Kiptšakki (omakielinen nimitys qypçaq) oli turkkilainen kieli, jota puhuivat kiptšakit.

Varhaisin tunnettu kielinäyte on vanhaa kiptšakkia edustanut Codex Cumanicus, jonka kirjoittivat eurooppalaiset lähetyssaarnaajat 1300-luvulla.[1] Myös mamelukit olivat kiinnostuneita kiptšakista ja Syyriassa kirjoitetut tekstit kuvailevat kiptšakin kielioppia ja fonologiaa. Niin sanottua keskikiptšakkia on kirjoitettu lukuisilla eri kirjoitusjärjestelmillä kuten latinalaisilla, kyrillisillä ja armenialaisilla aakkosilla.[2]. Kieltä puhuttiin noin 12001600 -luvuilla, kunnes se kehittyi nykyisiksi kiptšakkikieliksi (mm. kazakki, tataari ja kirgiisi).[3]

Fonologia muokkaa

Mamelukkien kuvauksien mukaan kiptšakissa oli yhdeksän vokaalia ja 18 konsonanttia. Lisäksi neljän konsonantin, /h/, /ʒ/, /ʤ/ ja /f/, katsotaan esiintyneen lähinnä vain lainasanoissa:[2]

Vokaalit muokkaa

Etinen Keskinen Takinen
Suppea i | y ɨ u
Puolisuppea e | ø o
Välinen ə
Avoin a

Konsonantit muokkaa

Labiaali Alveolaari Postalveolaari Palataali Velaari Uvulaari
Nasaali m n ŋ
Klusiili p | b t | d k | g
Frikatiivi s | z ʃ χ
Affrikaatta
Lateraali l
Tremulantti r
Puolivokaali j

Lähteet muokkaa

  1. Turkic languages - Literary languages Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.8.2020. (englanniksi)
  2. a b Johanson, Lars & Csató, Éva Ágnes (toim.): The Turkic Languages, s. 158–159. Routledge, 1998. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Glottolog 4.2.1 - Kipchak glottolog.org. Viitattu 3.8.2020.

Aiheesta muualla muokkaa