Öljylamppu

(Ohjattu sivulta Kerosiinilamppu)

Öljylamppu on lamppu, jonka polttoaineena on valopetroli[1]. Öljylampulla voidaan tarkoittaa myös kaikkia valonlähteitä, jotka polttavat öljymäisiä polttoaineita, joko maaöljy-pohjaisia petroleita, kasviperäisiä kasviöljyjä tai eläinperäisiä rasvoja. Öljylamppuja on monta eri laatua:

Ranskalainen öljylamppu 1800-luvun lopulta.
öljytuikku eli tuiju on avoliekillä palava alkeellinen öljylamppu.
lampukka on ikonin edessä poltettava öljylamppu, jossa polttoaineena käytetään oliiviöljyä.
myrskylyhty on ulkokäyttöön suunniteltu säänkestävä öljylamppu, joka on keksitty vasta petroliaikakaudella.
voimavalolyhty eli tillikka (Tilley), hasakki (Hasag) tai petromaksi (Petromax) on öljylamppu, jossa valopetroli poltetaan höyrystettynä ja jossa valaisu perustuu hehkusukan luminesenssiin.

Toimintaperiaate

muokkaa

Kaikissa öljylampuissa, paitsi painelampuissa, on sydänlanka, jota pitkin polttoaine kulkeutuu polttimoon. Sydänlanka on tekstiilivalmisteinen lanka tai nauha ja joissain lampuissa, kuten Argand-lampussa se on kierretty sylinterin muotoon. Liekin hapensaantia voidaan tehostaa lampun lasilla, joka muodostaa savupiipun, joka aiheuttaa tasaisen ilmavirtauksen liekin ympärille, joka osaltaan vakauttaa liekkiä sekä parantaa sen kirkkautta. Varsinaisissa öljylampuissa on mekanismi jolla sydänlankaa voi säätää korkeussuunnassa, jolla voi vaikuttaa liekin suuruuteen ja valon määrään. Varhaisissa öljylampuissa sydänlankaa piti aika ajoin niistää, jotta liekki ei nokeaisi. Tavallisessa sydänlangallisessa öljylampussa valaisuominaisuudet ovat verrattavissa kynttilään ja valon lähteenä toimii suoraan liekin tuottama hehku. Öljylampuissa liekki palaa kuitenkin kynttilää kirkkaammin ohjattujen ilmavirtojen ansiosta.

Voimavalolampuissa on erityisvalmisteinen hehkusukka, joka kuumentuessaan loistaa valoa luminenssin vaikutuksesta. Hehkusukka parantaa oleellisesti lampun valaisutehoa. Tunnettu voimavalolamppujen merkki on Aladdin.

 
Petromax-voimavalolyhty

Painelampuissa öljysäiliöön pumpataan muutaman ilmakehän suuruinen paine. Paine pakottaa polttoaineen nousemaan ylös höyrystinputkeen, jossa polttoaine höyrystyy. Valopetrolihöyryyn sekoitetaan ilmaa ja kaasuseos syötetään polttimoon. Kaasuuntunut polttoaine palaa erityisen kuumalla liekillä ja saa hehkusukan loistamaan kirkasta valoa luminenssin vaikutuksesta. Lampun palaessa kaasuliekki tuottaa itsessään höyrystämiseen vaadittavan lämmön, mutta lamppua sytyttäessä on lamppu ensin esilämmitettävä. Painelamput ovat aina voimavalolamppuja, sillä kaasuuntunut polttoaine palaa lähes näkymättömällä, vain vähän sinertävällä liekillä. Valaisu ei täten perustu liekin itsensä tuottamaan valoon, vaan liekkiä käytetään vain lämmön lähteenä hehkusukalle. Tehokkaimmat voimavalolyhdyt kuten Petromax hk500 valaisevat jopa 500 hefnerkynttilän kirkkaudella, mikä vastaa noin 400 W hehkulamppua.

Petroli

muokkaa

Petrolin alhainen viskositeetti eliminoi aikanaan polttoaineen syöttöongelmat, sillä petroli nousee hyvin sydänlankaa pitkin ylös. Petroli myös palaa kirkkaalla valkealla liekillä ilmassa eikä liekille tarvitse syöttää erikseen happea, kuten Bude-lampussa.

Valopetrolia oli vielä 1990-luvulla myynnissä pienissä pulloissa värjättynä tai hajustettuna, mutta niiden myyntiä on lainsäädännöllisesti rajoitettu marraskuussa 1997 annetussa direktiivissä.[2] Värjätty ja hajustettu valopetroli ei viestinyt haitallisuudestaan, vaan lapset saattoivat erehtyä luulemaan ainetta limonadiksi.[3] [4] Sisäisesti nautittuna valopetrolin suurin terveyshaitta kohdistuu keuhkoihin. Niellessä tai oksentaessa keuhkoihin joutuvat pienetkin määrät voivat aiheuttaa keuhkoödeeman tai keuhkotulehduksen.[5]

Historia

muokkaa
 
Roomalainen öljytuikku

Ensimmäiset öljylamput ovat olleet tuikkuja, jossa on poltettu kasviöljyä tai eläinrasvaa. Öljytuikut vastaavat toimintaperiaatteeltaan kynttilää ja niiden valoteho on myös samaa luokkaa. Öljylamppuja on käytetty jo esihistoriallisena aikana. Öljyn koostumus on vaihdellut. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät oliiviöljyä, intialaiset rasvaa ja persialaiset maaöljyä.

Välimeren maissa oliiviöljylamput pysyivät laajassa käytössä pitkälti 1800-luvulle, maaseudulla ja pienissä kylissä 1900-luvullekin.

Ennen petroliaikakautta, joka alkoi 1850-luvulla, ehti käytössä olla myös öljykäyttöisiä lamppuja mm. Argand-lamppu joka patentoitiin 1780-luvulla. Öljykäyttöiset öljylamput vaativat kuitenkin monimutkaisia virityksiä mm. kellomekanismeja (Carcel-lamppu) joten petroli syrjäytti yksinkertaisuudellaan ja puhtaudellaan nopeasti (kasvi)öljyn käytön lamppujen polttoaineena.

Vuonna 1780 Aimé Argand patentoi Argand-lamppuna tunnetun öljylampun. Lampussa oli sylinterin muotoinen sydänlanka, jonka läpi ja ympäri ilma pääsi virtaamaan, täten parantaen liekin kirkkautta. Sylinterinmuotoinen lasista valmistettu "savupiippu" paransi ilmavirtausta ja samalla vähensi liekin lepattamista. Argand-lampussa oli myös uutena piirteenä mekanismi, jolla sydänlankaa saattoi nostaa tai laskea ja näin säätää liekin voimakkuutta. Argandin öljylamppu tuotti ensimmäistä kertaa selvästi kynttilää kirkkaamman valon (jopa viisi tai kymmenen kertaa kirkkaamman), se paloi puhtaammin ja oli myös käyttökustannuksiltaan kynttilää edullisempi.

Vuonna 1854 "Kerosene" rekisteröitiin tuotemerkkinä Yhdysvalloissa ja petroli-pohjaisten polttoaineiden käyttö lampuissa yleistyi nopeasti. Petrolin suuri etu öljyyn nähden, oli sen viskositeetti. Petroli kulkeutui helposti sydänlankaa pitkin ylös säiliöstä liekille, toisin kuin öljy ja näin ollen poisti polttoaineen syöttöön aiemmin liittyneet ongelmat.

Ortodoksinen kirkko käyttää edelleen pieniä lasittomia öljylamppuja eli lampukoita kirkoissa ikonien edessä. Niiden polttoaine on oliiviöljyä. Lampukoita käytetään myös ortodoksikotien kotialttareilla.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. MOT Kielitoimiston sanakirja. (Hakusana öljylamppu) Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy, 2012.
  2. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31997L0064:FI:NOT EU-komission direktiivi 97/64/EY 10.11.1997
  3. Ossi Kaurala, Mikko Väkeväinen: Petrolien suku - Petrolien pitkä historia ja opas nykyisten petrolien ja sen kaltaisten aineiden ominaisuuksista ja käytöstä (pdf) (s.17) 5.9.2005. Neste Oil. Arkistoitu 26.10.2005. Viitattu 17.9.2012.
  4. Marjut Tervola: Palaako lamppuöljy puhtaasti?. (Kuluttaja-osio) Helsingin Sanomat, 8.12.2010.
  5. Lampol-100 käyttöturvallisuustiedote (pdf) ($4.3) 5.1.2011. Berner. Arkistoitu 12.4.2012. Viitattu 17.9.2012.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Jukka Harmoinen: Kun isä lampun osti... (pdf) 15.1.2010. Koljonvirran Vauhtipyörä ry. Arkistoitu 17.6.2012. Viitattu 14.9.2012. (Mainitsee lähteenä www.wikipedia.fi ja www.nesteoil.fi(petrooliensuku))