Kreikan kommunistinen puolue
Kreikan kommunistinen puolue (kreik. Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας, Kommounistikó Kómma Elládas) (lyh. ΚΚΕ, KKE) on kreikkalainen kommunistinen puolue. Se on perustettu vuonna 1918, ja se on Kreikan vanhin edelleen olemassa oleva puolue.[12] Puolue oli osapuolena Kreikan sisällissodassa 1946–1949, missä Kreikan kansan vapautusarmeijan (ELAS) komentajina toimivat puolueaktiivit Márkos Vafeiádis ja Níkos Zachariádis.
| Kreikan kommunistinen puolue | |
|---|---|
| Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας | |
|
|
|
| Perustettu | 4. marraskuuta 1918 |
| Johto |
|
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | vasemmisto[5][6], äärivasemmisto[7][8][9][10][11] |
| Äänenkannattaja | Rizospástis |
| Värit | punainen |
| Parlamentti |
21 / 300 |
| Euroopan parlamentti |
2 / 21 |
| Alueelliset neuvonantajat |
46 / 703 |
| Pormestarit |
6 / 332 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Maailman kommunistiset ja työväenpuolueet – Kommunististen ja työväenpuolueiden Aloite |
| Kotisivu |
kke |
Vuonna 1998 puolue perusti kansainvälisen yhteistyöjärjestön nimeltä Maailman kommunistiset ja työväenpuolueet. Kommunistinen puolue noudattaa marxilais-leniniläistä politiikkaa,[13] ja sillä on suhteellisen vakaa kannatus. Puolueella on 21 (heti vaalien jälkeen 20) paikkaa Kreikan parlamentissa kesäkuun 2023 parlamenttivaalien jälkeen[14] ja kaksi paikkaa Euroopan parlamentissa vuoden 2024 europarlamenttivaalien jälkeen.[15]
Historia
muokkaaVarhaishistoria
muokkaaKreikan kommunistinen puolue perustettiin Thessalonikissa 4. marraskuuta 1918 nimellä Kreikan sosialistinen työväenpuolue (Σοσιαλιστικό Εργατικό Κόμμα Ελλάδας, Sosialistikó Ergatikó Kómma Elládas, SEKE). Perustaja oli kreikanjuutalainen opettaja ja työväenliikkeen aktivisti Avraám Benarógia. SEKE vastusti vuosien 1919–1922 Kreikan ja Turkin sotaa pitäen sitä imperialistisena ja kehotti sotilaita kääntämään aseensa kuningasta vastaan.
Toisessa kokouksessaan huhtikuussa 1920 puolue päätti hakea kolmannen internationaalin jäsenyyttä ja muutti nimensä muotoon Kreikan sosialistinen työväenpuolue (Kommunistinen) (Σοσιαλιστικό Εργατικό Κόμμα Ελλάδας (Κομμουνιστικό), ΣΕΚΕ(Κ), Sosialistikó Ergatikó Kómma Elládas (Kommounistikó), SEKE(K)). Kolmannessa ylimääräisessä puoluekokouksessa marraskuussa 1924 puolue otti ohjenuorakseen marxismi-leninismin ja sen nimi muutettiin Kreikan kommunistiseksi puolueeksi. Vuonna 1934 puolue tunnusti itsenäisen Makedonian, mikä vähensi sen suosiota. Puolue kiellettiin Ioánnis Metaxásin diktatuurin aikana, ja monet sen jäsenistä vangittiin tai karkotettiin eristyneille saarille.
Vastarintaliike ja sisällissota
muokkaaSaksan hyökättyä Kreikkaan toisessa maailmansodassa kommunistit perustivat maahan Kreikan kansan vapautusarmeijan (ELAS), johon liittyi myös runsaasti muita vasemmistolaisia ja ei-poliittisia kreikkalaisia. Vuonna 1944 ELAS hallitsi kolmea viidesosaa maasta. Sodan lähestyessä loppuaan ELAS ja muut vastarintaliikkeet, kuten EDES, kääntyivät toisiaan vastaan, sillä kukin niistä pyrki hallitsevaan asemaan sodanjälkeisessä Kreikassa.
Sodan jälkeen ELAS:in ja Kreikan hallituksen välillä syntyi taisteluja ELAS:in kieltäydyttyä luopumasta aseistaan. ELAS:ia tukivat naapurimaiden kommunistit ja Kreikan armeijaa brittihallitus. Taistelut johtivat vuonna 1946 Kreikan sisällissotaan. Siinä ELAS muodosti uuden Kreikan demokraattisen armeijan (DSE). Sisällissodasta tuli raaka ja se johti suurin tappioihin. Sota päättyi vuonna 1949 kommunistien tappioon. Sisällissodan lopussa KKE julistettiin laittomaksi ja sen merkittävimmät jäsenet lähtivät maanpakoon. Tämän jälkeen KKE toimi osana Yhdistynyt demokraattinen vasemmisto (EDA) -puoluetta, joka oli käytännössä KKE:n peitejärjestö.
Sotilasjuntan kausi
muokkaa21. huhtikuuta 1967 joukko armeijan everstejä kaappasi vallan Geórgios Papadópouloksen johdolla ns. everstien vallankaappauksessa, jolloin kaikki puolueet kiellettiin. Tämän Kreikan sotilasjuntan aikana KKE:ssa syntyi kriisi suhtautumisessa Varsovan liiton Tšekkoslovakian miehitykseen. Osa Kreikan kommunisteista jätti neuvostomyönteisen KKE:n ja seurasi eurokommunistista linjaa muodostaen Sisäisen KKE:n (ΚΚΕ Εσωτερικού, KKE Esoterikoú). Sen kannattajat kutsuivat jäljelle jäänyttä KKE:tä ”Ulkoiseksi KKE:ksi” (ΚΚΕ Εξωτερικού, KKE Exoterikoú), mikä viittasi siihen, että Neuvostoliiton uskottiin sanelevan sen päätökset.
Kreikan kolmas tasavalta
muokkaaKreikan palatessa demokratiaan vuonna 1974 Konstantínos Karamanlís teki historiallisen päätöksen ja laillisti KKE:n, mahdollisesti tunnustuksena sen juntan vastaiselle toiminnalle. Vuoden 1974 vaaleissa KKE liittoutui Sisäisen KKE:n ja EDA:n kanssa Yhdistyneeksi vasemmistoksi, joka sai 9,36 % äänistä. Vuosien 1977–1989 vaaleissa KKE sai säännöllisesti noin kymmeneksen äänistä. Vuoden 1993 jälkeen se on saanut 4,53 % – 5,9 % äänistä parlamenttivaaleissa, mutta vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa 9,48 % ja vuoden 2007 parlamenttivaaleissa 8,15 %.
Vuonna 1989 KKE ja Sisäinen KKE muodostivat yhdessä muiden vasemmistolaisten puolueiden kanssa Vasemmiston ja edistyksen liitto (Synaspismós, SYN) -nimisen koalition,[16] joka sai kesäkuun vaaleissa 13,1 % äänistä. Synaspismós liittyi lyhytaikaiseen hallitukseen keskusta-oikeistolaisen Uuden demokratian kanssa. Hallitusyhteistyö päättyi, kun Uusi demokratia sai seuraavissa eli vuoden 1990 vaaleissa tarpeeksi ääniä muodostaakseen hallituksen yksin.
Vuonna 1991 KKE vetäytyi Synaspismóksesta, kun Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti hajaannusta vasemmiston parissa. Jäljelle jääneestä Synaspismóksesta muodostettiin puolue, johon jäi myös osa KKE:n jäsenistä. Tämä Synaspismós-puolue kehittyi myöhemmin Syriza-puolueeksi. KKE puolestaan on ollut Syrizan äänekkäimpiä kriitikoita.[12][16]
Vaalitulokset
muokkaaPuolueen tulokset parlamentti- ja europarlamenttivaaleissa ovat (Kreikan kolmannen tasavallan aikana eli vuodesta 1974):[14][15][1][17][18]
| Vuosi | Vaalit | Johtaja | Äänet | Paikkamäärä | Asema / Huomautukset | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä | % | |||||
| 1974 | Parlamenttivaalit 1974 | Charílaos Florákis | 464 787 | 9,47 | 8 / 300 |
osa Yhdistynyt vasemmisto -vaaliliittoa oppositiossa |
| 1977 | Parlamenttivaalit 1977 | 480 272 | 9,36 | 11 / 300 |
oppositiossa | |
| 1981 | Parlamenttivaalit 1981 | 620 302 | 10,93 | 13 / 300 |
oppositiossa | |
| Europarlamenttivaalit 1981 | 729 052 | 12,84 | 3 / 24 |
osa GUE/NGL-ryhmää | ||
| 1984 | Europarlamenttivaalit 1984 | 693 304 | 11,64 | 3 / 24 |
osa GUE/NGL-ryhmää | |
| 1985 | Parlamenttivaalit 1985 | 629 518 | 9,89 | 12 / 300 |
oppositiossa | |
| 1989 | Europarlamenttivaalit 1989 | 936 175 | 14,30 | 4 / 24 |
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa osa GUE/NGL-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 1989 I | 855 944 | 13,13 | 28 / 300 |
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa hallituksessa | ||
| Parlamenttivaalit 1989 II | Grigóris Farákos | 734 552 | 10,97 | 21 / 300 |
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa hallituksessa | |
| 1990 | Parlamenttivaalit 1990 | 677 059 | 10,28 | 19 / 300 |
osa Vasemmiston ja edistyksen liittoa oppositiossa | |
| 1993 | Parlamenttivaalit 1993 | Aléka Paparíga | 313 001 | 4,54 | 9 / 300 |
oppositiossa |
| 1994 | Europarlamenttivaalit 1994 | 410 741 | 6,29 | 2 / 25 |
osa GUE/NGL-ryhmää | |
| 1996 | Parlamenttivaalit 1996 | 380 167 | 5,61 | 11 / 300 |
oppositiossa | |
| 1999 | Europarlamenttivaalit 1999 | 557 365 | 8,67 | 3 / 25 |
osa GUE/NGL-ryhmää | |
| 2000 | Parlamenttivaalit 2000 | 379 454 | 5,52 | 11 / 300 |
oppositiossa | |
| 2004 | Europarlamenttivaalit 2004 | 580 396 | 9,48 | 3 / 24 |
osa GUE/NGL-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2004 | 436 706 | 5,90 | 12 / 300 |
oppositiossa | ||
| 2007 | Parlamenttivaalit 2007 | 583 750 | 8,15 | 22 / 300 |
oppositiossa | |
| 2009 | Europarlamenttivaalit 2009 | 425 963 | 8,35 | 2 / 22 |
osa GUE/NGL-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2009 | 517 249 | 7,54 | 21 / 300 |
oppositiossa | ||
| 2012 | Parlamenttivaalit 2012 I | 536 072 | 8,48 | 26 / 300 |
oppositiossa | |
| Parlamenttivaalit 2012 II | 277 204 | 4,51 | 12 / 300 |
oppositiossa | ||
| 2014 | Europarlamenttivaalit 2014 | Dimítris Koutsoúmpas | 349 255 | 6,11 | 2 / 21 |
|
| 2015 | Parlamenttivaalit 2015 I | 338 188 | 5,47 | 15 / 300 |
oppositiossa | |
| Parlamenttivaalit 2015 II | 301 632 | 5,55 | 15 / 300 |
oppositiossa | ||
| 2019 | Europarlamenttivaalit 2019 | 302 603 | 5,35 | 2 / 21 |
||
| Parlamenttivaalit 2019 | 299 595 | 5,30 | 15 / 300 |
oppositiossa | ||
| 2023 | Parlamenttivaalit 2023 I | 426 628 | 7,23 | 26 / 300 |
||
| Parlamenttivaalit 2023 II | 401 224 | 7,69 | 20 / 300 |
oppositiossa | ||
| 2024 | Europarlamenttivaalit 2024 | 367 796 | 9,25 | 2 / 21 |
||
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Greek elections in 2012 Parties and elections in Europe. 2012. Viitattu 24.10.2011.
- ↑ Svarrer, Luna: From sweet to sour: Euroscepticism in Greece 4 December 2016. AthensLive. Viitattu 9 December 2019.
- ↑ Vasilopoulou, S. (2018). The party politics of Euroscepticism in times of crisis: The case of Greece. Politics, 38(3), 311–326. https://doi.org/10.1177/0263395718770599
- ↑ Statement of the Central Committee of the KKE on the stance of the KKE in the EU parliament inter.kke.gr.
- ↑ Βερναρδάκης, Χριστόφορος: Πολιτικά κόμματα, εκλογές και κομματικό σύστημα, s. 179. Αθήνα: Σαββάλας, 2011. ISBN 978-960-445-737-3
- ↑ Dunphy, Richard: Contesting capitalism? Left parties and European integration, s. 103. Manchester University Press, 2004. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Nicolò Conti: Party Attitudes Towards the EU in the Member States: Parties for Europe, Parties Against Europe, s. 155. Routledge, 4 December 2013. ISBN 978-1-317-93656-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Bart van der Steen: The City Is Ours: Squatting and Autonomous Movements in Europe from the 1970s to the Present, s. 75. PM Press, 1 September 2014. ISBN 978-1-60486-683-4 Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Citizens and the European Polity: Mass Attitudes Towards the European and National Polities, s. 86. OUP Oxford, 26 July 2012. ISBN 978-0-19-960233-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Contemporary Far Left Parties in Europe. Library.fes.de. PDF.
- ↑ Focus Far-left set for big gains in European Parliament elections euobserver.com. Viitattu 9 September 2017.
- ↑ a b Huovinen, Arto: Siis mikä on tämä Kreikan Syriza? kansanuutiset.fi. 19.5.2012. Viitattu 2.9.2019.
- ↑ Kreikkalaiset vaaliuurnilla jo kolmannen kerran tänä vuonna Yle Uutiset. 20.9.2015. Viitattu 2.9.2019.
- ↑ a b Αποτελέσματα Προηγούμενων Αναμετρήσεων Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 10.6.2024. (kreikaksi) (englanniksi)
- ↑ a b Αποτελέσματα Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 10.6.2024. (kreikaksi) (englanniksi)
- ↑ a b Prifti, Katerina: The History Of Syriza: How A Small Party Came To Power 27.1.2015. Huffington Post. Viitattu 2.9.2019.
- ↑ Greek elections in 1946-1964 Parties and elections in Europe. 2007. Arkistoitu 13.5.2012. Viitattu 24.10.2011.
- ↑ Greek elections in 1974-2012 Parties and elections in Europe. 2012. Arkistoitu 20.5.2012. Viitattu 24.10.2011.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreikan kommunistinen puolue Wikimedia Commonsissa
- Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας. Puolueen verkkosivut. (kreikaksi)