Knut Stjernvall
Knut Adolf Ludvig Stjernvall (8. syyskuuta 1819 – 17. huhtikuuta 1899) oli suomalainen kenraalimajuri, todellinen salaneuvos, kamariherra ja vapaaherra. Hän oli autonomian ajan merkittävin suomalainen sotilasinsinööri. Hänen johdollaan rakennettiin Suomen ensimmäinen rautatie, ja hänen torjuttuaan tarjouksen tulla valituksi Suomen ministerivaltiosihteeriksi nimitettiin hänet Venäjän rautatiehallituksen päälliköksi.[1]
Stjernvall syntyi Mäntsälän Linnaisten kartanossa. Hänen isänsä, Aurora Karamzinin serkku[2], luutnantti, tilanomistaja Hans Henrik Stjernvall oli ennakkoluuloton maanviljelijä, teollisuuden harjoittaja ja valtiopäivämies. Stjernvallin äiti Fredrika Vilhelmina Charpentier kuului myös vanhaan sotilassukuun.
Ura
muokkaaStjernvallin urakehitykselle oli leimallisinta koulutuksen ja kokemuksen kautta hankittu vahva asiantuntemus.[3] Sukunsa perinteitä noudattaen hän opiskeli ensin Suomen kadettikoulussa Haminassa, mistä hän siirtyi Venäjän tie- ja vesirakennuskunnan insinööriosastolle. Sen jälkeen hän palveli vuoteen 1852 asti Pietari–Moskova-rautatien rakennustöissä. Nuoren insinöörin kyvyt huomattiin nopeasti. Stjernvall sai vuosien ajan osaamista suoraan yhdysvaltalaiselta insinööriupseeri George Washington Whistleriltä, jonka keisari Nikolai I oli houkutellut tuomaan rautatieosaamista Venäjälle. Vuonna 1850 Stjernvall oli venäläisen lähetyskunnan jäsen opintomatkalla tutustumassa Belgian ja Britannian rautateihin.[4]
Stjernvall ylennettiin vuonna 1856 everstiksi ja nimitettiin samalla Suomen tie- ja vesikulkulaitosten johtokunnan (vuodesta 1860 Suomen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus) päälliköksi. Tässä virassaan hän seurasi velipuoltaan Alfred Stjernvallia. Aiemmin virasto oli harrastanut pelkästään merenmittausta ja keskittynyt Saimaan kanavan rakennustöihin. Knut Stjervallin mielestä maa tarvitsi kunnolliset kulkuyhteydet, joita vesitiet eivät voineet tarjota. Hän laati asiasta suunnitelman[5] ja sai myös toteuttaa sen: Stjernvall määrättiin vuonna 1857 Suomen ensimmäisen rautatien, Helsinki–Hämeenlinna-radan rakennustöiden johtajaksi. Julkisuudessa arvosteltiin radan kustannusarvion ylitystä sekä johdon tuhlaavaisuutta, minkä vuoksi Stjernvall erosi tehtävistään vuonna 1863 ja muutti velipuoleltaan ostamaan Mäntsälän Linnaisten kartanoon.
Stjernvallin asiantuntemusta kuitenkin tarvittiin, kun vuonna 1866 ryhdyttiin suunnittelemaan uutta Suomen Venäjään liittävää rataa. Tammikuussa 1868 hänet nimitettiin Riihimäki–Pietari-ratahankkeen yli-insinööriksi. Hänet korotettiin vuonna 1872 salaneuvokseksi ja vuonna 1875 vapaaherralliseen arvoon, ja vapaaherrallinen Stjernvall-suku merkittiin 18. syyskuuta 1889 Suomen ritarihuoneeseen numerolla 59.
17. heinäkuuta 1885 Stjernvall määrättiin Venäjän kaikkien valtiollisten ja yksityisten rautateiden ylitarkastajaksi sekä Venäjän valtion rautateiden hallituksen puheenjohtajaksi. Hänelle myönnettiin todellisen salaneuvoksen arvo 11. syyskuuta 1888.[1]
Stjernvall loi Suomen rataverkon päärungon ja saavutti sillä merkittävän luottamusaseman Venäjän hallitsijahuoneessa. Siten hänestä tuli alan edelläkävijä myös Venäjällä, missä hänen nimensä on tuli yhtä tunnetuksi kuin Suomessa.[6]
Ollessaan Venäjän kaikkien valtiollisten ja yksityisten rautateiden ylitarkastaja Stjernvall seurasi hallitsijoita heidän matkoillaan ja nautti heidän luottamustaan. Hän oli myös mukana kohtalokkaalla matkalla 29. lokakuuta 1888, jolloin vammautui vakavasti keisari Aleksanteri III:a vastaan tehdyssä pommiattentaatissa Borkissa Harkovan radalla. Keisarin vaunu säilyi ehjänä, mutta Stjernvallin meni pirstaleiksi: vakavasti vammautunut Stjernvall erosi tehtävistään vuonna 1889 ja muutti synnyinkartanoonsa Linnaisiin.
Yksityiselämä
muokkaaKnut Stjernvallin puoliso oli Sofia Teresia Kupffer (1839 Moskova – 1920 Helsinki), moskovalaisen pankkiirin Ludvig Kupfferin tytär. Pariskunnan lapsia olivat:
- Anna Lovisa (25.10.1857–7.2.1930), Pso kihlakunnantuomari Johan Vilhelm Brummer
- Julia Sofia (24.11.1854–24.11.1861), Mäntsälä
- Mary (21.6.1860–5.3.1941), Pso lisensiaatti karl Victor Lindberg
- Eli Therese (23.9.1861–16.1.1941), Pso vapaaherra Richard Casimir de la Chapelle
- Henrik Ludvig Alfred, (19.6.1863–4.5.1941), tilanomistaja, vapaaherra
- Knut Adolf (6.11.1865–11.10.1908), lääketieteen lisensiaatti, yksityisen mielisairaalan omistaja, vapaaherra.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Stjernvall, Knut Adolf Ludvig - Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
- ↑ The PEDIGREE of Carl Johan STJERNVALL
- ↑ Suomen kansallisbiografia
- ↑ Kallio, Kalle: Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939, s. 109–110. SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-314-4
- ↑ Tietosanakirja, Helsinki 1917
- ↑ R. Savolainen