Kauniaisten kartano
Kauniaisten kartano on Kuloveden rannalla Kauniaisten kylässä Nokialla entisen Suoniemen kunnan alueella sijaitseva kartano, joka muodostettiin 1690-luvulla ratsutilaksi Hannu ja Kela –nimisistä tiloista. Suoniemen Kuljun ja Kauniaisten kylät annettiin 1641 läänityksenä Ruotsin armeijan ylipäällikölle, sotamarsalkka Herman Wrangelille. Tämän läänityksen peruuttamisen jälkeen perustettiin kyliin 1671 Kuljun kartano ja 1690-luvulla Kauniaisten kartano. Vuonna 1758 kartanon osti evrstiluutnantti Gustaf Adolf Hjärne, joka yhdisti siihen Pöllön, Käyrän ja Pakulan talot sekä pani kylässä alulle isonjaon. Jo vuonna 1761 Hjärne kuitenkin kutsuttiin hattupuolueen edustajana Ruotsin valtaneuvostoon, mikä edellytti pysyvää oleskelua Tukholmassa, ja kartanon uudeksi omistajaksi tuli eversti Augustin Ehrensvärd. Kun Viaporin linnoituksen rakennustyöt sitoivat hänet Helsinkiin, hän myi Kauniaisten kartanon vuonna 1765 Porin rykmentin luutnantti Karl Reinhold von Konowille. Von Konowin jälkeen kartano kuului Aminoffin, von Kraemerin ja Wegeliuksen suvuille.[1]
Kauniaisten kartanolla oli useita torppia 1700-luvulta alkaen. Kartanon torpat sijaitsivat pääosin Kauniaisten peräkylässä sekä Jumesniementien varressa lähellä Hämeenkyrön rajaa. Torpat itsenäistyivät vuodesta 1918 alkaen. Toisen maailmansodan jälkeen kartanon maista pakkoluovutettiin maanhankintalain nojalla siirtoväelle noin 700 hehtaaria, mikä oli lähes puolet kartanon siihenastisesta kokonaispinta-alasta. Peltoalastaan kartano menetti kaksi kolmasosaa.[2] Nykyisin kartanossa kasvatetaan Charolais-rotuista lihakarjaa.[3][4][5]
Kauniaisten kartanon on omistanut vuodesta 1896 maanviljelysneuvos Lennart Rosenlewin suku, aiemmin kartanolla oli useita omistajia. Vuonna 1840 kartanoon liitettiin Maurin kartano. Mauri oli 1952-1960 seuraintalona ja siellä toimi kahvila, kauppa ja tori. Nykyisin Mauri on seurakuntatalona ja sen vieressä on Maurinlehdon hautausmaa. [4]
Kauniaisten kartanon puinen kaksikerroksinen päärakennus koostuu eri-ikäisistä osista, muut kartanon rakennukset ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Päärakennus valmistui vuoden 1810 tienoilla ja sen länsisiipi 1821 sekä itäsiipi 1937. Päärakennuksesta talouspihalle johtaa lehmuskuja. Kartanon rakennukset sijaitsevat harjanteella Piikkilänjärven ja etelän puolella olevan peltoaukean välissä. Kartanon talousrakennuksiin kuuluu 1920-luvun klassismia edustava konttorirakennus, suuria tiilisiä karjarakennuksia, vaunuvaja ja mansardikattoisia entisiä muonamiesten asuntoja. Kartanorakennuksia ovat suunnitelleet arkkitehdit Torkel Nordman, Birger Federley (suunnitteli 1910 kartanon suuren tiilinavetan) ja Jarl Eklund. Kartanon 1700-luvulta peräisin olevan puiston suunnittelijoina ovat toimineet Bengt Schalin ja Paul Olsson. Kartanon lähiympäristössä sijaitsee lisäksi puutarhurin asunto, Rajalan koulurakennus vuodelta 1911, Maurin rukoushuone ja Wegeliuksen huvila. [3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2, s. 230–232. Sastamalan historiatoimikunta, 2007. ISBN 978-951-97691-5-8.
- ↑ Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen ja Pekka Kaarninen: Nokian ja Pirkkalan historia 1865–1993, s. 374. Nokian kaupunki ja Pirkkalan kunta, 1993. ISBN 951-95972-1-2.
- ↑ a b Museovirasto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt : Nokia : Kauniaisten ja Kuljun kartanot
- ↑ a b Anna-Liisa Heikkilä : Kuloveden kylien historiaa
- ↑ Juha-Tapani Kusnetsoff : Lihakarja on jalostettu lihan syömistä varten, puheenaiheet.fi 29.9.2019
Aiheesta muualla muokkaa
- Kauniaisten kartanon päärakennus, Signe Branderin valokuva vuodelta 1911, Museovirasto, Historian kuvakokoelma (Finna)
- Magnus von Wrightin lyijykynäpiirros Kauniaisten kartanon päärakennuksesta ja puistosta vuodelta 1846, Kansallisgallerian kokoelmat
- Ilmakuva Kauniaisten kartanon rakennuksista, vastavalo.net