina 1872 - 77. Seurassa oli harrastettu kuningaspalloa, krikettiä, miekkailua ja voimistelua. Silloisessa Palloseurassa toimineita henkilöitä oli ollut perustamassa Kuopion Reipasta, joka liittyi 1919 Suomen Palloliittoon ja osallistui samana vuonna ensimmäisenä kuopiolaisseurana SPL:n vuosikokoukseen.

Kun ristiveto eri urheilulajien välillä Reippaassa voimistui niin, että seuran jalkapalloilijat eivät nähneet enää mahdollisuuksia kehittää lajiaan seuran alaosastona, he irrottautuivat Reippaasta perustaakseen oman seuran. Reipas hajosi ja siitä oli vuoden 1924 jälkeen jäljellä vain Kuopion Reippaan Naisvoimistelijat.

Uusi seura (KPS/KuPS) perustettiin vauhdilla. 7.3.1923 Kuopion Seurahuoneella oli valmisteleva kokous, jossa päädyttiin SPL:n alaisen palloiluseuran perustamiseen ja asetettiin väliaikainen toimikunta valmistelemaan perustamiseen liittyviä toimia. Kuopion Palloseuran varsinainen perustava kokous pidettiin Seurahuoneella 16.3.1923. Kokouksen puheenjohtajana toimi varatuomari Lauri Backman ja sihteerinä Aarne Hirvonen. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Ali Rautakorpi. [3]

Seuran ensimmäiset ottelut (1923 - 1929) muokkaa

Toiminta käynnistettiin heti perustamisen jälkeen keväällä. Ensimmäisen ottelunsa KuPS pelasi 20. toukokuuta 1923 Väinölänniemellä ja voitti ottelussa paikallisen Osmon Pojat 5-2 [4]. Virallinen kilpailutoiminta alkoi osallistumisella SM-kilpailuun. Seuran sihteeri (Aarne Hirvonen) kirjoitti SPL:lle 3.7.1923: ”Siinä tapauksessa, että seuramme on tullut hyväksytyksi S. P. L.:oon, ilmoitamme täten koht. ottavamme osaa jalkapallokilpailuihin Suomen mestaruudesta.” [5] Seura oli hyväksytty Palloliittoon (28.6.1923)[6] ja osallistuminen SM:n tavoitteluun on jatkunut yhtäjaksoisesti vuotta 1925 ja paria 40-luvun sota-ajan kautta lukuun ottamatta.

1920-luvun SM-kilpailuissa, jotka pelattiin cup-muotoisesti, Kuopion Palloseura päätyi pelaamaan lähinnä alkukierroksia. Pienestä osallistujamäärästä johtuen avauskierroksen voitolla KuPS saavutti tuon kilpailun parhaan sijoituksensa heti ensimmäisellä kerralla 1923 päästessään välierään (häviö HJK:lle Kuopiossa 0-8), seuraavana vuonna yksi voitto riitti puolivälierään, 8 parhaan joukkoon (häviö KIF:lle 1-12). 20-luvun virallisten kilpailuotteluiden (6.9.1923 - 25.8.1929) saldo KuPS:lla oli 10 ottelua, joista tuli 3 voittoa, 1 tasapeli ja 6 häviötä; maalieroksi syntyi 21 tehtyä ja 41 päästettyä maalia. [7]

Suomen Palloliiton viidenneksi piiriksi perustettiin Kuopiossa 2. toukokuuta 1926 Savon piiri. Sen perustamiskokouksessa olivat läsnä Kuopion Palloseuran lisäksi Osmon Pojat, Iisalmen Palloilijat, Kajaanin Palloilijat ja Varkauden Suojeluskunnan Palloilijat. [8] Vuonna 1927 kilpailtiin ensimmäisen kerran piirin mestaruudesta. Mikkelin Kilpa-Veikot voitti mestaruuden kolmena ensimmäisenä vuonna. [9]

Sarjapelaamisen alkuvuodet (1930-luku) muokkaa

Vuosi 1930 oli merkittävä koko Suomen jalkapalloilulle, kun siirryttiin sarjamuotoiseen mestaruudesta pelaamiseen. Sarjajärjestelmä laadittiin ensin kaksitasoiseksi. Pääsarjaa (nyk. Veikkausliiga) vastasi A-sarja tai Suomen sarja, joksi sitä myös kutsuttiin. Alempaa tasoa kutsuttiin B-sarjaksi. Vuonna 1936 sarjoille otettiin käyttöön uudet nimet Mestaruussarja sekä Itä-Länsi –sarja ja kolmantena sarjatasona käynnistyi Maakuntasarja.[10] Myöhemmin neljänneksi korkeimmaksi sarjatasoksi muodostettiin 1956 Aluesarja[11]. 1973 I divisioona muodostettiin uudeksi toiseksi korkeimmaksi sarjatasoksi Mestaruussarjan alle[12] ja syntyi nykyisenlainen sarjajärjestelmäpyramidi.

Kesällä 1930 Kuopion jalkapalloilu koki selvän läpimurron. Lehdistössä kirjoitettiin esim. miten kuopiolainen yleisö sai nähdäkseen hyökkäyspeliä kauniine yhdistelmineen, jollaista se ei ollut vuosikausiin kaupungissa nähnyt. Kuopion Palloseura voitti 1930 piirin mestaruuden, mikä merkitsi pääsyä Palloliiton B-sarjaan.[9] KuPS ylsi heti ensi yrityksellä B-sarjan välierään, jonka voittajat nousivat pääsarjaan, mutta KuPS hävisi Viipurin Susille 1-3[13].

Kuopion Palloseurassa oli 1930-luvun alussa sisäisiä ristiriitoja, jotka puhkesivat julkiseksi hajaannukseksi syksyllä 1931. Näkemyseroja oli lähinnä siitä, ketkä saivat pelata. Kaupungissa alkoi olla runsaudenpulaa taitavista pelaajista ja ongelma ratkesi, kun 18. lokakuuta 1931 kaupunkiin perustettiin toinen jalkapalloseura, Kuopion Pallo-Toverit (KPT). Sitä olivat perustamassa mm. Hannes Hiltunen ja Lennart Savolainen, kumpikin entisiä Palloseuran pelaajia. Savolainen oli lisäksi kerinnyt toimia KuPS:n puheenjohtajanakin (1925-27). [14] [15]

Seurasta alkuvuosina käytetty nimilyhenne KPS sekaantui muihin vastaaviin (esim. Kotkan Palloseura). Lyhenne KuPS esiintyi ensimmäisen kerran Huvudstadsbladetissa kesällä 1934. Uusi lyhenne yleistyi kuitenkin vasta seuraavana vuonna, ja tässä esityksessä seuran nimilyhennys esitetään koko ajan muodossa KuPS. Peliasua päädyttiin muuttamaan myös samoihin aikoihin. Seuran alkuperäisenä asuna oli mustavihreäpystyraitaiset paidat ja valkoiset housut. Kun tarvittiin uusia asusteita, ei ollut löytynyt paitaa, jossa vihreä väri olisi pysynyt kunnollisesti. Mietittiin eri värivaihtoehtoja, ja päädyttiin Savon väreihin, keltaiseen paitaan, mustiin housuihin ja keltamustiin sukkiin. Uudet asusteet otettiin käyttöön keväällä 1935. [16]

Savon piirinsarjassa menestymisellä oli vuosina 1930-35 KuPS:lle se merkitys, että vain sen kautta seuran oli mahdollista päästä pelaamaan valtakunnan sarjoihin. Savon sarjassa seura oli kuitenkin ylivoimainen, kunnes vuonna 1935 paikalliskilpailija KPT oli parempi; molemmat selviytyivät B-sarjaan.[17] Kuopion Palloseura kärkkyi siis nousua heti sarjapelaamisen alusta lähtien, mutta Mestaruussarjan ovi ei avautunut samalla vuosikymmenellä. Joukkueen parhaimmistoon kuului tuolloin mm. Aaro Heikkinen, joka pelasi KuPS:n edustusjoukkueessa 1929–1947 ja tämän jälkeen toimi valmentajana vuoteen 1967[18].

30-luvun kilpailullisesti paras saavutus Kuopion Palloseuralle oli vuosikymmenen ensimmäisenä vuonna 1930 tullut edellä kerrottu pääsy mestaruussarjan nousukarsintaan, jonka KuPS kuitenkin hävisi. 30-luvun kilpailutoiminta KuPS:n osalta päättyi Itäsarjan mestaruuden (mestaria oli odottamassa pääsarjapaikka) ratkaisuottelun ensimmäiseen osaotteluun Viipurissa 1.10.1939, ja taas tuli häviö Susille, nyt 0-1. Toinen osaottelu siirtyi sodan takia seuraavan vuoden kesään. KuPS pelasi 1930-luvulla valtakunnan kakkostasolla (24.8.1930 - 1.10.1939) yhteensä 68 virallista ottelua (31 voittoa, 12 tasapeliä, 25 häviötä) ja maaliero oli 154 – 108. [7]

Sodan melskeistä mestaruussarjaan (1940 - 1947) muokkaa

Talvisota (30.11.1939 – 13.3.1940) ja jatkosota (25.6.1941 – 19.9.1944)[19] hankaloittivat kilpailutoimintaa. 1940-luku alkoi epävirallisella SM-cup-kilpailulla, jossa KuPS hävisi heti ensimmäisellä kierroksella 16.6.1940 Helsingin Tovereille 1-2. Saman vuoden juhannuksena kariutui nousu Mestaruussarjaan, kun Sudet voitti siirtyneen nousukarsinnan toisenkin osaottelun. Sarjapelaamisessa siirryttiin syys-kevät –rytmiin kaudella 1940/41. Vuoden 1942 SM ratkaistiin taas cup-muotoisesti. Kuopiolaiset osallistuivat kilpailuun eri seuroista koottujen pelaajien yhdistetyllä joukkueella, joka on jäänyt aikakirjoihin KuPS-nimisenä. Joukkue voitti ensimmäisellä kierroksella helsinkiläisen Pallo-Pojat, mutta hävisi toisella kierroksella Susille. 1943/44-kaudella KuPS luopui kokonaan sarjapelaamisesta (pelaajia tarvittiin sotarintamilla). [20] [7]

Rauhan tultua (1944) KuPS:n joukkue oli uudistunut ja nuorentunut. Jalkapalloilun ja KuPS:n kilpailutoiminta jatkui melkein normaalisti rauhan jälkeen. 1945 - 46 pelattiin SPL-sarjoissa kaksi kautta ja ratkaistiin SM neljä kertaa (SPL:n mestaruudet 1943/44, 1945 ja 1945/46, sekä SPL:n ja TUL:n yhteinen 1945 SM). 1945 SPL+TUL yhteinen SM ratkaistiin cup-kilpailuna ja KuPS:n taival pysähtyi toisella kierroksella. 1945 KuPS voitti Suomen sarjassa oman lohkonsa, ja jatkoi syys-kevät aikataulun mukaan pelatussa 1945/46 Suomen sarjassa. [20] [7] 1945/46 Suomensarjan kauden avausottelussa Porin Palloilijoita vastaan elokuun 12. päivänä 1945 Aulis Rytkönen teki debyyttinsä virallisessa ottelussa. KuPS oli lopulta sarjassa yhden ottelun päässä pudota kolmannelle sarjatasolle; karsintapeli Pallo-Poikia vastaan päättyi Kuopiossa kuitenkin 7-0 voittoon.[21]

Seuraavalla kaudella 1946/47 KuPS teki omaa historiaansa häviämättä kauden aikana kertaakaan (17 ottelua). Em. Pallo-Pojat -voiton kanssa häviötön virallisten pelien putki on siis 18 ottelua. Kauden neljännessä ottelussa vastaan asettui KPT. Seurojen välisissä virallisissa keskinäisissä derbyissä KuPS ei ollut voittanut uutta paikalliskilpailijaansa sitten vuoden 1934. Kiihkeään paikallisotteluun kerääntyi 1 700 katsojaa, mikä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin näiden seurojen välisissä otteluissa. Palloseura voitti KPT:n 4-3 ja kaupungin herruus oli palaamassa yli 10 vuoden jälkeen KuPS:lle. Tuon ottelun paras pelaaja oli Palloseuran 17-vuotias Aulis Rytkönen. KPT-peliä seuranneen tasapelin jälkeen KuPS pelasi ennätyksellisen 9 voiton putken. Suomensarjan kummankin lohkon (Etelä ja Pohjoinen) kaksi parasta karsivat lopuksi Suomensarjan loppusarjassa kahdesta pääsarjan nousupaikasta. KuPS pelasi ensin tasapelin vieraissa Kotkan Jäntevän kanssa, voitti sitten kotonaan VPV:n ja ratkaisevassa ottelussa Helsingissä 15.6.1947 pelasi tasan 1-1 Kallion Palloseuran kanssa [20] [7]. Mestaruussarjapaikka oli näin saavutettu. Paikan tavoittelu oli alkanut Savon piirinsarjapelillä kesällä 1930, eli pääsarjaan nousu kesti KuPS:lta hieman yli 17 vuotta. Oheisessa kuvassa on esitetty ottelussa pelanneet kupsilaiset.

 
KuPS:n nousijajoukkue vuonna 1947. Ylärivissä hyökkääjät vasemmalta Pentti Heiskanen (oh), Aulis Rytkönen (ovh), Martti Pirinen (kh), Ilmari Turunen (vvh), Urho Väänänen (vh) ja valmentaja Aaro Heikkinen, keskirivissä tukilinja Viljo Laakkonen (ot), Kosti Martikainen (kt) ja Reino Miettinen (vt), alarivissä Yrjö Pulkkinen (op), Thure Leskinen (mv) ja Paavo Pirinen (vp).(kuva [20], nimet [22])

Ensimmäiset mestaruudet (1947 - 1950-luku) muokkaa

KuPS aloitti Mestaruussarjassa 3.8.1947 häviämällä HIFK:lle 0-2 Kuopiossa.[7] KPT oli pelannut ensimmäisenä kuopiolaisseurana Mestaruussarjassa 1938, ja Elosta tuli kolmas kuopiolainen pääsarjaseura 1969 [23].

KuPS teki historiaa heti ensimmäisenä vuotenaan mestaruussarjassa. Joukkue nimittäin putosi ja nousi pelaamalla takaisin saman kalenterivuoden aikana. Putoamisen ratkaissut kauden viimeinen kierros pelattiin 20.6.1948 (Jäntevä – KuPS 4 - 2), Suomensarjan kausi alkoi 21.7.1948 ja nousu varmistui viimeisessä ottelussa Tampereella TPV:tä vastaan 3-5, 31.10.1948. Edellä kerrotun tapainen hissiliike on ainutkertainen suomalaisen pääsarjapelaamisen historiassa. Yli 43-vuotinen pääsarjavisiitti (eli 44 peräkkäistä kautta) alkoi 1.5.1949 HJK-häviöllä Kuopiossa. Taival päättyi Vänärillä 17.10.1992 KuPS – MP –ottelussa.[7]

Kuopiolainen lyhytsyöttöpeli oli tekemässä läpimurtoaan. Aaro Heikkisen kakkosvalmentajana toimi jonkin aikaa 40-luvun lopulla seuran ensimmäinen ulkomaalaisvalmentaja. Kesäksi 1948 SPL oli palkannut unkarilaisvalmentajia eri puolille Suomea. Kuopioon osoitettiin entinen maajoukkuepuolustaja Janos Nagy. Hän auttoi KPT:tä ja KuPS:aa 1948 nousukaudella[24]. Nagy vaikutti 1948 Kuopiossa 6 kk alkaen toukokuun puolesta välistä marraskuuhun [25]. KuPS:n vuosikertomuksessa Nagystä kerrotaan seuraavasti: ”Pelaajat eivät käyneet tarpeeksi ahkerasti Nagyn järjestämissä harjoitustilaisuuksissa, johon vaikutti osaltaan kielivaikeudet, koska aina ei ollut kunnollista tulkkia”[26].

 
KuPS:n ensimmäinen mitalijoukkue, hopeaa kaudella 1950. Vasemmalta seisomassa Aaro Heikkinen (valmentaja), Veijo Kurikka, Aulis Rytkönen, Ilmari Pirinen, Kalevi Falck, Kyösti Reinikainen, Ilmari Turunen, Martti Pirinen, Urho Väänänen. Alarivissä vasemmalta Erkki Hartikainen, Veikko Pehkonen ja Heikki Niskanen.[27]

Vuonna 1950 KuPS taisteli ensimmäisestä mestaruudestaan. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella ratkaisuottelussa keskuskentällä KuPS kohtasi Tampereen Ilves-Kissat. Tunnettu radioääni Martti Jukola teki tuossa pelissä historiaa: se oli ensimmäinen suorana selostettu ottelu. Tamperelaiset voittivat ottelun 0-3. KuPS hävisi myös kauden jäljellä olevat kaksi otteluaan ja jäi lopulta 3 pisteen päähän mestari-Ilves-Kissoista, josta tuli Suomen ensimmäinen jalkapalloilun Suomen mestariseura, joka oli kotoisin sisämaasta. [28] [7] [29]

Vuonna 1954 ensimmäistä kertaa pääsarjassa vastakkain olivat (16.6.) KPT ja KuPS. KuPS voitti ensimmäisen pääsarjaderbyn 4-0 Seppo Pelkosen hattutempulla. Joukkue saavutti hopeaa, kun KPT puolestaan tipahti pääsarjasta. [7] [30] [31]

Kuopion Palloseuran ensimmäinen mestaruus tuli vuonna 1956. Kyseisellä kaudella myös valmennus oli harpannut eteenpäin. Pelaajille tehtiin lääkärintarkastus, jonka pohjalta jokainen pelaaja sai oman henkilökohtaisen valmennusohjelmansa. Mestaruus ratkesi Helsingin Olympiastadionilla kolmanneksi viimeisellä kierroksella KuPS:n lyödessä HPS:n 0-2. [32]

KuPS:n ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin heinä-elokuussa 1957 Neuvostoliittoon, jossa seura osallistui Suomen edustajana festivaaleihin. Pitkä ja raskas matka verotti kotimaan sarjamenestystä, ja hyvin alkanut kausi päättyi neljänteen sijaan. [33]

KuPS voitti toisen mestaruutensa 1958, jolloin valmentajana oli vuosikymmenen alussa seurassa pelannut Martti Kosma. Viimeisellä kierroksella Väinölänniemellä kohtasivat KuPS ja HPS. KuPS:n 4-1 –voitolla molemmat päätyivät tasapisteisiin. Tarvittiin uusintaottelu mestaruudesta ja se pelattiin Olympiastadionilla 1.11. Ottelun katsojamäärä oli Suomen sarjapelien ennätys, 8321. KuPS voitti Antero Kostilaisen jatkoajan toisen puoliajan viidennellä minuutilla tekemällä maalilla. [34]

Eurooppaan (1960-luku) muokkaa

KuPS oli ollut 50-luvulla huonoimmillaan kaksi kertaa viides (sarjassa pelasi tuohon aikaan 10 seuraa). 60-luvulle tultaessa peliesitykset kuitenkin huononivat. Sarjapaikka oli aidosti uhattuna vuonna 1961. Viimeisessä ottelussa Väinölänniemellä vastaan tuli Pallo-Pojat; häviö olisi tiennyt putoamista, mutta 6-0 –voitolla varmistui sarjapaikka. KuPS saavutti SM-hopeat vuosina 1964, 1967 ja 1969.[35] [36]Vuosikymmenen 6-loppuisena vuonna valmentajana aloitti Gunnar Boman, kun Aaro Heikkinen oli siirtynyt edelliskauden jälkeen vastaamaan koko seuran valmennusjohtamisesta. Kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä KuPS:lla oli viiden pisteen johto ja tilaisuus mestaruuden sinetöimiseen, kun HJK tuli Väinölänniemelle. Kuopion siihen astinen ennätysyleisö, 5691, joutui pettymään HJK:n 2-3 voittoon Aulis Rytkösen tehdessä vieraille 2 maalia. Seuraavana viikonloppuna samassa paikassa Kuopiossa saattoi nähdä ensimmäisen kerran KuPSin voittavan mestaruuspytyn TPS:n hävitessä 3-0. Yksi Suomen mestareista oli Keijo Koistinen, joka oli ensimmäinen suomalainen pelaaja, joka saavutti mestaruuden sekä jalkapallossa että jääkiekossa (Porin Karhut). Markku Hyvärinen voitti pääsarjan maalikuninkuuden 16 maalillaan. [37]

1967 syksyllä KuPS pelasi ensimmäiset Euroopan cup-ottelunsa. KuPS olisi päässyt jo vuonna 1959 mukaan kilpailuun, mutta seuran talous ei ollut antanut tuolloin siihen mahdollisuutta. Nyt oli vastassa ranskalainen huippuseura St. Etienne. Ensimmäinen osaottelu Ranskassa päättyi 2-0, ja toinen osaottelu Kuopiossa päättyi myös St. Etiennen voittoon 0-3. [38]

1968 tuli Kuopioon ensimmäinen Suomen cupin voitto. Olympiastadionilla KuPS voitti KTP:n 2-1. Toisena puolustajana pelasi vakiomaalivahti Pertti Hänninen. Loppuottelussa pelasivat Veli Pohjolainen, Hänninen, Pekka Mäkelä, Eero Rissanen, Matti Terästö, Matti Väänänen, Heikki Tirkkonen, Pekka Louesola, Antero Kostilainen, Matti Tirkkonen ja Teuvo Korpinen. [39]

1969 paikallisvastustaja Elo pelasi ensimmäistä kertaa pääsarjassa, ja seurojen ensimmäisessä pääsarjakohtaamisessa keväällä tehtiin KuPS:n edelleen voimassa oleva yleisöennätys 6787. KuPS tuli sarjassa viidennen kerran hopealle. Euroopan cup-voittajien cupin vastustaja oli portugalilainen Academica de Coimbraa. Kuopion peli pelattiin arki-iltapäivänä Keskuskentällä syksyn harmaudessa, koska käytettävissä ei ollut valaistua kenttää. Siksi vain vähälukuinen yleisö saattoi nähdä yhden hienoimmista Kuopiossa pelatuista otteluista, joka päättyi vierasvoittoon 0-1 (aikaisemmin pelattu vierasottelu oli päättynyt tasan 0-0) [40] [41]

Suomen parhaaksi (1970-luku) muokkaa

1970-luvun alkuun osui lievä aallonpohja. Kaudelle 1972 valmentajaksi tuli Martti Räsänen. KuPS oli sarjakärjessä vielä 19. kierroksella, kun kolme kierrosta oli enää jäljellä, mutta loppusijoitukseksi tuli lopulta neljäs. Sijoitus oli sama vuonna 1973. KuPS oli noussut 26 pääsarjakauden jälkeen maratontaulukossa jo kolmanneksi TPS:n ja HJK:n jälkeen, ja tehdyissä maaleissa oli tulossa 1000:s pääsarjamaali täyteen seuraavalla kaudella. 1974 kauden toiseksi viimeisellä kierroksella tasalukumaalin teki Esa Heiskanen, kun KuPS voitti toiseksi viimeisellä kierroksella KPV:n 8-0. Mestaruus varmistui viimeisellä kierroksella kun HJK - KuPS päättyi 2-4. [42] Kyseessä oli kolmas kerta, kun KuPS:n mestaruus ratkesi Olympiastadionilla. 1975 oli vuorossa hopeaa. Euroopan cupissa KuPS kärsi Puolassa 5-0 tappion Ruch Chorzow´lle, mutta Mikkelin keinovaloissa pelatussa kotiottelussa KuPS ylsi tasapeliin 2-2. [43]

Kaudella 1976 KuPS johti sarjaa pitkään. Toiseksi viimeisessä ottelussa mestaruuteen riitti tasapeli. Väinölänniemellä vastaan asettui HJK: 0-0 eli KuPS sai viidennen mestaruutensa. UEFA-cupissa KuPS saavutti ensimmäisen kansainvälisen voittonsa virallisessa ottelussa lyömällä ruotsalaisen Öster IF:n kotona 3-2, mutta Växjössä tuli 2-0 tappio, joka katkaisi tien toiselle kierrokselle. [44]

1976 mestarijoukkueesta KuPS menetti viisi miestä Ouluun ja yhden KPT:lle. Menetyksistä huolimatta 1977 tuli hopeaa. Euroopan cupissa belgialainen FC Brügge voitti Kuopiossa 0-4 ja kotonaan 5-2. 1978 UEFA-cupissa KuPS löi ensimmäisellä kierroksella kööpenhaminalaisen B 1903:n Kuopiossa ja pelasi tasan 4-4 vieraissa, eli selvitti tiensä ensimmäistä kertaa Euro-kilpailussa toiselle kierrokselle. Toinen kierros pelattiin Mikkelissä, josta löytyi keinovalot. Esbjerg BK voitti 0-2; myös Tanskassa tuli KuPS:lle tappio 4-1. [45]

Sarjajärjestelmä koki huomattavia muutoksia kaudella 1979. Ensin pelattiin aikaisemmin pelattu kaksinkertainen sarja, jota kutsuttiin runkosarjaksi, ja sen 8 parasta jatkoivat yksinkertaiseen loppusarjaan. Molempien sarjojen pisteet laskettiin yhteen. KuPS ylsi hopealle, mutta mikäli runkosarjan pisteet olisi puolitettu seuraavana vuonna aloitetun käytännön mukaan, olisi KuPS ollut mestari OPS:n asemesta.[46]

KuPS:n eri joukkueiden Suomenmestaruuksien kokonaismäärä 70-luvulla oli 14: edustus 2 (+ 3 hopeaa) ja juniorit 12: 6 A, 3 B, 1 C ja 3 kpl D-juniorit, vain nappulat jäivät ilman mestaruutta), vastaavasti HJK:lla oli 9: edustus 2 (+ hopea + 2 pronssia) + juniorit 7; lisäksi HJK:lla oli 6 naisten SM. TPS saavutti 3 edustuksen SM (+ pronssin), 4 juniori- ja 1 naisten mestaruutta. Reipas oli 70-luvun neljänneksi eniten mestaruuksia kahminut seura 7 (1 + 6). [47]

KuPS oli noussut 70-luvulla suomalaisittain suurseuraksi: oleelliset tekijät oli seurassa toteutettu esimerkillisesti, markkinointi, pelaajien työasiat ja seuran johdon vaastuun jaot olivat hallinnassa. Talouskin oli kunnossa, sillä lipputulot elättivät seuraa pitkälle. Lisämausteena oli ankara lajin sisäinen paikallinen kilpailu KPT:n kanssa, eikä kilpailevia lajeja ollut käytännössä lainkaan.[48]

Pääsarjaläsnäolo eikun jatkuu (1980-luku) muokkaa

Vuonna 1980 KuPS aloitti 32. peräkkäisen pääsarjakautensa. Peräkkäiset pääsarjakaudet –ennätys KuPS:aa ennen oli ollut Hakan 23 (1950 – 1972). Reipas oli päätyvä 20:een 1981, TPS 35:een 2000 ja HJK oli pelannut pääsarjaa yhtäjaksoisesti alkaen 1964 [49].

1980-luvulla alkoivat KuPS:n vaikeat vuodet. KPT lähti haastamaan 70-luvun lopussa KuPS:aa, ja myös Elo nosti päätään alemmista sarjoista kaupungin suurseurojen kilpailijaksi. Myös jääkiekkoväki alkoi rakentaa pohjaa KalPa:n nousulle liigaan. Jalkapallo muuttui amatöörien harrastuksesta ammattimaiseksi kilpaurheiluksi. KPT:n täysimittainen hyökkäys kotimaiselle jalkapallohuipulle pääsemiseksi päättyi yhtälön taloudelliseen mahdottomuuteen muutamassa vuodessa, ja Elonkin nousun takaa löytyi kestämättömät perusteet, mikä johti seura toiminnan loppumiseen.[50]

Kaikki kolme kuopiolaisseuraa pelasivat pääsarjassa yhtä aikaa ensimmäisen ja viimeisen kerran vuonna 1982. Tämän jälkeen jalkapallon elinvoimaa alkoivat nakertaa KalPa ja jääkiekko Niiralan jäähallin vamistuttua 1980. Ensimmäinen ulkomaalainen päävalmentaja KuPS:ssa oli puolalainen Boguslaw Hajdas, 1983-85. Mitalit jäivät kauaksi hänenkin aikanaan (9., 8. ja 6.). Kuutos-loppuisena vuosikymmenen vuotena ei tullut enää mestaruutta, eli 1956, -66, -76 kultainen sarja ei jatkunut KPT-legenda Jouko Pasasen valmennuksessa.[51]

Pasasen potkujen jälkeen alkoivat Markku Hyvärisen KuPS:n pelastusoperaatiot hänen toimiessaan apuna valmennuksessakin. 80-luku päättyi KuPS:lta komeasti Suomen cupin voittoon Olympiastadionilla kun Haka hävisi 3-2. Harri Nyyssönen pisti pallon kahdesti suoraan kulmapotkusta maaliin; toki Olli Huttunen Hakan maalivahtina auttoi maaleissa osaltaan. KuPS voitti historiansa toisen Suomen cupin, ja kapteeni Tuomo Hyvärinen pääsi nostamaan voittokannun ilmaan ensimmäisenä. Markku Hyvärisestä tuli ensimmäinen kuopiolainen, joka on palkittu sekä Kuopion parhaana urheilijana (1966 maalikuninkuus) että valmentajana (1989 cupvoitto).[52]

Pohjakosketus Kakkosessa (1990-luku) muokkaa

KuPS perusti 1.3. 1990 Liiga-KuPS Oy:n toimintansa tukemiseksi. Yhtiön tarkoitukseksi määriteltiin pelaajien edustusoikeuksien ostaminen, omistaminen, myyminen ja vuokraaminen.[53]

Kauden 1990 virallisista kilpailuista pelattiin ensin SM-hallisarja. KuPS selviytyi neljän seuran lopputurnaukseen Lahden suurhalliin, mutta jäi viimeiseksi.[54] KuPSin valmentajaksi oli palannut kymmenen vuoden tauon jälkeen Martti Räsänen.[55]

Kausi alkoi ensimmäistä kertaa Suomessakin englantilaiseen tapaan hyväntekeväisyysottelulla, jossa kohtasivat edellisen kauden mestari (Kuusysi) ja cupvoittaja (KuPS). Päätukijan mukaan tapahtuma oli nimeltään Neste Charity Shield. Ottelu pelattiin 22. huhtikuuta Olympiastadionilla. Kuusysi voitti 1-0, yleisöä oli 970 ja ottelun tuotto n. 100000 mk kohdistettiin Suomen saaristoluonnon suojeluun. [56][57]

Suomen mestaruudesta alettiin pelata uudessa Futisliigassa (nyk. Veikkausliiga), jonka pyörittämisestä vastasi Jalkapalloliiga ry. Sarjajärjestelmää oli muutettu. 12 seuran runkosarjan jälkeen Suomen mestaruus ratkaistiin 8 parhaan pudotuspeleillä.[58]. Kausi alkoi 29. huhtikuuta Keskuskentän ruoholla: KuPS-Ilves 2-1.[59] Oli hyvin harvinaista, että pääsarjakausi kyettiin aloittamaan Kuopiossa ruohokentällä.[60]

KuPS selviytyi pudotuspeleihin oltuaan runkosarjassa neljäs. Paras kolmesta järjestelmällä pelatulla 1. pudotuspelikierroksella KuPS hävisi otteluvoitoin 0-2, kotiottelussa tuli rangaistuspotkukilpailuhäviö Reippaalle. Euroopan cupvoittajien cupissa vastassa oli Kiovan Dynamo, joka joutui tyytymään Väinölänniemellä 2-2 tasapeliin, mutta Kiovassa ukrainalaiset voittivat 4-0. [61]

Kesä 1991 oli paluu pettymyksiin. Kausi tuotti sijan 10. Räsäsen aikakausi KuPS:n valmentajana päättyi kesällä 1992, kun KuPS oli juuttunut hännille, ja syyskauden viiteen viimeiseen otteluun valmennusvastuu annettiin Jouni Jäntille ja Markku Hyväriselle. MP lähetti kauden viimeisessä ottelussa KuPS:n I divisioonaan. Ratkaisumaalin laukoi vapaapotkusta oma kasvatti Juha Karvinen, jonka laukoma 0-1 hiljensi lumen peittämän Väinölänniemen. [62]

Alasarjapelaaminen oli hoppeetakin häpeällisempää KuPS:lle. Paluu huipulle haluttiin varmistaa palkkaamalla valmentajavelho Keijo Voutilainen. 1993 I divisioonasta nousu pääsarjaan oli tehty helpoksi, sarjan 4 parasta pelasi Veikkausliigan 4 huonoimman kanssa karsintasarjan, jonka 6 parasta pääsi pääsarjaan. KuPS voitti divarin ja oli karsintasarjassa kolmas. [63]

1994 Veikkausliigasta putoamisen ei pitänyt olla helppoa, kun kaksi huonointa 14:stä pudotettiin, mutta KuPS oli selvästi huonoin.[64] Viimeisessä pelissä Anjalankoskella 8.10.1994 MyPa voitti 8-0. KuPS ei ollut koskaan hävinnyt sarjapeliä noin rumin lukemin[7]. Sami Hyypiä oli tuolloin urallaan lähimpänä voittaa SM:n, mutta kun TPV voitti samanaikaisesti vieraissa Jaron 86. minuutin maalilla 1-2, niin mestaruudesta ei päädytty pelaamaan uusintaottelua. Jaro oli tasoittanut 81. minuutilla, ja Jaron voitolla MyPa olisi ollut heti Suomen mestari [65].

KuPS:n realismia oli nyt yrittää selvitä hengissä talousongelmista. Onnistunut puheenjohtajan vaihdos piristi seuraa, sillä kaudet 1995-2003 KuPS ry:n puheenjohtajana toiminut Eija Vähälä loi seuraan uutta henkeä: ”Taistellaan, eikä anneta KuPS:n loppua”. Kaudet 1995-96 KuPS säilyi vielä Ykkösessä, mutta seuraavalla kaudella KuPS putosi Kakkoseen. 1997 hämmästeltiin sitä, miten KuPS:n ei pärjännyt Ykkönen-Kakkonen karsintasarjassa otteluistaan Nokian Pyryä ja kemiläistä lähiöjoukkuetta Visan Palloa vastaan kunnialla. Kaksi tasapeliä karsintasarjassa tarkoitti, että KuPS jatkoi Kakkosessa, tasolla, joka vastasi aikoinaan Maakuntasarjaa. [66]

KuPS aloitti historiansa alimmalla sarjatasolla pelaamiskauden 3.5.1998 Nilsiän Halssilla, NP-H – KuPS päättyi 1-2 (0-2). KuPSin kokoonpano ottelussa oli numerojärjestyksessä (tuohon aikaan ottelupöytäkirjoissa ei esitetty aikoja maaleille, varoituksille eikä vaihdoille): 3. Vesa Rovio (mv), 10. Marko Karhunen, 11. Jarkko Flink, 13. Harri Nyyssönen (teki maalin), 22. Olli Kosonen, 24. Miikka Turunen (teki maalin), 26. Esa Rovio (sai kaksi keltaista eli punaisen), 30. Kimmo Pöyhönen (tilalleen vaihdettiin 27. Ilja Venäläinen), 55. Markku Raatikainen (joukkueen kapteeni), 70. Yrjö Happonen (tilalleen vaihdettiin 16. Jarno Ollikainen), 77. Tommi Antikainen (tilalleen vaihdettiin 18. Antti Konttinen). Muut vaihtopelaajat: 2. Lassi-Pekka Kauhanen (mv), 16. Timo Mikkonen, 21. Toni Kinnunen. 9-paitaa KuPS:ssa 1998 kaudella kantoi Mikko Pantsu, joka ei ollut mukana kauden avauspelissä. Kotijoukkueessa (Nilsiän Pallo-Haukat) numerolla 109 pelasi Jani Hartikainen, joka vaihtoi vastustajien riviin kaudelle 2000.[67]

Kauden avausottelussa KuPS:ssa pelasi siis 17-vuotias espoolaissyntyinen[68] Ilja Venäläinen. Ilja oli aloittanut pallon potkimisen neljän vanhana, ensiopit hän omaksui Kopari-nappuloissa, mutta vaihtoi viiden-kuuden ikäisenä keltamustiin. Kesän 1997 Ilja pelasi lähes yksinomaan B-junioreissa (KuPS saavutti SM-pronssia), A-junioreissa Ilja pelasi vajaan yhden puoliajan. 1997/98 talvella Ilja harjoitteli ykkösjoukkueen mukana. [69]

KuPS kilpaili Kakkosessa 1998 Kuopion herruudesta Kings SC:n kanssa. Paikallisotteluissa Kings jäi kupsilaisilta voittamatta, kevätkierroksella Kings voitti 1-0 ja syksyllä pisteet jaettiin 2-2. Nousu onnistui, valmentajana toimi Jouni Jäntti. Kakkosessa pelaaminen hankaloitti kuitenkin velkataakan hoitamista, ja syksyllä 1998 alkoi häämöttää konkurssi. Pelastusoperaatiota varten oli muodostettu KuPS Oy, joka tuli ja pelasti KuPS ry:n vain parin viikon päässä häämöttävältä konkurssilta (KuPS Oy aloitti toimintansa joulukuussa 1998[70]). Oy hoiti ry:n velat verottajalle, ja näin oltiin valmiit aloittamaan uusi nousu takaisin kotimaan huipulle. [71]

Oy-kauden ensimmäisen vuoden (1999) KuPS pelasi Ykkösessä ja säilytti sarjapaikkansa. [72]

Paluu pääsarjaan (2000-luvun alkuvuodet) muokkaa

Uuden vuosituhannen ensimmäiseen kauteen 2000 lähdettiin uuden ja päätoimisen valmentajan Esa Pekosen johdolla, joka nosti KuPS:n Veikkausliigaan.[73] .Sarjakausi 2000 huipentui Ykkösen yläloppusarjassa sen viimeisellä kierroksella 28. lokakuuta KuPSin ja Atlantiksen välillä. KuPS palaisi Veikkausliigaan, jos se saisi pisteenkin Väinölänniemellä FC Mikkeliltä. KuPS:n tappiolla ja Atlantiksen voitolla ne palaisivat uusinnan suorasta noususta, haviäjä karsisi TPS: aa vastaan. Jokrut-Atlantis tuli 2-5, KuPS voitti 1-0 (Tero Taipaleen 30. min:n rp-maalilla), yleisöä Väinölänniemellä oli 4516. KuPS nousi, KuPS:n maalikuningas sarjassa oli Ilja Venäläinen 14 maalilla. [74][75][76][77]

Ensimmäinen liigakausi 2001 toi kahdeksannen sijan. 2002 Pekonen korvattiin Jari Pyykölällä, mutta tämä ei löytänyt seuran ja pelaajien kanssa yhteistä säveltä. KuPS säilyi sarjassa karsintojen kautta. 2003 Pyykölä joutui lähtemään kesken kauden, tilalle palkattiin Ismo Lius, ja kau päätteeksi KuPS putosi.[78] Suomen cupissa 2003 KuPS eteni kolmella voitolla 16 parhaan joukkoon; neljännessä ottelussa FC Hämeenlinna pudotti KuPS:n jatkosta.[79] A-juniorit selviytyivät SM-loppusarjaan (6.),[80] ja B-juniorit joutuivat tyytymään ikäisissään I divisioona -pelaamiseen.[81]

Edellisen kauden surkea loppu sai Oy:n johtoon uutta puhtia, ja kaudelle 2004 suuntaa piti muuttaa. Toiminnalle haettiin uskottavuutta palkkaamalla hyvätasoinen päävalmentaja. Juha Malinen onnistui nostamaan KuPS:n heti takaisin Veikkausliigaan.[82] Kausi 2004 oli alkanut Liigacup-kilpailulla, joka pelattiin kahdeksannen kerran. KuPS ei ollut osallistunut kilpailuun aikaisemmin. Nyt oli kilpailun historiassa ensimmäinen kerta, kun siihen kelpuutettiin osallistumaan myös I-divisioonan joukkueita. Osallistujia oli 16, ja KuPS ei päässyt 4 parhaan jatkopeleihin.[83] Suomen cupissa 2004 KuPS selviytyi 64 parhaan joukkoon 5. kierrokselle, jolla hävisi Huimalle.[84] Junioreiden SM-kilpailuissa 2004 KuPS:n B-juniorit selviytyivät 12 joukkueen SM-loppusarjassa kahdeksanneksi,[85] ja C-juniorit Kai Pahlman -lopputurnauksessa 16 seuran joukossa 13:ksi[86].

Kauden 2004 KuPS-uutuus oli seuran nimellä kulkeneen reservijoukkueen perustaminen. KuPS/2:lle myönnettiin sarjapaikka suoraan Itä-Suomen piirin Kolmoseen[87], joka on sarjapelaamisen 4. ylin sarjataso. Joukkue nousi heti Kakkoseen, ja nimeksi muuttui KuPS Akatemia. KuPS:ssa ei pidetty A-nuorten SM-sarjaa riittävästi pelaajia kehittävänä sarjana, ja kakkosjoukkueen myötä A-juniorit luopuivat SM-sarjapaikastaan. Kakkosjoukkuekokeilu kesti kolme kautta, eikä KuPS-A:ta nähty valtakunnan juniorisarjoissa 2004-07.[88]

 
KuPS:n Jani Hartikainen (vas.) ja FC Hakan Mikko Innanen Valkeakoskella 28. huhtikuuta 2005.

KuPS palasi Veikkausliigaan vuoden poissaolon jälkeen kaudella 2005, joka oli seuran historian 50. pääsarjakausi.[89] Juha Malinen jatkoi valmentajana, ja hänen kanssaan tehtiin ennen kauden päättymistä jatkosopimus kauden 2007 loppuun.[90]

2005 Liigacupissa KuPS jäi lohkonsa viimeiseksi (4:s). Vain kaksi parasta pääsi jatkopeleihin puolivälieriin, eli KuPS ei selviytynyt jatkoon.[91] Suomen cupissa KuPS hävisi vieraissa Kakkosessa pelaavalle TP-Seinäjoelle kilpailun 6. kierroksella (mukana oli tuolloin vielä 32 joukkuetta[92]).[93] KuPS:n sarjapaikka Veikkausliigassa varmistui (mikä oli ollut kauden tavoite) kolme kierrosta ennen loppua vierasvoitolla HJK:sta; Kalle Parviainen teki 0-1 voittomaalin ottelun viimeisellä minuutilla.[94] KuPS:n sijoitus sarjassa oli lopulta kymmenes, 12 p edellä karsimaan joutunutta RoPS:a. Mestaruus meni MyPalle (56 p), HJK:lla oli 4 p vähemmän, kolmas oli Tampere Utd. KuPS jäi pronssista 22 p. 14 seuran 26 ottelun sarjassa KuPS pelasi 8 voittoa, 5 tasapeliä ja 13 häviötä; maalieroksi tuli 32-45 ja pisteitä 29.[95] Reservijoukkue KuPS Akatemia pelasi Kakkosessa ja sijoittui sen itälohkossa neljänneksi.[96]

2005 KuPS:n saavutukset juniorijalkapalloilussa olivat: Talenttiakatemioiden SM-kilpailussa KuPS Akatemian sija oli 9.[97], B-junioreiden SM-sarjassa 9.[98] ja C15-poikien Kai Pahlman –turnauksessa 3.[99].

Uusi stadion, Liigacupin voitto ja konkurssiuhka (2006) muokkaa

Keskuskenttä oli valmistunut 1939 ja sai ruohopäällysteen 1946.[100] KuPS:n viimeinen peli Veikkausliigassa vanhalla Keskuskentällä oli ollut 17. toukokuuta 1992. [101] Kaudelle 2005 Keskuskentälle valmistui uusi stadion. Kuopion Mimmi-Futis pelasi uudella kentällä naisten mestaruussarjaa jo huhtikuun puolesta välistä alkaen.[102] Kesään mennessä stadionille olivat jo asettuneet paikallisten seurojen ja SPL:n Itä-Suomen piirin toimistot. Ravintola terasseineen avattiin 6. kesäkuuta.[103] Kauden 2005 viisi ensimmäistä kotipeliä KuPS pelasi Väinölänniemellä, joista viimeisimmän 15. kesäkuuta Interiä vastaan (0-3). Keskuskentän uuden stadionin virallinen avaus pääsarjaottelun osalta oli 3. heinäkuuta KuPS – Haka (0-0).[101] Keskuskentän jalkapallostadion kastettiin Magnum Areenaksi 16. joulukuuta 2005. Markkinointiyhteistyösopimuksen kesto oli 4+3 vuotta. Areenalla oli 2700 katettua katsojapaikkaa. Liigan lisenssikelpoisuusvaatimuksista puuttui vielä 1300 paikkaa. KuPS:lla oli tuolloin aikomus toteuttaa puuttuvat lisäpaikat omana hankkeenaan rakentamalla pääkatsomoa vastapäätä lisäkatsomo.[104]

Kaudelle 2006 KuPS menetti runkopelaajistaan (yli 20 ottelua sarjassa 2005 pelanneet) Kalle Parviaisen, Pietari Holopaisen ja Edward Anyamkyeghin. Heidän korvaajina 2006 kaudelle olivat uusista pelaajista Medo ja Janne Mahlakaarto. Parviaisen sarjassa tekemät 11 maalia jäivät lähinnä Miikka Oinosen vastuulle, hän oli tullut KuPS:aan TPS:sta jo loppukaudeksi 2005. [105] [106] [107]

KuPS aloitti virallisen kautensa 2006 Liigacupissa helmikuun alkupuolella. Pietarsaaressa Jaro voitti 3-2. Toisen KuPS:n maaleista teki Raphael Edereho.[108] Nigerialaishyökkääjän kanssa oli tehty sopimus 2005 syksyllä ja 14. helmikuuta KuPS teki pelaajakaupan Ederehosta Iranin pääsarjassa pelaavaan FC Persepolikseen.[109] Edereho ehti pelata KuPS:ssa talven aikana Lahti-cupissa kaksi ottelua ja liigacupissa yhden pelin. Kolmessa ottelussa hän viimeisteli neljä maalia.[110] Persepolis purki Ederehon sopimuksen kuuden ottelun ja yhden maalin jälkeen. Kun siirtorahat jätettiin maksamatta, KuPS riitautti asian ja se siirtyi Fifan käsittelyyn.[111] Maaliskuussa 2008 KuPS sai vihdoinkin rahat Raphael Ederehon siirrosta. FIFAn ja CASin päätösten myötä mestaruustaistelussa olevaa iranilaisjoukkuetta uhattiin 6 pisteen menetyksellä, mikä oli riittävä painostustoimi. KuPS sai noin 100 000 euron siirtokorvauksen, joka on seuran ennätys.[112].

Liigacup pelattiin kahdessa alkulohkossa (6 ja 7 joukkuetta). KuPS sijoittui 7 joukkueen lohkossaan neljänneksi ja selviytyi puolivälieriin toisen lohkon voittajaa vastaan Helsinkiin Talin halliin 24. maaliskuuta: FC Lahti-KuPS 1-2.[113][114][115] Aprillipäivänä 2006 Talin hallissa KuPS eteni pitkäaikaisen kapteeninsa Jani Hartikaisen edelliskauden Veikkausliigamestari MyPan verkkoon upottamalla maalilla Liigacupin finaaliin.[116][117][118] 12. huhtikuuta Finnair Stadiumilla pelatussa loppuottelussa KuPS voitti Miikka Oinosen kahdella maalilla FC KooTeePeen 2–1, Liigacupin voitto oli KuPS:n kahdeksas titteli; aikaisemmat olivat viisi Suomen mestaruutta ja kaksi cupin voittoa. Aiemmista titteleistä tuorein oli vuoden 1989 cupvoitto.[119]

Suomen cupissa KuPS voitti neljä ottelua (STPS, PK-37, TPV ja PP-70)[120], kunnes hävisi puolivälieräottelussa TPS:lle[121] (KuPS pääsi siis kahdeksan parhaan joukkoon).

Kaudella 2006 Veikkausliigassa pelasi 13 joukkuetta, joista viimeinen pudotettiin Ykköseen.[122] KuPS aloitti kautensa kahdella kotitasapelillä.[123][124] Sitten seurasi 4 peräkkäistä häviötä, ja KuPS putosi sarjan viimeiseksi.[125] Kauden ensimmäinen voitto tuli vasta kahdeksannessa ottelussa.[126] Kauden puolivälissä (12 ottelun jälkeen) KuPS oli viimeisenä kuudella pisteellä, ja seuraavaan eli ensimmäiseen sarjassa säilyvään seuraan oli eroa viisi pistettä; loppukausi tulisi siis olemaan taistelua putoamista vastaan.[127]

Kauden toiseksi viimeisessä ottelussaan KuPS voitti VPS:n vieraissa. Voitto oli kaikkiaan kauden neljäs, ja se nosti KuPS:n (yht. 19 pistettä) säilyjän paikalle pisteellä ohi Jaron, jolla oli vielä jäljellä kaksi ottelua.[128] KuPS lopetti kautensa 22. lokakuuta kotihäviöön 1-2 Hakalle. Kun Jarokin hävisi ottelunsa, jäi KuPS:n kohtalo riippumaan viikoksi IFK Mariehanm-Jaro -tuloksesta. KuPS säilyisi Liigassa vain jos Jaro häviäisi (tasapisteissä Jaron säilyisi paremman maalieron turvin).[129] Jaro pelastui 0-0 –tasapelillä ja KuPS putosi Ykköseen. Kauden 2006 Veikkausliigan mitalistit olivat Tampere United (51 p), Haka (45 p) ja Honka (44 p).[130] Reservijoukkue KuPS Akatemia sijoittui Kakkosessa (Lohko A) seitsemänneksi[131], eli säilyi helposti sarjassa[132].

Veikkausliigassa pelanneista KuPSilaisista 2006[106] kauden aikana pelasivat nuorisomaajoukkueissa Pyry Kärkkäinen ja Berat Sadik U21:ssä[133] sekä Patrik Turunen ja Samuli Kaivonurmi U19:ssä[134].

2006 KuPS:n saavutukset juniorijalkapalloilussa olivat: talenttiakatemioiden SM-kilpailussa KuPS Akatemia tuli hopealle[135], B-junioreiden SM-sarjassa KuPS:n sija = 5.[136], C15-poikien Kai Pahlman –turnauksessa KuPS:n sija = 7.[137].

KuPS oli ajautunut syksyllä 2006 palloilulajien kuopiolaisille huippuseuroille tuttuun ongelmaan, rahoitusvaikeuksiin.[138] Loppuvuonna 1998 perustettu KuPS Oy oli tuottanut vuosien mittaan yhteensä 300000 euroa tappiota.[139] Viimeisin huippuseuran konkurssi Kuopiossa oli ollut vuonna 2000, kun KuPS-Volley joutui lopettamaan toimintansa. KalPa:ssa liigakiekkoilu oli ajautunut konkurssiin kahdesti 1990-luvulla.[140]

KuPS Oy:n toimitusjohtana Oy:n alusta alkaen (1998) toiminut Markku Raatikainen ilmoitti julkisuuteen 5. lokakuuta hoitavansa tehtäviään lokakuun loppuun, ja siirtyvänsä marraskuun alussa liike-elämän palvelukseen. Raatikainen pelasi KuPS:ssa yht. 11 kautta; aloitti jalkapalloilijana pääsarjassa KuPS:ssa 1985. [141][142]

KuPS:n tiedotustilaisuudessa 30. lokakuuta kerrottiin, että konkurssi yritetään välttää ja toiminta jatkuu Ykkösessä. Kulujen karsiminen alkoi jättämällä toimitusjohtajan paikka täyttämättä. Toimitusjohtajan urheilupuolen tehtävistä (mm. pelaajasopimukset) vastuu siirrettiin urheilutoimen johtajaksi nimitetylle Esa Pekoselle. Vastuuvalmentajan työt aloittaa pelaajanakin menneellä kaudella esiintynyt Kai Nyyssönen, mutta palkanmaksu Juha Maliselle jatkui, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista tehtävää KuPS:ssa.[143]

KuPS Oy:n pääomistus oli 4 henkilöllä, Ari Lahti 25 %, kolme muuta henkilöä 20 % kukin ja loput 15 % oli jakautunut vajaalle 30 pienomistajalle.[144]

KuPS Oy:n ylimääräinen yhtiökokous pidettiin 1. joulukuuta. Vain muutama päivä aiemmin julkisuudessa pidettiin lähes varmana, että KuPS joutuisi hakeutumaan konkurssiin.[145] Kokouksessa Ari Lahti nousi hallituksen puheenjohtajaksi Manu Vesalon tilalle. Kokous päätti järjestää nykyisille osakkeenomistajille 300000 euron suunnatun osakeannin. Ari lahti lupasi hoitaa yli 200000 euron velat ja sitoutui merkitsemään annin kokonaan, jos osakkeet eivät kelpaa muille omistajille. [146][147]

Joulukuussa 2006 tiedotettiin, että KuPS Oy ja Kings Kuopio ry ovat solmineet yhteistyösopimuksen, ja samalla KuPS Akatemia (KuPS Talentit ry) luopuu Kakkosen sarjapaikastaan. KuPS Talentit ry jatkaa toimintaansa rekisteröityneenä yhdistyksenä ilman kilpailutoimintaa. Kaudella 2007 KuPS pelaa ykkösessä ja Kings Kakkosen C-lohkossa. KuPS:aan ei perusteta myöskään suunniteltua A-juniorijoukkuetta, koska valintatilaisuuksiin ei ilmoittautunut riittävästi pelaajia. [148]

Päävalmentajana toimineen Juha Malisen ja KuPS:n välinen voimassa yhä ollut sopimus purettiin 5. helmikuuta 2007.[149] Malinen allekirjoitti 8. helmikuuta 2007 kahden vuoden sopimuksen kazakstanilaisen pääsarjaseuran Shakter Karagandan kanssa.[150]

Ari Lahti KuPS:n pääomistajaksi (2007 - ) muokkaa

Osakeannin jälkeen Ari Lahden omistus KuPS Oy:stä oli 95 %. Lahti oli jäänyt pois KuPS Oy:n hallituksesta vuotta aiemmin, kun hänestä asiat eivät olleet toimineet. Nyt KuPS oli velaton. Jalkapallossa Lahti oli myös toiminut Veikkausliigan puheenjohtajana 1998-2001[151] Lahti osallistui jo toistamiseen KuPS:n pelastamiseen. Aikaisemmin 90-luvulla hän oli osa suurempaa sijoittajajoukkoa, joka perusti KuPS Oy:n seuran taloudelliseksi turvaksi.[15]

 
Ilja Venäläinen perässään Klubi-04:n Sakari Mattila. 13. toukokuuta 2007, Finnair Stadium.

Kauteen 2007 KuPS:n pelaajisto muuttui varsin rajusti. Uusia olivat mm. kotiin palannut Ilja Venäläinen ja Harri Ylönen (oma kasvatti, oli pelannut KuPS:ssa E-junioreista A-nuoriin[152]).[153][154].

KuPS pelasi hienon loppukauden. Kun kuusi kierrosta oli pelaamatta, Rovaniemen Palloseura oli sarjakärjessä kahdeksan pistettä edellä toisena ollutta KuPS:aa.[155] Viimeiselle kierrokselle (pelattiin 20. lokakuuta) lähdettäessä RoPS johti sarjan kakkosta KuPS:a kahdella ja sarjakolmosta JJK:ta 15 pisteellä. Kärkijoukkueiden viimeiset ottelut olivat FC Hämeenlinna-RoPS ja KuPS-JJK.[156] Päätöskierroksella FC Hämeenlinna voitti RoPS:n 3-2 ja KuPS voitti JJK:n 4-1, ja KuPS nousi takaisin liigaan. Kuopiolaisten sankari oli kolme maalia päätöskierroksella tehnyt Ilja Venäläinen.[155] KuPS:n tulos 26 ottelussa oli 16 voittoa, 8 tasapeliä ja 2 häviötä maalierolla 44-17 ja pisteitä 56 , RoPS jäi yhden pisteen (maaliero oli 44-23). [157]

2007 KuPS:n saavutukset juniorijalkapalloilussa olivat: talenttiakatemioiden SM-kilpailussa KuPS Akatemia ei selviytynyt alkulohkosta 6 parhaan lopputurnaukseen[158], B-junioreiden SM-sarjassa KuPS oli Suomen mestari[159], C15-poikien Kai Pahlman –turnauksessa KuPS:n sija = 10.[160].

Kaudella 2008 KuPS säilytti Veikkausliigapaikkansa voitettuaan liigakarsinnassa Ykkösessä toiseksi tulleen Viikingit.[161]

Kuopion Palloseura aloitti Veikkausliigakauden 2009 heikosti: 3 häviötä, tasapeli, ensimmäinen voitto vasta viidennessä ottelussa ja sitten viisi häviötä, ja neljällä pisteellä KuPS oli sarjan viimeinen.[162] 14. toukokuuta päävalmentaja Kai Nyyssönen erotettiin ja valmennusvastuu siirrettiin loppukaudeksi urheilutoimenjohtaja Esa Pekoselle[163] (kauden päätyttyä sopimusta jatkettiin kauden 2011 loppuun[164]).

23. kesäkuuta 2009 KuPS tiedotti, että 18-vuotiaat pikkunappuloista seuraa edustaneet Petteri Pennanen ja Tuomas Rannankari siirtyvät Hollannin pääsarjassa (Eredivisie) pelaavaan FC Twenteen. Pennasen sopimus on kaksi-, ja Rannankarin kolmevuotinen. Pennanen oli jo ollut alkukauden vuokralla Twentessä. Rannankari pelaa KuPS:ssa ennen siirron lopullisesti virallistavia sopimuksen allekirjoittamisia Honka-pelin (24.6.). KuPS:sta Eurooppaan ammattilaiseksi oli siirtynyt viimeksi maalivahti Kari Laukkanen 80-luvun lopussa Belgiaan.[165] [166] [167].

KuPS vahvisti joukkuettaan kauden puolivälissä ja teki 3. heinäkuuta sopimukset loppukaudesta kahden nigerialaispelaajan kanssa, joista toinen oli hyökkääjä Dickson Nwakaeme [168]

Palloliitto myönsi Nwakaemelle peliluvan otteluun KuPS-RoPS (pelattiin 4.7., KuPS voitti 3-0). RoPS teki protestin Nwakaemestä (oli pelannut Senegalissa toukokuun alun jälkeen). Palloliitto hylkäsi protestin, koska katsoi KuPS:n toimineen oikein. RoPS teki uuden vastalauseen (pelilupa oli myönnetty väärin perustein). 10. elokuuta Palloliiton vastalausevaliokunta tuomitsi KuPS:n hävinneeksi 0-3. KuPS valitti Urheilun oikeusturvalautakuntaan, jonka päätös tuli 2. lokakuuta: alkuperäinen tulos palautettiin. Sarjasta oli tuolloin pelaamatta kaksi kierrosta. KuPS:n kannalta päätös tarkoitti, että sen sarjapaikka varmistui. Tilanne sarjan hännillä 24 kierroksen jälkeen muuttui päätöksen myötä ja oli nyt: KuPS 22 p, JJK 15 p ja RoPS 13 p.[169]

Lopulta sarjan mestariksi tuli HJK, muut mitalit saivat FC Honka (hopea) ja TPS (pronssi). Viimeisessä ottelussa RoPS voitti kotonaan KuPS:n 1-0. RoPS sai sarjassa 16p (putosi, maaliero oli selvästi huonompi kuin JJK:lla), JJK 16 p (joutui karsimaan sarjapaikastaan). KuPS oli lopulta 12., pelasi 26 ottelustaan 6 voittoa, 5 tasapeliä ja 15 häviötä maalierolla 29-53, pisteitä tuli 23.[170]

Takaisin mitalikantaan (2010-luku) muokkaa

Vuoden 2009 jälkeen KuPS:n kannattamista kymmenkunta vuotta harrastanut Banzai ry päätettiin lopettaa, koska toimintakin oli jo hiljennyt; Banzain kerrottiin jatkavan toimintaa vain nettiyhteisönä .[171].

2010 kaudella Nwakaeme jatkoi hyviä otteitaan, kunnes siirtyi kesken kauden syyskuussa Tanskaan.[172] Kauden päätteeksi KuPS juhli hopeamitalia, joka varmistui viimeisessä ottelussa 23. lokakuuta KuPS:n voittaessa vieraissa IFK Mariehamnin[173]. Hopea oli seuralle ensimmäinen mitali pääsarjassa 31 vuoteen.[174][175]

Cup-kilpailuissa KuPS ei selviytynyt Liigacupin alkulohkostaan kahdeksan parhaan pudotuspeleihin [176];Suomen cupissa tuli häviö välierässä TPS:lle[177]. Junioreiden SM-kilpailuissa A-junioreiden sijoitus oli 6., B:n 12. ja C:n 15. [178]

2011 kaudella KuPS oli Veikkausliigassa kuudes[179], hävisi Liigacupissa puolivälieräottelussa HJK:lle[180] ja myös Suomen cupin finaalissa tuli häviö HJK:lle[181].

14. heinäkuuta 2011 KuPS teki 21 vuoden tauon jälkeen paluun Europeleihin, kun seura oli päässyt mukaan Eurooppa-liigaan sen toiselle karsintakierrokselle. Kotiottelussa KuPS voitti 1-0 romanialaisen CS Gaz Metas Mediasin. Vieraspelin 0-2 –häviö pudotti KuPS:n jatkosta.[182]

Junioreiden SM-kilpailuissa 2011 A-junioreiden sijoitus oli 7., B:n 13. (ei selviytynyt 12 joukkueen SM-sarjaan; voitti Ykkösen lohkonsa) ja C:n 13. [183]

2012 kaudella KuPS oli Veikkausliigassa kymmenes[184], hävisi Liigacupissa puolivälieräottelussa HJK:lle[185] ja Suomen cupin finaalissa tuli häviö Hongalle[186].

Eurooppa-liigassa (kausi 2012/13) KuPS voitti vastustajansa kahdella ensimmäisellä karsintakierroksella ja selviytyi kolmannelle karsintakierrokselle, jonka voittaja pääsisi pudotuspeleihin pelaamaan pääsystä kilpailun lohkovaiheeseen. Kotiottelussa KuPS voitti 1-0 turkkilaisen Bursasporin. Vieraspelin 0-6 –häviö pudotti KuPS:n jatkosta.[187]

Junioreiden SM-kilpailuissa 2012 A-junioreiden sijoitus oli 4., B:n 6. ja C-nuoret tulivat kolmanneksi. [188]

2013 kaudella KuPS oli Veikkausliigassa seitsemäs[189], hävisi Liigacupissa välieräottelussa FC Lahdelle[190] ja Suomen cupin finaalissa tuli häviö Hongalle[191].

Junioreiden SM-kilpailuissa 2013 A-junioreiden sijoitus oli 9. (ei selviytynyt 8 joukkueen SM-sarjaan; voitti Ykkösen lohkonsa). B voitti SM:n, ja C:n sijoitus oli 8. [192]

KuPS Oy:n omistukset järjesteltiin uusiksi. Ari Lahti myi henkilökohtaisessa omistuksessaan olleet osakkeet 100-prosenttisesti omistamalleen Oy Suomen Hilaris Ab:lle. Järjestelyllä Ari Lahti halusi varmistaa, että KuPS ja mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuva nykyistä laajempi jalkapallostadion ovat samassa omistuksessa. KuPS Oy:n osakkeista Oy Suomen Hilaris Ab:lla on 97,5 %; toiseksi suurin omistaja runsaalla 1 %:n osuudella on Jukka Pitkänen. [193]

2014 kauden alkupuolella toukokuun alussa Marko Rajamäki korvasi KuPS:aa pitkän aikaa valmentaneen Esa Pekosen. Kauden päätöspelissä, kotiottelu 25. lokakuuta VPS:aa vastaan, oli panoksena vielä sarjan neljäs tila ja paikka 2015/16 Eurooppa-liigaan. KuPS:n piti voittaa ottelunsa, MIFK ei saanut voittaa kotonaan TPS:aa ja HJK:n piti vielä voittaa myöhemmin syksyllä pelattava Suomen cupin finaali. [194] KuPS hävisi 0-1 ja MIFK voitti 3-1. VPS-ottelu oli gambialaistoppari Omar Colleyn viimeinen ottelu KuPS:ssa, hän jatkaa uraansa Ruotsin Allsvenskanin Djurgårdenissa. Colley palkittiin ottelun jälkeen KuPS:n vuoden pelaajaksi (valitsijoina olivat valmentajat, joukkueenjohto ja kannattajat). Veikkausliigakauden 2014 mestari oli HJK, SJK sai hopeaa, FC Lahti pronssia ja VPS oli neljäs. KuPS:n loppusaldo Veikkausliigakauden 33 ottelusta oli 11 voittoa, 11 tasapeliä ja 11 häviötä maalierolla 44-44 ja 44 pisteellä. KuPS:n sijoitukseksi tuli lopulta seitsemäs.[195] [196]

2014 molemmissa cupeissa KuPS oli kahdeksan parhaan joukossa, kun putosi jatkosta kotipeleissään puolivälierissä: Suomen cupissa tuli häviö Interille (1-2) ja Liigacupissa SJK:lle (0-1).[197] Junioreiden SM-kilpailuissa KuPS voitti A-nuorissa SM:n[198], B-nuorissa SM-hopean [199] ja C-nuorten sijoitus oli kuudes[200].

Kauden 2015 viralliset kilpailut alkoivat Liigacupilla, jossa KuPS ei selviytynyt jatkopeleihin puolivälieriin, mistä seuraus oli, että Suomen cup alkoi KuPS:lta jo 4. kierrokselta.[201] Cup-taival päättyi välierähäviöön Turussa Interille, joka selvityi finaaliin rangaistuspotkukilpailuvoitolla 3-2 rp. (1-1 ja., 1-1).[202]

Veikkausliigan kolmanneksi viimeisen kierroksen kotipelin 2-0 voitto Jarosta vamisti KuPS:lle sarjapaikan kaudelle 2016.[203] Veikkausliigakausi 2015 päättyi KuPS:n osalta kotihäviöön 0-1 HJK:lle. KuPS:n tulos 12 seuran 33 ottelun sarjassa oli 9 voittoa, 11 tasapeliä, 13 häviötä, maaliero 32-40 ja 38 pistettä. Mestariksi tuli SJK, hopealle RoPS ja pronssia sai HJK. KuPS:n sijoitus oli yhdeksäs, jäi pronssista 20 pistettä, oli 6 pistettä parempi kuin karsimaan joutunut KTP (11.), sarjasta putosi Jaro. [204]

Junioreiden SM-kilpailuissa KuPS saavutti 2015 A-nuorissa SM-hopeaa ja B-nuorissa SM-pronssia[205]. C-juniorit (15 v) eivät osallistuneet itsenäisenä KuPSina Kai Pahlman -kilpailuun; KuPS oli mukana yhteisjoukkueena nimellä KuPS/JIPPO yj, jonka sijoitus oli 16.[206]

Kauden 2016 viralliset kilpailut alkoivat Liigacupilla, jossa KuPS ei selviytynyt jatkoon, kun oli omassa alkulohkossaan viimeinen. Liigacup kilpailtiin kahdessa kuuden seuran alkulohkossa, joista vain lohkovoittajat jatkoivat finaaliin.[207] Suomen cupissa KuPS selviytyi puolivälierään, jossa hävisi HJK:lle.[208] Veikkausliiga alkoi KuPS:n osalta 9. huhtikuuta kotihäviöllä Ilvestä vastaan.[209] KuPS hävisi kaksi seuraavaakin ottelua, ja vasta neljännessä ottelussa tuli ensimmäiset pisteet kotivoitolla FC Lahdesta.[210] KuPS:n sijoittui liigassa lopulta seitsemänneksi, 33 ottelussa tuli 14 voittoa, 7 tasapeliä ja 12 tappiota maalierolla 37-31, eli pisteitä on 49. Prossimitaliin jäi eroa 8 ja karsijaan 17 pistettä.[211] Marko Rajamäen valmennuspesti päättyi kauden viimeiseen otteluun 23. lokakuuta 2016; uusi päävalmentaja on Jani Honkavaara.[212][213]

Naisten jalkapallo muokkaa

Pallokissat-seura pelasi 2018 naisten liigassa, putosi Ykköseen ja syksyllä Pallokissojen edustusjoukkueen toiminta siirtyi KuPS:n alaisuuteen.[214] KuPS:lle tarjoutui yllättäen mahdollisuus aloittaa naisten sarjaottelut korkeimmalla sarjatasolla, kun Palloliitto päätti olla myöntämättä liigalisenssiä vuoden 2018 mestarille PK-35 Vantaalle. KuPS oli täydennysjärjestelmässä toisena helsinkiläisen PK-35:n ollessa ensimmäinen.[215] PK-35 Vantaa valitti Palloliiton päätöksestä Urheilun oikeusturvalautakuntaan.[216] PK-35 ei jättänyt, KuPS jätti liigalisenssihakemuksen.[217] 5. helmikuuta 2019 Palloliiton liittokokous myönsi täydennysmenettelyllä liigapaikan KuPS:lle. PK-35 Vantaa sai paikan Ykköseen ja sai pitää Mestarien liigan karsintapaikkansa.[218]

Ensimmäisen virallisen ottelunsa KuPS pelasi naisten Suomen cupissa 19. tammikuuta 2019 Oulussa: hävisi ONS:lle 0-6.[219]

Muut lajit muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Karjalainen, Markus & Huttunen, Jouni: Kuopion Palloseura 1923–2004. Kuopion Palloseura, 2005. ISBN 952-91-8386-0.
  • Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo. Hämeenlinna: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
  • Tuovinen, Jussi: Kuopion Pallotoverit – Koparien tarina. Kopari-Pallo ry, 2011. ISBN 978-952-92-9548-7.
  • Tuunanen, Erkki: Kuopion Palloseura 60 vuotta. Antin Paino Oy, 1983.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Vilja. Y.E.: Jalkapallohistoria s. 88. 1968. Suomen Urheiluarkisto, Helsinki. (julkaisematon käsikirjoitus)
  2. ↑ Savon Sanomat 23.1.2014 (toim. Outi Poikonen)
  3. ↑ Tuunanen s. 5 - 6
  4. ↑ Tuunanen s. 7
  5. ↑ Urheilukirjaston SPL-arkisto. Kirje 3.7.1923 Kuopion Palloseuralta Suomen Palloliitolle
  6. ↑ Tuunanen s. 6
  7. ↑ a b c d e f g h i j Banzine III/2006. BANZAI - KuPSin kannattajat ry. 2006. 24 s.
  8. ↑ Laakkonen, Aimo. Suomen Palloliiton Savon piiri 1926 – 1976: 50 v, s 10. 1976. SPL:n Savon piiri. 87 s.
  9. ↑ a b Tuunanen s. 8
  10. ↑ Lautela s. 56-57 (Mutkikas tie mestaruuksiin s. 55-66. Wallen, Göran)
  11. ↑ Gustafsson, John: Jalkapallokirja 1956, s. 6. Vaasa: Suomen Palloliitto, 1956.
  12. ↑ Piipponen, Esko – Helikari, Torsti – Heinonen, Raimo: Jalkapallokirja 1973, s. 86, 215. Turku: Suomen Palloliitto, 1973.
  13. ↑ Tuunanen s. 9
  14. ↑ Tuovinen s. 10 – 11
  15. ↑ a b Karjalainen s. 110
  16. ↑ Tuunanen s. 10
  17. ↑ Karjalainen s. 166 – 167
  18. ↑ Arponen, Antti O. (toim.): Elä laakase, naatitaan., s. 18. Kustannuskiila Oy, 1984. ISBN 951-657-128-x.
  19. ↑ Rita Trötschkes: Välirauhan-aika 8.11.2012. Yle. Viitattu 14.3.2016.
  20. ↑ a b c d Tuunanen s. 11
  21. ↑ Alaja, Erkki: Monsieur Magic – Aulis Rytkönen, s. 55. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-185-7.
  22. ↑ Karjalainen s. 22 – 24
  23. ↑ Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 360 – 363. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  24. ↑ Tuovinen s. 108
  25. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus 1948, s. 51
  26. ↑ KuPS vuosikertomus 1948, 28.1. 1949
  27. ↑ ViikkoSavo24/29.3.2006 s. 17
  28. ↑ Tuunanen s. 13
  29. ↑ Karjalainen s. 170
  30. ↑ Tuunanen s. 14
  31. ↑ Karjalainen s. 171
  32. ↑ Tuunanen s. 15
  33. ↑ Tuunanen s. 15 – 16
  34. ↑ Tuunanen s. 16 – 17
  35. ↑ Karjalainen s. 170 – 173
  36. ↑ Tuunanen s. 18
  37. ↑ Tuunanen s. 19 – 21
  38. ↑ Tuunanen s. 21
  39. ↑ Tuunanen s. 21 – 22
  40. ↑ Tuunanen s. 22
  41. ↑ Karjalainen s. 41
  42. ↑ Tuunanen s. 23 – 24
  43. ↑ Tuunanen s. 24
  44. ↑ Tuunanen s. 25
  45. ↑ Tuunanen s. 25 – 26
  46. ↑ Tuunanen s. 26
  47. ↑ Jalkapallokirjat 1971 – 1980
  48. ↑ Karjalainen s. 44
  49. ↑ Pääsarjataulukot RSSSF. Viitattu 11.4.2014.
  50. ↑ Karjalainen s. 55
  51. ↑ Karjalainen s. 56 – 57
  52. ↑ Karjalainen s. 60 – 61
  53. ↑ Lahtinen, Esko S. – Malmberg, Kirsti – Sainio, Iris – Soininen, Heidi – Tonttila, Tuula: Jalkapallokirja 1991, s. 10. Suomen Palloliitto, 1991. ISSN 0787-7188.
  54. ↑ Savon Sanomat 19.3.1990, s.16
  55. ↑ Savon Sanomat 30.4.1990, s.1
  56. ↑ Helsingin Sanomat 19.4.1990, s.C9
  57. ↑ Helsingin Sanomat 23.4.1990, s.D3
  58. ↑ Suomen Urheilulehti 17/26.4.1990, s. 23
  59. ↑ Helsingin Sanomat 30.4.1990, s. D2
  60. ↑ Ilta-Sanomat30.4.1990, urheiluosa s. 9
  61. ↑ Karjalainen s. 61 – 62, 179
  62. ↑ Karjalainen s. 62
  63. ↑ Karjalainen s. 63, 180
  64. ↑ Karjalainen s. 180
  65. ↑ Forsblom, Mauri: Veikkausliiga 1994, s. 136, 149. SPL:n Keski-Uudenmaan piiri ry, 1994. ISSN 1236-9861.
  66. ↑ Karjalainen s. 64 – 65
  67. ↑ Ottelupöytäkirjat Kakkonen 1998. SPL:n arkisto.
  68. ↑ Liigapelaajat Veikkausliiga, viitattu 1.5.2017.
  69. ↑ Viikkosavo 14/8.4.1998 (toim. Jorma Ylinen)
  70. ↑ Savon Sanomat 3.10.2019 s. A20
  71. ↑ Karjalainen s. 65
  72. ↑ Karjalainen s. 66 – 67
  73. ↑ Karjalainen s. 67
  74. ↑ Savon Sanomat 22.10.2000, s.20
  75. ↑ Veikkaaja 43/ 23.10.2000, s.28
  76. ↑ Savon Sanomat 29.10.2000, s.21
  77. ↑ Savon Sanomat 30.10.2000, s.23
  78. ↑ Karjalainen s. 67 – 70
  79. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2004, s. 360. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2004. ISSN 0787-7188.
  80. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2004, s. 381. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2004. ISSN 0787-7188.
  81. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2004, s. 395. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2004. ISSN 0787-7188.
  82. ↑ Karjalainen s. 70 – 72
  83. ↑ Banzine I/2006, s. 12-13. Banzai-KuPSin kannattajat ry.
  84. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2005, s. 356. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2005. ISSN 0787-7188.
  85. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2005, s. 383. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2005. ISSN 0787-7188.
  86. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2005, s. 393. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2005. ISSN 0787-7188.
  87. ↑ Savon Sanomat 27.10.2003
  88. ↑ Jalkapallokirjat 2005 - 09
  89. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 270. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  90. ↑ Savon Sanomat 14.9.2005 s. 25
  91. ↑ Savon Sanomat 27.2.2005
  92. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  93. ↑ Savon Sanomat 25.8.2005 s. 23
  94. ↑ Helsingin Sanomat 26.9.2005 s. B3
  95. ↑ Helsingin Sanomat 16.10.2005 s. B2
  96. ↑ Savon Sanomat 25.9.2005 s. 24
  97. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 342. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  98. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 335. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  99. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 344. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  100. ↑ Savon Sanomat 26.4.2005 s. 20
  101. ↑ a b Ottelutilastot/KuPS/1990-2005 Veikkausliiga. Viitattu 4.12.2015.
  102. ↑ Savon Sanomat 19.5.2005 s. 24
  103. ↑ Savon Sanomat 15.6.2005 s. 23
  104. ↑ Savon Sanomat 17.12.2005
  105. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 266-267. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  106. ↑ a b Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 258-259. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  107. ↑ Viikkosavo 43/12.10.2005 s. 21
  108. ↑ Savon Sanomat 9.2.2006 s. 24
  109. ↑ Savon Sanomat 16.2.2006
  110. ↑ KuPS menetti hyokkaaja Ederehon Iraniin 15.2.2006. mtv. Arkistoitu 27.4.2016. Viitattu 10.2.2016.
  111. ↑ Savon Sanomat 17.11.2006 s. 24
  112. ↑ Karjalainen, Markus: "KuPS sai vihdoin rahat Ederehosta". Savon Sanomat, 2.3.2008, 101. vsk, nro 61, s. 1 ja 20.
  113. ↑ Savon Sanomat 12.3.2006 s. 26
  114. ↑ Savon Sanomat 19.3.2006 s. 26
  115. ↑ Savon Sanomat 25.3.2006 s. 20
  116. ↑ Savon Sanomat 26.4.2005 s. 19
  117. ↑ Helsingin Sanomat 1.4.2006 s. B13
  118. ↑ Savon Sanomat 2.4.2006 s. 21
  119. ↑ Savon Sanomat 13.4.2006 s. 19
  120. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 297-298. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  121. ↑ Savon Sanomat 28.9.2006 s. 27
  122. ↑ Ilta-Sanomat 11.4.2006/Erikoislehti Veikkausliiga 2006, s. 57
  123. ↑ Savon Sanomat 28.4.2006 s. 22
  124. ↑ Helsingin Sanomat 5.5.2006 s. B12
  125. ↑ Savon Sanomat 26.5.2006 s. 22
  126. ↑ Savon Sanomat 9.6.2006 s. 25, 27
  127. ↑ Helsingin Sanomat 24.7.2006 s. B11
  128. ↑ Savon Sanomat 16.10.2006 s. 28
  129. ↑ Helsingin Sanomat 23.10.2006 s. B8
  130. ↑ Savon Sanomat 30.10.2006 s. 25
  131. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 286. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  132. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 365. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  133. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 49. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  134. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 54. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  135. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 332. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  136. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 325. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  137. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2007, s. 334. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2007. ISSN 0787-7188.
  138. ↑ Savon Sanomat 14.9.2006 s.2 (pääkirjoitus)
  139. ↑ Savon Sanomat 11.10.2006 s.25
  140. ↑ Savon Sanomat 2.11.2006 s.26
  141. ↑ Savon Sanomat 6.10.2006
  142. ↑ Savon Sanomat 7.10.2006 s.10 (nimitysuutinen, ISS-palveluihin 1.11 alkaen)
  143. ↑ Savon Sanomat 31.10.2006 s. 2, 16
  144. ↑ Savon Sanomat 31.10.2006 s. 16, Savon Sanomat 2.12.2006 s. 21
  145. ↑ Savon Sanomat 2.12.2006 s. 2
  146. ↑ Savon Sanomat 2.12.2006 s. 21
  147. ↑ Helsiungin Sanomat 2.12.2006 s. B15
  148. ↑ Kuopion futiskuviot uudistuvat 14.12.2006. Veikkausliiga. Viitattu 18.3.2016.
  149. ↑ Savon Sanomat 9.2.2007 s. B20
  150. ↑ Savon Sanomat 10.2.2007 s. B22
  151. ↑ Savon Sanomat 9.2.2007 s. B20
  152. ↑ Savon Sanomat 20.10.2007, s. B25
  153. ↑ IS Veikkaaja 15/11.4.2007 erikoislehti IS Futis s. 70
  154. ↑ Historia, pelaajat 2006 ja -07 Kuopion Palloseura. Viitattu 4.5.2017.
  155. ↑ a b Helsingin Sanomat 10.9.2007, s. B12
  156. ↑ Savon Sanomat 15.10.2007, s. B24
  157. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 296. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  158. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 356-357. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  159. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 350. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  160. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 334. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  161. ↑ Soininen, Heidi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009, s. 250, 298. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188.
  162. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 253-264. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  163. ↑ Savon Sanomat 15.6.2009, s. 18
  164. ↑ Savon Sanomat 23.10.2009, s. 24
  165. ↑ Savon Sanomat 25.6.2009, s. 19
  166. ↑ Helsingin Sanomat 25.6.2009, s. B10
  167. ↑ KuPS-kaksikko siirtyy hollantilaiseen huippuseuraan mtv3.fi/urheilu.
  168. ↑ Savon Sanomat 4.7.2009, s. 19
  169. ↑ Savon Sanomat 3.10.2009, s. 23
  170. ↑ Helsingin Sanomat 18.10.2009, s. B3, B4
  171. ↑ Yleistä Banzai ry. Arkistoitu 2.1.2014. Viitattu 16.11.2013.
  172. ↑ Nwakaeme jättää KuPSin 1.9.2010. mtv3. Arkistoitu 13.9.2016. Viitattu 27.7.2016.
  173. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 250, 276. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  174. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 420. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  175. ↑ Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 250, 360. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  176. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 298. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  177. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 322. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  178. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 350,356,366. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  179. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012, s. 241. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  180. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012, s. 290. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  181. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012, s. 315. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  182. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012, s. 21, 219. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  183. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012, s. 342, 353-354, 357. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  184. ↑ Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 2013, s. 243. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2013. ISSN 0787-7188.
  185. ↑ Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 2013, s. 291. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2013. ISSN 0787-7188.
  186. ↑ Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 2013, s. 313. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2013. ISSN 0787-7188.
  187. ↑ Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 2013, s. 20, 219. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2013. ISSN 0787-7188.
  188. ↑ Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 2013, s. 345,351,359. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2013. ISSN 0787-7188.
  189. ↑ Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 2013, s. 241. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2013. ISSN 0787-7188.
  190. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012, s. 289. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  191. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2012, s. 313. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  192. ↑ Jalkapallokirja 2014, s. 346-349,352,359. Suomen Palloliitto, 2014.
  193. ↑ Savon Sanomat 28.2.2014, s. 24
  194. ↑ Savon Sanomat 25.10.2014
  195. ↑ Jalkapallokirja 2015, s. 237. Suomen Palloliitto, 2015.
  196. ↑ Savon Sanomat 26.10.2014
  197. ↑ Jalkapallokirja 2015, s. 307, 285. Suomen Palloliitto, 2015.
  198. ↑ Jalkapallokirja 2015, s. 338. Suomen Palloliitto, 2015.
  199. ↑ Jalkapallokirja 2015, s. 345. Suomen Palloliitto, 2015.
  200. ↑ Jalkapallokirja 2015, s. 352. Suomen Palloliitto, 2015.
  201. ↑ Savon Sanomat 3.3.2015, s. 17
  202. ↑ Savon Sanomat 16.8.2015, s. 17, 21
  203. ↑ Savon Sanomat 5.10.2015 s1, s. 17
  204. ↑ Helsingin Sanomat 26.10.2015 s. A 31
  205. ↑ Savon Sanomat 28.9.2015, s. 21
  206. ↑ Jalkapallokirja 2016, s. 360. Suomen Palloliitto, 2016.
  207. ↑ Savon Sanomat 21.2.2016, s. 17
  208. ↑ Helsingin Sanomat 16.6.2016 s. A34
  209. ↑ Savon Sanomat 11.4.2016, s. A12
  210. ↑ Savon Sanomat 25.4.2016, s. A17
  211. ↑ Savon Sanomat 24.10.2016 s. A15
  212. ↑ Savon Sanomat 23.10.2016 s. A18
  213. ↑ Savon Sanomat 24.10.2016 s. A18
  214. ↑ Savon Sanomat 18.12.2018 s. A19
  215. ↑ Savon Sanomat 19.1.2019 s. A20
  216. ↑ Helsingin Sanomat 29.1.2019 s. A30
  217. ↑ Savon Sanomat 29.1.2019 s. A21
  218. ↑ Helsingin Sanomat 7.2.2019 s. A32
  219. ↑ Savon Sanomat 19.1.2019 s. A20 ja 20.1. s. A20

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuopion_Palloseuran_historia&oldid=22197742”