Avaa päävalikko

Koululaiva Matti Kurki oli Suomen laivaston koululaivana 1962-1974.

Matti Kurki
Aluksen vaiheet
Rakentaja Charles Hill and Sons, Bristol
Kölinlasku 22. marraskuuta 1944
Laskettu vesille 14. kesäkuuta 1945
Palveluskäyttöön 8. maaliskuuta 1946
Suomelle 1962 nimellä Matti Kurki
Loppuvaihe myyty romutettavaksi syyskuussa 1975
Tekniset tiedot
Uppouma 1 580 t
Pituus 94 m
Leveys 11,6 m
Syväys 3,9 m
Koneteho 2 × 2 750 hv
Nopeus 19,5 solmua
Miehistöä 140

RakentaminenMuokkaa

Bay-luokan ilmatorjuntafregatti HMS Porlock Bay (viirinumero K650) tilattiin 1944 Britannian Kuninkaalliselle laivastolle tilausnumerolla J602 Charles Hill and Sonsilta Bristolista, koska taisteluissa Japania vastaan tarvittiin ilmatorjuntakykyisiä saattajia. Se korvasi Loch-luokan fregatin HMS Loch Seaforthin, jonka tilaus oli peruutettu 27. marraskuuta 1943. Sen köli laskettiin 22. marraskuuta 1944 telakkanumerolla 302 ja alus laskettiin vesille 14. kesäkuuta 1945. Fregatti valmistui 8. maaliskuuta 1946 ja se oli samalla telakan viimeinen valmistunut sotalaiva.[1] Aluksen pituus oli 94 metriä ja uppouma 1580 t.[2]

Alus ei ehtinyt toiseen maailmansotaan ja se palveli vuoteen 1949, jolloin se siirrettiin reserviin.

Suomen koululaivahankintaMuokkaa

Kun Suomi tarvitsi 1960-luvulla uuden koululaivan Suomen Joutsenen tultua siirretyksi Turkuun merimiesammattikouluksi, punnittiin eri vaihtoehtoja.

Ehdokasta etsittäessä HMS Porlock Bay todettiin parhaaksi vaihtoehdoksi, vaikka sen tykit olivat tyyppiä, jota merivoimilla ei ollut ennestään. Aluksessa oli pääaseina kaksi 102 mm:n kaksoistykkiä mallia QF 4 inch Mark XVI, ilmatorjuntaa varten kaksi 40 mm Bofors L/60 -kaksoistykkiä, kaksi 40 mm Boforsia ja Hedgehog-syvyysammusheitin, neljä syvyyspomminheitintä ja kaksi syvyyspommikiskoa. Miehistöä aluksella oli normaalisti 140 henkeä. Raskaat tykit olivat englantilaisia Vickersejä ja vaativat omat ammuksensa, Suomessa jo olleet 102 mm vakioammukset eivät sopineet niihin. Aluksen mukana tosin luvattiin suuri ammusvarasto, ja lisäksi uusia ammuksia sitouduttiin toimittamaan niin kauan kuin suomalaiset tarvitsisivat. Ammuksia jäi lopulta ylikin: aluksen viimeisinä kahtena käyttövuotena päätykit olivat käyttökiellossa pääkannen heikkouden vuoksi.

Aluksen todettiin sopivan väliaikaiseksi koululaivaksi kotimaisen aluksen rakentamista odotettaessa, joten alus ostettiin. Komentaja Matts Wikbergin johtama suomalainen miehistö haki aluksen uuteen kotimaahan 19. huhtikuuta 1962. Lehdistö seurasi operaatiota tarkasti, Apu-lehti sai jopa toimittajan ja kuvaajan mukaan tälle matkalle.

Purjehdukset koululaivanaMuokkaa

Alus jatkoi edeltäjänsä perinnettä maailmanlaajuisilla koulutuspurjehduksillaan. Niitä ehti kertyä kaiken kaikkiaan kuusitoista. Matkat lyhenivät, sillä enää ei kierretty Kap Hornia eikä ajettu Panaman kanavasta, kuten Suomen Joutsen, vaan kaukaisimmat suuntautuivat Sevastopoliin vuonna 1963 ja Kanadan Halifaxiin vuonna 1967. Myöskään Joutsenen mukana useilla matkoilla ollutta suomalaista vientinäyttelyä ei enää otettu matkoille mukaan. Matti Kurki teki Suomen lipun alla yhteensä 16 pitkää ulkomaanmatkaa. Lokiin kertyi yhteensä 124 393,3 merimailia. Alus kävi kahdeksan kertaa Tanskassa, Neuvostoliitossa ja Englannissa neljä kertaa, Puolassa, Norjassa ja Ruotsissa kolme kertaa, Ranskassa kahdesti ja kerran Islannissa, Hollannissa, Maltalla, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Italiassa ja Turkissa.

Aluksen päällikköinä toimivat:[3]

Sen viimeiseksi koulutuspurjehdukseksi jäi järjestyksessä 15. matka 30. heinäkuuta – 20. elokuuta 1974 välillä Helsinki – Karlskrona – Kööpenhamina – Leith – Helsinki.[4]

Kiinteäksi koulutustilaksiMuokkaa

Vuoden 1974 jälkeen alus ei enää liikkunut omin konein, kun viimeinenkin sen kattiloista asetettiin lämmityskieltoon. Viimeiset kaksi vuotta alus oli liikkunut enää yhdellä kattilalla, kun loput menivät käyttökieltoon yksi kerrallaan.

Alus määrättiin toimimaan toistaiseksi kiinteänä koulutustilana Merisotakoulun yhteydessä. Alkuperäiset suunnitelmat emälaivaksi muuttamisesta oli jo tässä vaiheessa hylätty, koska aluksen kattilat olisi pitänyt uusia kokonaan. Tähän ei ollut varaa, ja dieselöinti ei taas rakenteellisista syistä tullut kysymykseen. Samoin pääkansi oli jo palvelusikänsä loppusuoralla, vaikka viimeinen runkokatsastus toukokuussa 1974 antoi vedenalaisten osien kohdalla jopa loistavan tuloksen.

Romutus ja esineistön kohtaloMuokkaa

Alus romutettiin 1976. Osa upseeri- ja aliupseerimessien sisustusta siirrettiin Merisotakoulun perinnetiloihin Suomenlinnaan. Pääaseistus 2 x 102 mm:n Vickers-tykit (2 kpl) myytiin romuksi 1976 laivan romutuksen yhteydessä. Yksi kaksoislavetti 2 x 40 mm Bofors-tykeistä on entisen Panssarivarikon alueella Parolassa, jossa on nykyisin Länsi-Suomen Huoltorykmentin Ajoneuvovarikko. Tykkilavetti on huonokuntoinen, koska sitä on vuosikymmenet säilytetty taivasalla. Syvyysammusheitin "Siili" on esillä merimuseo Forum Marinumissa Turussa. Tekniikan museossa on radiohytin kalustoa.

Yksi aluksen potkureista sijoitettiin Upinniemen varuskuntakerhon eteen muistomerkiksi ja myös aluksen ankkurit ketjuineen ovat Upinniemen varuskunnassa, rantasaunan edessä.

Perinneyhdistys ja uusi koululaivaMuokkaa

Aluksella palvelleet upseerit, aliupseerit, värvätyt ja asevelvolliset ovat muodostaneet Laivastokillan alaisuuteen oman perinneyhdistyksen Matti Kurjen purjehtijat vaalimaan vanhan aluksensa muistoa ja perinteitä. HMS Porlock Bayn ja Matti Kurjen veteraanit ovat pitäneet yhteisiä kokouksiaan vuosina 2004-2007 neljä kertaa: vuonna 2003 Portsmouthissa, 2004 Helsingissä, 2005 Devonportissa ja 2007 Turussa.

Aluksesta on ilmestynyt Roger Smithin kirjoittama kirja Shipshape and Bristol Fashion (2007). Roger Smith on HMS Porlock Bay Associationin puheenjohtaja.

Uudeksi koululaivaksi valmistui Wärtsilän Helsingin telakalla vuonna 1979 kauan suunniteltu kotimainen alus, miinalaiva Pohjanmaa.

Matti Kurjen tulosta Suomeen tuli 50 vuotta huhtikuussa 2012. Lähes satapäisen veteraanijoukon kesken muisteltiin Upinniemessä (Obbnäs) vanhaa alusta ja palvelua siinä vuosina 1962-1976. Kaksi brittiveteraania oli tullut muistelemaan alustaan.

LähteetMuokkaa

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Turku: Eita Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa