Kreikan kirjallisuus
Kreikan kirjallisuus tarkoittaa kreikankielistä kirjallisuutta alkaen antiikin Kreikan kirjallisuudesta aina nykykreikaksi kirjoitettuun nykykirjallisuuteen.[1] Kreikan kirjallisuus voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: antiikin Kreikan kirjallisuuteen (800 eaa. – 350 jaa.), Bysantin kirjallisuuteen (350–1453) ja nykykreikkalaiseen kirjallisuuteen (1453–).[1]
Antiikin Kreikan kirjallisuus muokkaa
- Pääartikkeli: Antiikin Kreikan kirjallisuus
Antiikin Kreikan kirjallisuus on kirjoitettiin muinaiskreikan murteilla, ja se voidaan jakaa tarkemmin neljään vaiheeseen: esiklassiseen, klassiseen, hellenistiseen ja roomalaiseen kauteen.
Esiklassinen kauden kirjallisuus keskittyi myytteihin ja sisältää esimerkiksi Homeroksen runoeepokset Iliaan ja Odysseian.
Klassisella kaudella Ateenassa syntyivät kreikkalainen teatteri ja suuret filosofit Sokrates, Platon ja Aristoteles.
Hellenistinen kausi alkoi Aleksanteri Suuren valloituksista, joiden jälkeen kreikan kielen käyttö laajeni ympäri itäisen Välimeren ja Egyptin Aleksandriasta muodostui kreikkalaisen sivistyksen keskus.
Hellenistinen kausi päättyi Rooman valtakunnan valloitettu Kreikan vuonna 31 eaa. Roomalaiskauden tunnetuimpiin teoksiin lukeutuvat muun muassa koinee-kreikaksi kirjoitettu Uusi testamentti ja Plutarkhoksen kirjoittamat elämäkerrat.
Bysantin kirjallisuus muokkaa
- Pääartikkeli: Bysantin kirjallisuus
Bysantin eli Itä-Rooman keisarikunnan aikana antiikin kirjallinen perinne säilyi ja muokkautui uudessa, kristillisessä muodossa. Teokset kirjoitettiin Bysantin kreikaksi tai aikakauden loppupuolella myös nykykreikan varhaisisilla muodoilla. Kronikat, uskonnollinen kirjallisuus ja tietokirjat muodostavat pääosan aikatauden teoksista.
Bysanttilaisella kirjallisuudella oli kolme suurta kukoistuskautta. Ensimmäinen oli 300-luvulta 500-luvun loppuun, jolloin syntyi paljon uskonnollista ja historiallista kirjallisuutta. 800-luvulla alkoi toinen nousukausi ja 1100–1200-luvuilla.
Bysantin valtakunnan heikkeneminen ja lopulta luhistuminen myöhäiskeskiajalla sai aikaan bysanttilaisen älymystön muuttoliikkeen länteen, mitä osa historioitsijoista pitää keskeisenä syynä syynä klassisten tieteiden ja taiteiden harjoittamisen lisääntymiseen ja myöhempää renessanssiin Länsi-Euroopassa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Manuel Khrysoloras, Theodoros Gaza ja Georgios Gemistos Plethon.
Bysantin aikakausi päättyi Konstantinopolin valloitukseen vuonna 1453.
Nykykreikkalainen kirjallisuus muokkaa
Modernin ajan kreikkalaisen kirjallisuus on kirjoitettu nykykreikalla tai jollakin sen monista murteista. Kirjallisuuden kielen voidaan sanoa liikkuneen vuosisatojen aikana kohti muotoja, jotka ovat yhä lähempänä kansankielistä kreikkaa.
Ensimmäisinä nykykreikkalaisina mestariteoksina voidaan pitää noin vuonna 1600 Kreetalla syntyneitä Vitséntzos Kornároksen kirjoittamaa Erotókritos-runoelmaa ja Geórgios Chortátzisin kirjoittamaa Erofíli-tragediaa.
Kreikkalainen valistus, Diafotismós, oli 1700- ja 1800-lukujen merkittävin ideologinen, kielellinen ja filosofinen liike kreikkalaisten keskuudessa. Liike pyrki tuomaan valistuksenajan aatteita Kreikkaan ja nostattamaan kreikanlaisten kansallistunnetta. Liikkeen keskeisimpiä edustajia olivat nykykreikan tyylitellyn katharévousa-kirjakielen kehittäjä ja kirjailija Adamántios Koraís ja poliitikkorunoilija Rígas Velestinlís.
Toinen keskeinen suuntaus ennen Kreikan vapaussotaa oli Jooniansaarilla vaikuttanut joonialaiskoulukunta, joka pääpiiteitä olivat kansanomaisemman dimotikí-kirjakielen käyttö, italialaisten runoilijoiden vaikutus sekä romanttinen nationalismi. Koulukunnan merkittävimpiä edustajia olivat Kreikan kansallislaulun kirjoittanut runoilija Dionýsios Solomós ja satiirikko Andréas Laskarátos.
Kreikan itsenäistyttyä vuonna 1821 kirjallisen elämän keskus siirtyi Ateenaan. Tällöin vaikutti Olympiahymnin sanat kirjoittanut Kostís Palamás, jota pidetään nykyään lähes Kreikan kansallisrunoilijana.
1900-luvulla mainetta saavuttivat erityisesti Níkos Kazantzákis (Kerro minulle, Zorbas), runoilijat Giánnis Rítsos, Kóstas Karyotákis ja Konstantínos Kaváfis sekä Nobelin-palkitut runoilijat Giórgos Seféris ja Odysséas Elýtis.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Greek literature britannica.com. Viitattu 1.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreikan kirjallisuus Wikimedia Commonsissa
