Avaa päävalikko
Švejkin patsas Sanokissa, Puolassa.
Jaroslav Hašek vuonna 1921.

Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa (Osudy dobrého vojáka Švejka za světové války) on tšekkiläisen Jaroslav Hašekin vuosina 1921–1923 kirjoittama keskeneräiseksi jäänyt satiirinen, mustaa huumoria sisältävä veijariromaani. Teos kertoo Josef Švejk -nimisen velmun ja nokkelan tšekkiläisen sotamiehen vaiheista ensimmäisen maailmansodan puhjettua. Teos sisältää runsaasti sotaan, armeijaan ja upseeristoon sekä Itävalta-Unkarin keisarikuntaan kohdistuvaa satiiria.

Josef Švejkin hahmo oli esiintynyt ensimmäisen kerran jo eräässä Hašekin vuonna 1912 julkaisemassa novellissa. Hašek aloitti romaanin kirjoittamisen vuonna 1921. Hän kaavaili siitä kuusiosaista tarinaa, mutta ehti saada valmiiksi vain neljä osaa ennen sairastumistaan ja kuolemaansa tuberkuloosiin vuonna 1923. Teos julkaistiin postuumisti pian tämän jälkeen. Monet myöhemmät laitokset on julkaistu yhtenä niteenä.. Teoksen alkuperäinen nimi kääntyisi suomeksi suoraan ”Kunnon sotamies Švejkin kohtalot maailmansodan aikana”.

Teoksen vastustaminen ja kieltäminenMuokkaa

Romaani herätti ilmestyttyään suurta kiinnostusta, mutta myös suuttumusta nuoren Tšekkoslovakian valtion niissä piireissä, jotka olivat huolissaan tšekkien maineesta Euroopassa. Maanläheisen Švejkin pelättiin henkilöivän ulkomailla koko tšekkien kansan. Teoksen lukeminen kiellettiin Tšekkoslovakian armeijassa vuonna 1925, puolankielinen käännös takavarikoitiin kaupoista vuonna 1928, Bulgaria kielsi teoksen vuonna 1935 ja sitä poltettiin kansallissosialistien kirjarovioilla natsi-Saksassa vuonna 1933.

Maine ja merkitysMuokkaa

Teoksen vaikutuksista huolestuneiden pelko ei ollut aivan aiheeton. Švejkistä tuli välitön maailmanmenestys. Se julkaistiin muutaman vuoden sisällä monella kielellä, nykyään käännöksiä on yli 60 kielelle. Teoksesta tuli heti ilmestyttyään valtava menestys ja kuuluisuutta saavutti myös Josef Ladan tekemä kuvitus. Švejk muodostui ensin kansalliseksi ja sitten kansainväliseksi symboliksi, ja nyt hänelle omistettuja kapakoita, puistonpenkkejä ja muistoesineitä on monissa Euroopan maissa. Maine levisi laajemmallekin. Amerikkalainen Joseph Heller on korostanut, että hänen suursuosioon noussut teoksensa Me sotasankarit (engl. Catch-22) sai innoituksensa juuri Švejkistä. Voidaanpa sanoa, että tämä Cervantesin ja Rabelais'n perinteeseen asettuva romaani tuli esikuvaksi kokonaiselle kirjallisuuden lajille.

Keskeneräiseksi jäänyt romaani on sitäkin merkittävämpi sen vuoksi, että sen ilmestyessä maailmansotaa ei ollut vielä juurikaan käsitelty kirjallisuudessa. Kaikkea tunteellisuutta välttävä ja suuret aatteet puhkaiseva Švejk on omalla tavallaan myös suuri sodanvastainen teos.

Maailmanlaajuisen suosionsa vuoksi teos on saanut useita jatkajia, sen nimeä on lainattu, se on filmatisoitu, ja sotamies Švejkistä on tullut muidenkin kirjailijoiden teoksissa kiertävä hahmo. Romaanista on runsaasti näyttämö- ja kuunnelmasovituksia sekä elokuvia. Suuren suosion saavutti saksalainen Kunnon sotamies Svejkin seikkailut (1960), jonka pääosassa on Heinz Rühmann. Suomessa Veijo Meri on käsikirjoittanut teoksen 10-osaiseksi televisionäytelmäksi Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja, jonka ohjasivat Veikko Kerttula ja Pauli Virtanen ja joka esitettiin 1967–1968. Pääosaa siinä esitti Matti Varjo. Teosta on esitetty useasti myös kuunnelmana radiossa, pääosassa Hannes Häyrinen.

SisältöMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

"Suuri aika vaatii suuria ihmisiä" on teoksen aloituslause. Teos kuvaa kuitenkin johdonmukaisesti pieniä ihmisiä. Hašek piirtää kuvan Itävalta-Unkarin armeijasta, joka on täynnä inhimillisiä heikkouksia. Rivimiehiä kiinnostaa laiskottelu, kortin pelaaminen, juominen ja syöminen. Aliupseerit ovat yksinkertaisia ja raakoja, virkamiehet korruptoituneita, sotilaspapit juoppoja mässäilijöitä ja ylemmät upseerit simputtajia, kiipijöitä, seniilejä tai muuten hulluja. Toinen teoksessa vilahtava kenraali on kiinnostunut käymälöistä ja toista kiinnostaa lähinnä hirttotuomioiden jakaminen.

Päähenkilö, kunnon sotamies Josef Švejk, on prahalainen koirien kaupustelija, jonka liiketoimintaidea on myydä sekarotuisia piskejä rotukoirina. Hän on viisaasti tyhmä mies, joka joutuu puhumalla vaikeuksiin ja puhumalla selviytyy niistä, esimerkiksi toteamalla: "Ilmoitan nöyrimmästi, että olen syntymästäni saakka ollut heikkomielinen".

Romaanin tapahtumat lähtevät käyntiin, kun istuessaan oluella Švejk kommentoi Sarajevossa tapahtunutta arkkiherttua Frans Ferdinandin murhaa. Tuo kipinä sytytti ensimmäisen maailmansodan. Švejk on sekoittavinaan surmatun kahteen muuhun Ferdinandiin, joista toinen joi hiusvettä ja toinen söi koirankakkaa. Salaisen poliisin virkailija passittaa Švejkin vankilaan, josta hän joutuu mieli- ja sotilassairaalaan ja sitten palvelijaksi juopolle sotilaspappi Katzille, joka häviää Švejkin korttipelissä yliluutnantti Lukašille. Yliluutnantti Lukáš on tšekkiläismielinen, sympaattinen upseeri ja parantumaton naistenmies. Švejkin kommellusten takia he joutuvat matkalle kohti rintamaa ja joukkoon liittyy mm. suursyömäri Baloun. Taisteluihin teoksessa ei milloinkaan ehditä. Siitä pitävät huolen byrokratia ja Švejk. Sen sijaan se on täynnä käsittämättömiä tilanteita ja ihmeellisiä henkilöhahmoja. Militarismille ja virkavaltaisuudelle nauretaan avoimesti. Militarismia pidetään teoksessa yleensäkin ihmisyyden vastaisena ilmiönä. Švejkin tavoitteena on vain selvitä hengissä, ja sodan jälkeen hän aikoo palata rauhassa prahalaiseen kantakapakkaansa U Kalichaan eli Pikariin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

SuomennoksetMuokkaa

Teoksen ensimmäisen suomennoksen teki Neuvostoliitossa asunut Jalmari Virtanen nimellä Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut. Kustannusliike Kirja julkaisi sen neljässä osassa Leningradissa vuosina 1932–1936. Ensimmäisen Suomessa julkaistun suomennoksen teki Viljo Kajava nimellä Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut maailmansodassa. Kirjailijain kustannusliike julkaisi siitä kolme ensimmäistä osaa vuosina 1935–1937.[1] Kajava käänsi teoksen ruotsista. Kun otteita suomennoksesta julkaistiin etukäteen vuonna 1934 Tulenkantajat-lehdessä, Ajan Suunta- ja Kotimaa-lehdet nostivat asiasta metelin, minkä seurauksena Tulenkantajien päätoimittajaa Erkki Valaa vastaan nostettiin syyte jumalanpilkasta. Vala tuomittiin kahden kuukauden vankeuteen, mutta Suomen korkein oikeus kumosi tuomion vuonna 1936.[2]

Sodan jälkeen Marja Helin ja Tuure Lehén käänsivät teoksen saksasta nimellä Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa. Kansankulttuuri julkaisi sen pelkästään Helinin nimissä vuonna 1947, myöhemmissä painoksissa on merkitty toiseksi kääntäjäksi Léhen sekä runojen suomentajaksi Elvi Sinervo. Tästä käännöksestä on otettu toistakymmentä painosta.[2][3] Viimein vuonna 1991 ilmestyi Eero Balkin suoraan tšekin kielestä kääntämä Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa. Sen julkaisi alun perin Orient Express -kustantamo, myöhemmät painokset Tammi.[3]

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hašek, Jaroslav: Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa. (Osudy dobrého vojáka Švejka za světové války, 1923.) Suomentanut Eero Balk. Kuvitus: Josef Lada. 5. painos (1. painos 1991). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2676-5.

LähteetMuokkaa

  1. Haku teosnimellä ”Osudy dobrého vojáka Svejka za světové války” Fennica-tietokanta. Viitattu 29.3.2019.
  2. a b Antti Majander: Suomessa Svejkin julkaisija sai syytteen jumalanpilkasta (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 17.11.1991. Viitattu 29.3.2019.
  3. a b Haku sanoilla ”Kunnon sotamies” Fennica-tietokanta. Viitattu 29.3.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa