Avaa päävalikko

Kim Jong-un

Pohjois-Korean johtaja
Tämä artikkeli kertoo Pohjois-Korean johtajasta. Täsmennyssivu listaa muut samannimiset.

Kim Jong-un (kor. 김정은; [ɡim dʑʌŋ ɯn]; s. 8. tammikuuta 1984[1][2]) on Pohjois-Korean johtaja. Hän nousi maansa hallitsijaksi isänsä Kim Jong-ilin kuoltua 17. joulukuuta 2011, ja hänet nimitettiin virallisesti suureksi johtajaksi 29. joulukuuta 2011.

Kim Jong-un
김정은
Kim Jong-un huhtikuussa 2018.
Kim Jong-un huhtikuussa 2018.
Suuri johtaja
29. joulukuuta 2011
epävirallisesti 17.29. joulukuuta 2011
Edeltäjä Kim Jong-il
Kansallisen puolustuskomission varapuheenjohtaja
2010
Edeltäjä Perustettu virka-asema
Korean työväenpuolueen puheenjohtaja
Edeltäjä Kim Jong-il (pääsihteerinä)
Korean työväenpuolueen sihteeri
Edeltäjä Kim Jong-il (pääsihteerinä)
Korean demokraattisen kansantasavallan armeijan ylipäällikkö
Edeltäjä Kim Jong-il
13. korkeimman kansankokouksen edustaja
Henkilötiedot
Syntynyt 8. tammikuuta 1984 (ikä 35)[1][2]
Pjongjang, Pohjois-Korea
Puoliso Ri Sol-ju
Tiedot
Puolue Korean työväenpuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Pohjois-Korea Pohjois-Korea
Palveluvuodet 2010 –
Sotilasarvo Daejang (2010–)
Wonsu (2012–)
Korealaisissa nimissä sukunimi tulee ensin, eli sukunimi on Kim ja etunimi Jong-un.

Kimistä ei tiedetty länsimaissa ennen kuin hän oli 20-vuotias. Hän oli opiskellut nuoruudessaan Sveitsissä.

Valtakautensa alussa Kim kiristi maansa rajojen valvontaa mutta salli kansalaisilleen samalla suurempia taloudellisia vapauksia. Hän on teloituttanut useita poliittisia vastustajiaan Pohjois-Koreassa. Hän on uhkaillut muuta maailmaa ydinaseilla, mutta vuodesta 2018 alkaen hän on esiintynyt sovittelevasti ja neuvotellut ydinaseiden rajoittamisesta.

Varhainen elämäMuokkaa

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Kim syntyi vuonna 1984 kun hänen isoisänsä Kim Il-sung oli Pohjois-Korean johdossa.[1][2] Pohjoiskorealaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet syntymäajaksi 8. tammikuuta 1984.[3]

Kim Jong-un on Pohjois-Korean johtajan (vuodesta 1994 alkaen) Kim Jong-ilin kolmesta pojasta nuorin.[4] Hänen äitinsä Ko Young-hee oli japaninkorealainen entinen tanssija, joka muutti vuonna 1961 vanhempiensa mukana Japanista Pohjois-Koreaan.[5] Ko on Kim Jong-ilin toinen vaimo. Heillä on kolme yhteistä lasta, pojat Jong-chul (s. 1981), Jong-un (s. 1984) ja tytär Yo-jong (s. 1988).[6]

Kimin lapsuudesta on saatu jälkeenpäin tietoa Kimin perheen entiseltä kokilta, japanilaiselta Kenji Fujimotolta. Hän seurasi läheltä Kimin lapsuutta ja nuoruutta 15 vuoden ajan vuoteen 2001 saakka ja sai toimia myös pienen Kimin leikkikaverina.[7]

Kim Jong-un ja hänen toinen isoveljensä ja pikkusiskonsa elivät ylellistä ja eristettyä lapsuutta opettajineen ja palvelijoineen Kimin perheen palatsissa Pjongjangissa. Veljekset kävivät lapsina joskus ulkomaillakin, esimerkiksi äitinsä kanssa muistorikkaalla matkalla Tokion Disneylandissa vuonna 1991. Kim oli lapsena erittäin kiinnostunut koripallosta sekä lentokoneiden pienoismalleista ja lelulaivoista. Kiinnostus koneisiin säilyi hänellä aikuisikään saakka, ja hän lentää usein omaa yksityiskonettaan. Ulkomaille myöhemmin loikanneiden Kimin tädin ja sedän mukaan Kimin lähipiiri kohteli poikaa nöyristelevästi ja kunnioittavasti, mikä sai pojan jo pienenä tietoiseksi arvostaan ja tottumaan siihen, että hänen käskyjään toteltiin.[8]

OpinnotMuokkaa

Kim lähetettiin kesällä 1996 Berniin Sveitsiin käymään yksityistä englanninkielistä International School of Berne -koulua, samaa kuin isoveljensä Kim Jong-chol. Pojat asuivat tätinsä ja tämän aviomiehen kanssa Liebefeldin esikaupungissa ja elivät tavallisen varakkaan korealaisperheen elämää. Kim käytti Sveitsissä nimeä Pak Un ja matkustellessaan ulkomailla Brasilian passia ja nimeä Josef Pwag. Vapaa-aikanaan hän pelasi koripalloa ja katseli Hollywoodin toimintaelokuvia. Sveitsin viranomaiset tiesivät poikien henkilöllisyyden mutta päättivät olla vakoilematta heitä.[9]

 
Kunnallinen koulu, jossa Kim opiskeli Sveitsissä.

Kimin holhoojat loikkasivat Yhdysvaltoihin sillä aikaa kun Kim oli palannut kesäksi Pohjois-Koreaan. Palattuaan syyslukukaudeksi Berniin Kim jatkoi opintojaan kunnallisessa koulussa ja asui uusien ”vanhempien” kanssa. Hänet oli ilmoitettu kouluun korealaisen lähetystötyöntekijän lapseksi. Hänellä oli aluksi vaikeuksia opinnoissaan, sillä hän ei osannut saksan kieltä kovin hyvin, ja hänet sijoitettiin alempaan tasoryhmään. Koulussa opiskeltiin tavanomaisten aineiden lisäksi paljon myös kansainvälisyysaiheita, ihmisoikeuksia ja demokratiaa.[10]

Kim pukeutui aina verryttelyhousuihin ja täytti vapaa-aikansa koripallolla, jossa hän kannatti Chicago Bullsia. Hänen lähin ystävänsä oli portugalilainen luokkatoveri João Micaelo. Kimin luokkatoverit ovat luonnehtineet Kimiä aluksi hiukan hyökkääväksi ja kieliongelmiensa johdosta turhautuneeksi, mutta opittuaan kielen Kimistä tuli seurallisempi. Hänellä ei kerrota olleen suhteita tyttöihin.[11]

Kim paljasti lähimmille ystävilleen olevansa Pohjois-Korean johtajan poika, mutta nämä eivät uskoneet häntä. Kim kutsuttiin takaisin Pohjois-Koreaan keväällä 2001 kesken yhdeksättä luokkaa, eikä hän sen jälkeen enää palannut Sveitsiin.[12]

Kim aloitti Pohjois-Koreassa sotakorkeakoulun vuonna 2002. Hän valmistui sotakorkeakoulusta parhain arvosanoin joulukuussa 2006. Hänen lopputyönsä oli nimeltään ”Simulaatio operaatiokartan tarkkuuden parantamisesta GPS-paikannusjärjestelmän avulla”.[13]

Valtaannousun valmistelutMuokkaa

Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il sai elokuussa 2008 aivohalvauksen. Kesäkuussa 2009 kerrottiin Kim Jong-unin saaneen tittelin ”nerokas toveri”[14]. Tämän arveltiin liittyvän häntä koskevan henkilökultin käynnistämiseen.[15] Tuolloin hänen myös väitettiin tehneen Kiinaan salaisen matkan tapaamaan johtajia. Kesällä 2010 Kim esiteltiin Pohjois-Korean kansalle, ja hänelle annettiin virkoja Pohjois-Koreassa. Isä Kim Jong-il pyysi Pohjois-Korean suurlähetystöjen henkilökuntaa anomaan lojaaliutta pojalleen. 27. syyskuuta 2010 Kimille myönnettiin kenraalia vastaava sotilasarvo daejang.[16] Seuraavana päivänä pidettiin harvinainen Korean työväenpuolueen kokous, jossa hänet nimitettiin Kansallisen puolustuskomitean varapuheenjohtajaksi ja työväenpuolueen keskuskomitean jäseneksi.[17] Kim Jong-unin uskotaan näyttäytyneen puolueen kokouksessa.[18]

Ennen vuotta 2010 ainoassa länsimaissa nähdyssä valokuvassa Kim oli 11-vuotias.[19][20] Kim Jong-un näyttäytyi 10. lokakuuta 2010 yhdessä isänsä kanssa työväenpuolueen 65-vuotisjuhlassa. Ulkomainen lehdistö sai osallistua juhliin ilman etukäteislupaa, mikä Pohjois-Korean kaltaisessa maassa on hyvin poikkeuksellista.[21] Kim Jong-un näyttäytyi tammikuussa 2011 julkisesti karvalakissa, jota Pohjois-Koreassa saa käyttää vain maan johtaja.[22] Nimetön hallituslähde kertoi Chosun Ilbo -lehdelle, että karvalakin käyttäminen on merkki siitä, että Kim Jong-un on saavuttanut lähes saman aseman kuin isänsä.[22]

Pohjois-Korean johtajanaMuokkaa

ValtaannousuMuokkaa

Virallisen tiedon mukaan Kim Jong-il kuoli 17. joulukuuta 2011 sydänkohtaukseen junassa Pohjois-Koreassa.[23] Pohjois-Korean valtiollinen media alkoi heti kutsua Kim Jong-unia "Suureksi vallanperijäksi".[24] Alkujaan isän seuraajaksi oli kaavailtu Kim Jong-unin vanhinta veljeä Kim Jong-namia, mutta suunnitelmat muuttuivat vuonna 2001 tämän pyrittyä väärennetyllä passilla Japaniin päästäkseen käymään Tokion Disneylandissa.[25] Kim Jong-ilin entisen kokin Kenji Fujimoton mukaan Kim Jong-unin vanhempi veli Kim Jong-chul puolestaan sivuutettiin vallanperijänä, koska tämä oli liian tyttömäinen, kun taas Kim Jong-un on kuin ilmetty isänsä.[26]

Kim nimettiin virallisesti Kim Jong-ilin seuraajaksi suureksi johtajaksi 29. joulukuuta 2011, kun Kim Jong-ilin kuoleman takia pidetty suruaika oli päättynyt.[27]

Uudella johtajalla oli heti alusta lähtien ehdoton valta Pohjois-Koreassa. Hän käytti ensimmäisinä kuukausinaan kuitenkin apunaan neuvonantajia ja opastajia. Hänen tätinsä Kim Kyong-hui järjesti Kimin tarvitseman tuen ja koulutuksen. Tädin aviomies Jang Song-taek piti huolta hallinnon päivittäisestä toiminnasta ja toimi portinvartijana Kimille kulkevassa viestinnässä. Choe Hyong-rae johti poliittista yleisvirastoa ja pystyi määräämään armeijaa ja työväenpuoluetta.[28]

Propagandamuotokuvan rakentaminenMuokkaa

 
Kim Jong-unin imagoon kuuluu aurinkoisuus.

Kimin asemaa on pönkitetty ylenpalttisella propagandalla. Jo ennen valtaan nousuaan Kimiä oli virallisesti alettu kuvata nimityksillä "nerokas toveri", "nuori kenraali" ja "aamutähti joka loistaa koko kansakunnan yllä". Hänen kerrottiin osuneen kolmivuotiaana aseella hehkulamppuun sadan metrin päästä ja ajaneen kahdeksanvuotiaana kuorma-autoa 130 kilometrin tuntinopeudella.[29] Tiettävästi Kimillä ei ole minkäänlaista sotilaallista kokemusta, mutta hänet kuvataan sotilaalliseksi neroksi, joka suunnitteli ensimmäiset sotastrategiansa jo 16-vuotiaana.[30] Heinäkuussa 2012 hän nimitytti itsensä marsalkaksi.[31]

Kimin itselleen antamia arvonimiä ovat muun muassa "työväenpuolueen ensimmäinen sihteeri", "puolueen keskussotilaskomission puheenjohtaja" ja "valtakunnallisen puolustuskomission ensimmäinen puheenjohtaja". Epämuodollisempia arvonimiä ovat "lyömätön ja voittoisa kenraali", "totuuden vartija", "rakkauden paras ruumiillistuma", "päättäväinen ja jalomielinen johtaja", "ohjaava auringonsäde", "vallankumouksen aurinko", "sosialismin aurinko", "21. vuosisadan kirkas aurinko" ja "ihmiskunnan aurinko".[32]

Kim alkoi pukeutumisessaan ja hiustyylissään tietoisesti jäljitellä isoisäänsä Kim Il-sungia, jonka valtakautta pohjoiskorealaiset muistelivat yhä lämmöllä. Kim alkoi esiintyä mediassa hymyilevänä kansanmiehenä ja vieraili kaikkialla ylistysten saattelemana. Loikkarit ovat kuitenkin kertoneet, että kukaan pohjoiskorealainen aikuinen ei uskonut uutisten propagandaan.[33]

Ensimmäiset toimenpiteetMuokkaa

Ensi töikseen Kim lujitti rajavalvontaa niin että maasta poistuminen vaikeutui. Hän myös suitsi tiedonkulkua ja tehosti luvatta ulkomaista mediaa seuranneiden ihmisten valvontaa. Hän lujitti valtaansa karkottamalla syrjäseuduille sellaiset valtaeliitin edustajat, jotka olivat keränneet itselleen liikaa valtaa.[34] Ulkomaisen median seuraamisen lisäksi Kim sääti ankarasti rangaistavaksi muun muassa epäluotettavan kansantaloudellisen suunnitelman laatimisen ja väärien urheilijoiden valitsemisen tärkeään kilpailuun. Valtionvastaiseen mielenosoitukseen osallistumisesta tai valtionvastaisesta propagandasta saattoi saada elinkautisen tuomion tai kuolemanrangaistuksen. Kim on pitänyt yllä ja laajentanut edeltäjiensä perustamia poliittisia vankileirejä. Niissä vankeja kidutetaan ja nälkiinnytetään, ja kuolleisuus on hyvin korkea.[35]

Ympärilleen Kim keräsi tukijoita, jotka auttaisivat häntä oman etunsa nimissä.[36] Maan hallinnon ytimessä ollut etuoikeutettu kapitalistiluokka alkoikin nopeasti vaurastua palkinnoksi Kimille antamastaan tuesta.[37]

Kim salli kansalaisille uusia taloudellisia vapauksia ja hyväksyi pienimuotoisen yksityisyritteliäisyyden, eikä valtio enää vainonnut pientä yksityistä liiketoimintaa harjoittaneita ihmisiä. Tämän seurauksena maan torikauppa vilkastui ja moni kansalainen pystyi nostamaan elintasoaan. Tiukentunut rajavalvonta kuitenkin vaikeutti salakuljetusta, mikä nosti hintoja.[38]

Vastustajien teloituksetMuokkaa

Valtaan noustuaan Kim Jong-un on teloituttanut kymmeniä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja näiden sukulaisia.[39][40][41] Monesti teloitusten syynä on ollut johtajan käskyjen vastustaminen.[42] Hän teloitutti setänsä Jang Sung-taekin vuoden 2013 lopulla.[43] Tämän uskotaan liittyneen eliitin sisäiseen kamppailuun hiiliteollisuudesta[44] tai muuhun valtataisteluun. Hallintoon tyytymätön, kokouksessa torkahtanut puolustusministeri Hyon Yong-Cholin teloitettiin maanpetoksesta.[45] Luultavasti toukokuussa 2015 teloitettiin varapääministeri Choe Yong-Gon, joka oli kritisoinut johtajan tukemaa metsätalouspolitiikkaa.[46][47] Kimin läheinen avustaja Choe Rjong-hae on kadonnut merkkihenkilöiden listalta.[48]

Teloitusten on katsottu johtuvan joko nuoren Kimin aseman epävarmuudesta,[49] valtataisteluista tai hänen halustaan pönkittää entisestään vahvaa asemaansa.

