Kirkkojärvi (Kisko)

järvi Salossa Varsinais-Suomessa
(Ohjattu sivulta Kirkkojärvi (Salo, Kisko))

Kirkkojärvi [1] tai myös Kiskonjärvi [2] on Varsinais-Suomessa Salon Kiskossa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöön.[2][1]

Kirkkojärvi
Näkymä eteläpään Aurinkorannasta.
Näkymä eteläpään Aurinkorannasta.
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta SaloView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°13′53″N, 23°25′45″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Kiskonjoki [1]
Järvinumero 24.021.1.005
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 26,5 m [1]
Rantaviiva 32,905 km [2]
Pinta-ala 7,18295 km² [2]
Tilavuus 0,01580238 km³ [2]
Keskisyvyys 2,2 m [2]
Suurin syvyys 9,55 m [2]
Valuma-alue 565 km² [3]
Saaria 10 [1]
Kartta
Kirkkojärvi

Maantietoa

muokkaa

Järven pinta-ala on 718 hehtaaria eli 7,2 neliökilometriä. Se on 8,4 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä. Se sijaitsee pitkässä kalliomurroksessa olevassa painaumassa. Järven laskujoki virtaa samassa murroksessa lounaaseen päin. Järven lähiympäistö on pääasiassa alavaa ja viljeltyä maata, jota yksittäiset metsä kukkulat täplittävät. Järvi jakaantuu kahden suurimman saaren takia kolmeksi järvenseläksi, joista keskimmäistä kutsutaan Samppaanseläksi. Kapean järven kummassakin päässä on niitä jakavat niemet. Koillispäässä on kilometrin pituinen Pappilanniemi, jonka luoteispuolelle jää Uitmuksenlahti, ja lounaiskulmassa sijaitsevat kilometrin pituisina Kotaniemi ja Pitkäniemi, joiden kaakkoispuolelle jää kilometrin pituinen Aikolanlahti. Niemen luoteispuolella alkaa pitkä ja kapea järven luusua.[2][1]

Järvessä on kartan mukaan 10 saarta. Kaksi suurinta saarta ovat pohjoisempana Mussalo ja etelämpänä Myllysaari. Mussalo on 700 metriä pitkä ja 450 metriä leveä. Saari on ollut osittain viljeltynä ja siinä on vapaa-ajan asutusta. Saaren pinta-ala on kartan mukaan noin 18 hehtaaria. Myllysaari on 650 metriä pitkä ja 250 metriä leveä, ja sen pinta-ala on kartan mukaan lähes 8 hehtaaria. Myös Myllysaari on ollut osittain viljeltynä ja siinä on vapaa-ajan asuntoja. Myllysaaren seuralaisia ovat lounaassa Ämmäsaari ja koillisessa Kiskonholma. Mussalolla on vain Raatholma.

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 16 miljoonaa kuutiometriä eli 0,016 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 2,2 metriä ja suurin syvyys on 9,6 metriä. Syvin kohta sijaitsee aivan rannan tuntumassa Samppannokan edustalla [4].[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 33 kilometriä. Yli puolet rannoista ovat peltomaata ja loput metsämaata. Järven koillispään eri puolilla sijaitsevat pienet taajamat Kiskon kirkonkylä ja Toija. Muita järven lähiympäristön kyliä tai kulmakuntia ovat luoteissivulla Mommola, Haarniittu ja Metsäkulma, ja kaakkoissivulla Haapaniemi, Liipola, Kajala ja Lapinkylä. Järven koillispäässä sijaitsee vielä Kavasto ja lounaispäässä Aijala. Järven lähiympäristössä sijaitsee lisäksi lähes kaksikymmentä maatilaa sekä tiheän kiinteän asutuksen rinnalla myös yli 100 vapaa-ajan asuntoa, joista 30 ovat saarissa. Niille johtaa tiet seututieltä 186, yhdystieltä 1840, yhdystieltä 12122 ja 12123. Haapaniemellä erän mäen huipulla on Haapamäen linnanrauniot [5] 1500-luvulta.[2][1][6]

Luontoarvoja

muokkaa

Vedenlaatu

muokkaa

Järvi on biotyypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on enää välttävä. Sen vedenlaatua tarkkailaa säännöllisesti kesäisin Pappilannokan, Mussalon ja Kajalan mittauspisteistä käsin. Järven levätilannetta seurataan myös säännöllisesti. Pitkällä aikavälillä ovat sekä veden fosforipitoisuudet että sen typpipitoisuudet kohonneet huomattavasti. Veden sisältämän planktonin a-klorofyllipitoisuudet ovat suuret, mikä viittaa voimakkaaseen rehevöitymiseen. Tämä on aiheuttanut järven päällysvedessä happipitoisuuden ylikylläisyyttä, mutta samaan aikaan on alusvedessä ravinteista ja eliötoiminnasta johtuvaa hapettomuutta. Järveä luonnehditaankin reheväksi tai erittäin reheväksi järveksi.[4][3]

Luonnonsuojelu

muokkaa

Toijassa on Pappilanniemen nokka suojeltua metsämaata. Myös Lapinkylän Aikonlahden pohjukassa on suojeltu suoalue.[1]

Vesistösuhteet

muokkaa

Järvi sijaitsee Kiskonjoen–Perniönjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 24) Kirkkojärven alueella (24.02), jonka Kirkkojärven lähialueeseen (24.021) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 26,5 metriä mpy.[1][4]

Järvi saa pääosan vedestään muilta valuma-alueilta. Luoteesta laskee Metolanjoki järven lounaispäähän ja se tuo Metolanjoen valuma-alueen vedet. Kaakosta päin laskee järven keskivaiheilla sen kaakkoisrantaan lyhyt Myllyoja, joka tuo Iso-Kiskon ja sen valuma-alueen vesiä. Uitmuksenlahteen laskeva Kurkelanjoki tuo syhteellisen suuren valuma-alueen vesi. Sen varrella sijaitsevat muun muassa Enäjärvi, Nummijärvi, Kurkelanjärvi, Aneriojärvi ja Varesjärvi. Edellisen lähelle laskee Mommolanjoki, jolla on myös laaja valuma-alue. Sen valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Omenojärvi, Hirsijärvi ja Ylisjärvi.[4]

Kirkkojärven lähialueella on kaksi yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Ne ovat Kavastonjärvi (16 hehtaaria), joka laskee koillispään kaakkoiseen lahteen. Toinen on Mäkijärvi (5 hehtaaria), joka laskee Kavastonjärveen korkealta kallioylängöltä.[4]

Järven laskujoki on Kiskonjoki, joka on padottu viiden kilometrin päässä alavirtaan päin Koskessa. Joki mutkittelee laajojen peltojen keskellä ja siihen yhtyy vielä Perniönjoki ennen sen laskua Itämeren Suomenlahteen Krailanselällä.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k Kirkkojärvi, Salo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2019.
  2. a b c d e f g h i j Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 31.8.2018.
  3. a b Laine, Sami-Jukka: Kiskon Kirkkojärven vesikasvikartoitus ja niittosuunnitelma (opinnäytetyö), 2014, Kala- ja ympäristötalous, Turun ammattikorkeakoulu
  4. a b c d e Kirkkojärvi (24.021.1.005) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.8.2018.
  5. Leino: HAAPANIEMEN LINNANRAUNIOT, KISKO, SALO, 2012
  6. Kirkkojärvi, Salo (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa