Hefnerkynttilä
Hefnerkynttilä (saks. Hefnerkerze, lyh. HK) on vanha valovoiman yksikkö, nykyisissä yksiköissä 0,903 kandelaa.[1]
Yksikkö sai nimensä Friedrich von Hefner-Alteneckin vuonna 1884 keksimästä valonlähteestä, jossa poltettiin amyyliasetaattia ja jota käytettiin valon mittauslaitteiden kalibrointiin. Kun amyyliasetaatista valmistetun kynttilän halkaisija oli 8 millimetriä ja sen palaessa syntyvän liekin korkeus 40 millimetriä, oli tällaisen valonlähteen valovoima määritelmän mukaan yksi hefnerkynttilä.[2]
Hefnerkynttilä oli käytössä yksikkönä useissa Euroopan maissa, muun muassa Saksassa ja Suomessa.[3]. Anglosaksisissa maissa ja Ranskassa käytettiin sen sijaan yksikkönä kansainvälistä normaalikynttilää (ICP)[3], jota Suomessakin käytettiin hefnerkynntilän ohella.[4] Nykyinen kansainvälinen valovoiman yksikkö, kandela, on suuruudeltaan lähellä aikaisempaa normaalikynttilää ja otettiin käyttöön Kansainvälisen mittojen ja painojen toimiston päätöksellä vuoden 1948 alussa.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 1014, art. Hefnerkynttilä. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
- ↑ Hefner unit, Hefner candle sizes.com. Arkistoitu 28.8.2008. Viitattu 1.10.2011.
- ↑ a b c Valaistustekniikkaa: Kynttilät ja kandelat. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 1.10.2011.
- ↑ Pieni tietosanakirja, 4. osa, s. 1101, art. Valoyksiköt. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.