Vuonna 2013 tapahtunut johtajan sedän teloitus aiheutti suurta pelkoa puolueen johdossa. Monia korkea-arvoisia puolue-eliitin jäseniä loikkasi vuonna 2015.[50] Tämän katsottiin merkitsevän johtajan suosion vähenemistä.[51][52]

Ydinkokeet ja uhkailutMuokkaa

Kimin aikana Pohjois-Korea on jatkanut ydinkokeiden tekemistä ja on kehitellyt mannertenvälistä ohjusta.[53]

Maaliskuussa 2013 Pohjois-Korea uhkaili Yhdysvaltoja ”ennaltaehkäisevällä” ydinasehyökkäyksellä,[54] ja Kim Jong-un uhkasi pommittaa eteläkorealaista Baengnyeongdo -saarta, jossa oli aiemmin tapahtunut merivoimien yhteenottoja.[55] Pohjois-Korea on paljastanut sen suunnitelmat pommittaa merkittäviä Yhdysvaltojen kaupunkeja kuten Los Angelesia ja Washington D.C.:tä.[56] Toukokuussa 2016 Kim Jong-un sanoi, että olisi valmis normalisoimaan maan suhteet sille vihamielisiin valtioihin ja vastaa ydinaseilla ainoastaan ydinaseuhkaan.[57] Vuoden 2018 uudenvuodenpuheessaan Kim sanoi, että Pohjois-Korean täytyy massatuottaa ydinkärkiä ja ballistisia ohjuksia. Hän myös uhkaili Yhdysvaltoja toteamalla, että ”ydinasenappi” on aina hänen pöydällään.[58]

HuipputapaamisetMuokkaa

 
Kim ja Donald Trump Singaporen huippukokouksessa kesäkuussa 2018.

Kim teki Pohjois-Korean johtoon nousunsa vuonna 2011 jälkeen ensimmäisen ulkomaanmatkansa maaliskuussa 2018. Hän tapasi epävirallisesti Pekingissä Kiinan johtajan Xi Jinpingin.[59]

Huhtikuussa 2018 Kim teki historiallisen vierailun astuen Pohjois-Korean johtajana ensimmäistä kertaa Etelä-Korean maaperälle sitten 1950-luvulla käydyn Korean sodan. Hän tapasi Etelä-Korean presidentti Moon Jae-inin Rauhantalossa lähellä demilitarisoitua vyöhykettä. He keskustelivat Pohjois-Korean ydinaseohjelmasta ja maidensa suhteista.[60] Myöhemmin samana vuonna maiden päämiehet tapasivat toisensa vielä kaksi kertaa.[61]

Kim tapasi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin 12. kesäkuuta 2018 Singaporessa järjestetyssä huippukokouksessa. Tapaaminen oli historiallinen ensitapaaminen maiden päämiesten välillä. Tapaamista oli edeltänyt maiden välien jännittyminen Pohjois-Korean ohjustestien takia edellisenä vuonna. Singaporen huippukokous keskittyi jännitteiden lieventämiseen ja ydinaseista riisuntaan. Tapaamisen päätteeksi Trump ja Kim allekirjoittivat asiakirjan, jonka mukaan Pohjois-Korea sitoutuu Korean niemimaan ydinaseista riisumiseen.[62] Kim ja Trump neuvottelivat uudelleen Hanoissa Vietnamissa helmikuussa 2019.[63]

Kim tapasi Venäjän presidentti Vladimir Putinin Vladivostokissa Venäjällä huhtikuussa 2019.[64]

YksityiselämäMuokkaa

PerheMuokkaa

 
Kim Jong-un vaimonsa Ri Sol-jun (vas.) kanssa Etelä-Korean presidentin kanssa vuonna 2018.

Kimin puoliso on entinen laulaja Ri Sol-ju, jonka kanssa Kim meni naimisiin vuonna 2009. Ri on edustanut miehensä rinnalla vuodesta 2012 lähtien.[65] Pariskunnalle syntyi tytär joulukuussa 2012.[66] Heillä on arveltu olevan yhteensä kolme lasta.[65][67]

LähisukulaisetMuokkaa

Kimin pikkusisko Kim Yo-jong on hyvin läheinen veljensä kanssa.[67] Hän on noussut Pohjois-Koreassa korkeaan asemaan, Korean työväenpuolueen keskuskomitean jäseneksi sekä lokakuusta 2017 politbyroon varajäseneksi. Hän on mahdollisesti toiminut veljensä sijaisena vuonna 2014 tämän sairastaessa.[68]

Kimin isoveli Kim Jong-chul elää Pjongjangissa, soittaa kitaraa yhtyeessä eikä osallistu politiikkaan.[69] Kimin velipuoli Kim Jong-nam salamurhattiin Malesiassa vuonna 2017.[67]

Asuminen ja liikkuminenMuokkaa

Kim asuu Koillis-Pjongjangissa ylellisessä pääasumuksessaan, josta käytetään nimitystä Virka-asunto nro 15 tai Ylellinen keskuskartano. Etelä-Korean tiedustelupalvelun mukaan Kimillä on ainakin 33 asuntoa eri puolilla Pohjois-Koreaa.[70]

Kim matkustaa usein yksityiskoneellaan, neuvostoaikaisella Iljušin Il-62:lla, jonka virallinen nimi on Chammae-1, ’Kanahaukka-1’. Hän lentää myös itse pienlentokoneillaan.[71]

TerveysMuokkaa

Kimin on väitetty kärsivän diabeteksestä ja kohonneesta verenpaineesta.[72][73] Hän on myös tupakoitsija, vaikka onkin käynnistänyt tupakoinnin vastaisen kampanjan.[74][75] Hän on lihonut vallassaolon aikana 40 kiloa.[76] Etelä-Korean tiedustelupalvelun mukaan Kim kärsii unettomuudesta ja on vainoharhainen henkilökohtaisesta turvallisuudestaan.[76]

RuumiinrakenneMuokkaa

Kim Jong-un on 170 senttimetriä pitkä[77] ja painaa 130 kilogrammaa.[76]

LähteetMuokkaa

  • Fifield, Anna: Loistava toveri Kim Jong Un. (alkuteos The Great Successor: The Divinely Perfect Destiny of Brilliant Comrade Kim Jong Un, 2019). Suomentanut Raudaskoski, Seppo. Bazar, 2019. ISBN 978-952-279-747-6.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c David Choi: We finally know the age of North Korean dictator Kim Jong Un Business Insider Australia. 7.7.2016. MSN. Viitattu 27.12.2016. (englanniksi)
  2. a b c Anna Fifield: The secret life of Kim Jong Un’s aunt, who has lived in the U.S. since 1998 The Washington Post. 27.4.2016. The Washington Post. Viitattu 27.12.2016. (englanniksi)
  3. North Korean leader Kim Jong-il 'names youngest son as successor' The Guardian. 2.6.2009. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  4. Kim Jong-il nimitti nuorimman poikansa seuraajakseen
  5. Ko Tae Mun, Ko Chung Hee, and the Osaka Family Origins of North Korean Successor Kim Jong Un The Asia-Pacific Journal. 3.1.2011. Viitattu 23.10.2019.
  6. Fifield 2019, s. 45.
  7. Fifield 2019, s. 52–53.
  8. Fifield 2019, s. 55–68.
  9. Fifield 2019, s. 69–75.
  10. Fifield 2019, s. 76–85.
  11. Fifield 2019, s. 82–88.
  12. Fifield 2019, s. 88.
  13. Fifield 2019, s. 89–93.
  14. Koreankielinen ilmaisu 영명한 kääntyy suomeksi paremmin ilmeisesti "nerokas" kuin usein nähty "loistava", joka on käännetty epätarkasti englannin kielen sanasta "brilliant".
  15. Loistava toveri seuraavaksi johtajaksi
  16. Joohee Cho: North Korea's Kim Jong Il Promotes Son to the Rank of General ABC News. 27.9.2010. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  17. North Korea leader's son given key party posts BBC News. 28.9.2010. (englanniksi)
  18. Iltalehti
  19. Kim Jong-un: a profile of North Korea's next leader The Telegraph. 19.12.2011. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  20. Bbc.co.uk
  21. McDonald, Mark: Kim Jong-il’s Heir Attends Parade New York Times. 9.10.2010. (englanniksi)
  22. a b Karvahattu paljastaa: P-Korean Kimin poika nyt maan johdossa HS.fi. 1.2.2011. Sanoma News. Viitattu 1.2.2011.
  23. Pohjois-Korea suree kuollutta johtajaansa Kim Jong-iliä HS.fi. 19.12.2011. Sanoma News. Viitattu 19.12.2011.
  24. David Chance, Jack Kim: North Korea mourns dead leader, son is "Great Successor" 19.12.2011. Reuters. Viitattu 25.10.2019.
  25. Kim Jong-il's grandson seen at concert 18.7.2009. RTHK. Viitattu 19.12.2011. (englanniksi)
  26. Sang-hun, Choe ja Fackler, Martin: North Korea's Heir Apparent Remains a Mystery The New York Times. 14. kesäkuuta 2009. Viitattu 19.12.2011. (englanniksi)
  27. Pohjois-Korea: Mikään ei tule muuttumaan YLE Uutiset. 30.12.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 30.12.2011.
  28. Fifield 2019, s. 123–124.
  29. Fifield 2019, s. 99.
  30. Pohjois-Korean uusi johtaja onkin sotilasnero 8.1.2012. MTV3. Viitattu 9.1.2012.
  31. Diktaattorista tuli hymyilevä marsalkka. Helsingin Sanomat 19.7.2012
  32. Fifield 2019, s. 118–119. (nimitykset käännetty kirjassa suomeksi englannin kielen kautta)
  33. Fifield 2019, s. 126–128.
  34. Fifield 2019, s. 124.
  35. Fifield 2019, s. 162–165.
  36. Fifield 2019, s. 125.
  37. Fifield 2019, s. 183–184.
  38. Fifield 2019, s. 125–127, 130–135.
  39. Summanen, Kasperi: Kim Jong-un surmauttaa lähipiiriään ja virkamiehiään – ”vienyt pelolla hallitsemisen uudelle tasolle” Verkkouutiset. 14.5.2015.
  40. Huusko, Jukka: Pohjois-Korean väitetään teloittaneen puolustusministerin ilmatorjunta-aseella Helsingin Sanomat. 13.5.2015.
  41. Huusko, Jukka: Epäily: P-Korea teloitti taas Helsingin Sanomat. 14.5.2015.
  42. Tuohinen, Petteri: Etelä-Korea: Kim Jong-un teloittanut 15 vastustajaansa – joukossa viranomaisia ja orkesterinjohtajia Helsingin Sanomat. 29.4.2015.
  43. Vesa, Mikko: Väite: Kim Jong-un teloitutti ministerin liekinheittimellä Ilta-Sanomat. 8.4.2014.
  44. Summanen, Kasperi: Brittilehti: Kim Jong-un määräsi teloituksia tuhdissa humalassa Verkkouutiset. 24.12.2013.
  45. Pohjois-Korea teloitti kokouksessa torkahtaneen ministerin maanpetoksesta Mtv Uutiset. 13.5.2015.
  46. Yonhap: Pohjois-Korean varapääministeri teloitettu Yle uutiset, 12.8.2015
  47. North Korea vice-premier Choe Yong-gon 'executed' BBC News, 12.8.2015
  48. Kasper Summanen: Kim Jong-unin kakkosmies hävisi – huhu uudesta puhdistuksesta (html) Verkkouutiset. 9.11.2011. Verkkouutiset. Viitattu 9.11.2015. suomi
  49. Cathcart, Adam: Kim Jong-un's vulnerability on display as North Korean rumours abound The Guardian. 15.5.2015. (englanniksi)
  50. "He hylkäävät perheensä" – Pohjois-Korean eliitti pakenee ennätysvauhtia verkkouutiset.fi. Viitattu 24.10.2015.
  51. Kim Jong-unin hallinnossa käy kato, nyt loikkasi ministeri verkkouutiset.fi. Viitattu 24.10.2015.
  52. Tiedustelutiedon mukaan Kim Jong-unin suosio murenee - "hän tunnusti, kuinka vaikeaa on johtaa" verkkouutiset.fi. Viitattu 24.10.2015.
  53. Pohjois-Korean 12 vuotta kuvina: Näin Kim Jong-un kehitti ydinaseen, joka voisi iskeä Yhdysvaltoihin asti 27.4.2018. Yle uutiset. Viitattu 24.10.2019.
  54. UN passes sanctions despite North Korea threat of 'pre-emptive nuclear attack' (englanniksi)
  55. http://www.webcitation.org/6Fark00hx (englanniksi)
  56. North Korea plan to attack US mainland revealed in photographs (englanniksi)
  57. Kim Jong-un: Pohjois-Korea vastaa ydinasein ainoastaan ydinaseuhkaan Ilta-Sanomat 8.5.2016
  58. Pohjois-Korean Kim Jong-Unin uudenvuodenpuhe täynnä uhoa: ”Ydinasenappi on aina pöydälläni” Iltalehti 1.1.2018
  59. Kiina vahvisti vihdoin huhut: Pohjois-Korean johtaja vieraili maassa. Yle 28.3.2018. Viitattu 28.3.2018
  60. Video: Historiallinen hetki – Kim Jong-un astuu Koreoiden rajan yli Ilta-Sanomat. 27.4.2018. Viitattu 27.4.2018.
  61. Etelä-Korean ja Pohjois-Korean päämiehet tapaavat tämän vuoden kolmannessa huippukokouksessa Yle uutiset. 18.9.2018. Viitattu 24.10.2019.
  62. Trump Kim summit: US president hails deal after historic talks BBC News. BBC. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
  63. Analyysi: Kim lähti huipputapaamisesta voittajana, koska Trump kutsui häntä suureksi johtajaksi – ja Koreassa sillä on iso merkitys Yle uutiset. 1.3.2019. Viitattu 24.10.2019.
  64. Kim haukkui Yhdysvaltojen asenteen Hanoin huippukokouksessa ja kutsui Putinin vierailulle Pohjois-Koreaan Yle uutiset. 26.4.2019. Viitattu 24.10.2019.
  65. a b Pohjois-Korean harvoin nähty ensimmäinen nainen asteli huippukokouksen juhlaillallisella maailman silmien eteen 27.4.2018. Yle uutiset. Viitattu 24.10.2019.
  66. Kim Jong-un 'Has a Little Daughter' Chosunilbo. 20.3.2013. Viitattu 24.10.2019.
  67. a b c Keeping up with the Kims: North Korea's elusive first family 7.2.2018. BBC News. Viitattu 25.10.2019.
  68. Diktaattorin pikkusisko nousi Pohjois-Korean vallan ytimeen Helsingin sanomat 9.10.2017
  69. Hyonhee Shin, Soyoung Kim: North Korea's 'princess' now one of the secretive state's top policy makers 9.10.2017. Reuters. Viitattu 25.10.2019.
  70. Fifield 2019, s. 185.
  71. Fifield 2019, s. 186.
  72. Kim Jong-un: North Korea's Kim Anoints Youngest Son As Heir Web Archive (englanniksi) The World Post
  73. Kim Jong-un (Kim Jong Woon) "The Great Successor" GlobalSecurity.org (englanniksi)
  74. North Korean leader Kim Jong Un caught smoking during anti-smoking drive (englanniksi)
  75. Tupakoinnin vastaisen kampanjan käynnistänyt Kim Jong-un kuvattiin palava savuke kädessään Ilta-Sanomat 10.6.2016
  76. a b c Pohjois-Korean Kim Jong-un lihonnut jokaisena vallassaolon vuonna 10 kiloa
  77. Hedberg, Mimosa: Lehtiväite: Kim Jong-un sairaalahoidossa korkokenkien takia Iltalehti. 30.9.2014. Viitattu 19.8.2017.