Kauko Kanervo
Kauko Voitto Kanervo (29. elokuuta 1911 Salo – 26. kesäkuuta 1977) oli suomalainen kirkkoherra ja sotilaspastori.
| Kauko Voitto Kanervo | |
|---|---|
 Kauko Voitto Kanervo |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. elokuuta 1911 Salo, Suomi |
| Kuollut | 26. kesäkuuta 1977 (65 vuotta)[1] |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ura | |
| Uskontokunta | Luterilainen kirkko |
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Kauko Voitto Kanervo syntyi Salossa ja valmistui ylioppilaaksi Salon yhteiskoulusta 1933. Kanervo oli menettänyt tapaturmaisesti jalkateränsä, minkä jälkeen hän tahtoi opiskella papiksi. Kanervo suoritti teologisen erotutkinnon arvosanalla cum laude vuonna 1939. Hänet vihittiin papiksi Viipurissa 6.6.1939.[2]
Nuorisopappina Karjalassa muokkaa
Kauko Kanervo vihittiin avioliittoon 1939, puoliso oli Aino Sofia Tiitinen. Kanervo toimi ylimääräisenä pappina, nuorisopapin virassa Lumivaarassa ja Saarella 1939.[2] Lumivaarassa seurakunnallinen nuorisotyö lähti lupaavasti liikkeelle, mutta Kanervon vajaat puoli vuotta kestänyt nuorisopastorin virka keskeytyi talvisodan vuoksi.[3]
Sotilaspastorina muokkaa
Kanervo palveli Puolustusvoimissa Kenttätykistörykmentti 3:ssa vuosina 1931–1932 sekä 1933. Hän toimi sotasairaalan pastorina 1939–1940 sekä Tukholman suomalaisessa seurakunnassa invalidipastorina, apulaispastorin virassa, vuonna 1940.[4] Hän toimi myös pappina Angelniemessä 1940–1941, 1. divisioonan pastorin apulaisena 1941, sotasairaalan pastorina 1941–1942, Pohjois Karjalan sotilaspiirin kenttäpappina 1942–1944 sekä kappalaisena (vs.) Joensuun kirkossa 1944.[5]
Kauko Kanervo oli sotilasarvoltaan luutnantti, hänelle on myönnetty kahdesti 4 lk. vapaudenristi.
Suomen Lähetysseuran palveluksessa muokkaa
Kauko Kanervo oli Suomen Lähetysseuran palveluksessa sotasairaalan pastorina ja kenttäpappina vuodet 1941–1945.[6]
Kauko Kanervo ja hänen vaimonsa Aino Kanervo sekä heidän tyttärensä lähtivät Afrikkaan ahvenanmaalaisen Erikssonin varustamon Viking-purjelaivalla Vaasan satamasta 15.11.1946. Afrikassa Kanervo palveli vuosina 1946–1950, muun muassa Suomen Lähetysseuran Okavangon alueella toimivalla lähetysasemalla Kuring-Kurussa.[7] Kanervo joutui poistumaan lähetyskentiltä epänormaalin seksuaalielämänsä vuoksi.[8]
Pappina sodan jälkeen muokkaa
Kanervo suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1951. Hän toimi pappina Isossakyrössä 1950–1952, Isojoella vt. kirkkoherrana 1952–1953 ja Merikarvialla vt. kirkkoherrana vuodesta 1953 alkaen[5] ja tämän jälkeen Kihniön kirkkoherrana 1955.[9] Kanervo erotettiin papin virasta 21.8.1958.[10]
Murhaepäily ja alaikäisen hyväksikäyttö muokkaa
Isojoella vuonna 1953 murhatun Kyllikki Saaren rippipappina Kauko Kanervo joutui kuulusteltavaksi ensimmäisten joukossa. Hänellä oli kuitenkin oman lapsensa ja palvelijattarensa antama alibi puolen vuoden takaisesta vuoden 1953 toukokuun sunnuntaista, koska hän oli ollut heidän kertomansa mukaan Merikarvialla murhayönä.[11] Toisen kerran Kanervoa kuulusteltiin sen jälkeen kun häntä syytettiin Parkanon talvikäräjillä 1956 sekaantumisesta 15-vuotiaaseen tyttöön.[12] Kanervo tuomittiin hyväksikäytön vuoksi vuodeksi kuritushuoneeseen.[13]
Maanviljelijänä muokkaa
Vankilasta vapauduttuaan Kanervo hankki elantonsa maanviljelijänä Parkanossa Häädetjärvellä, kasvattamalla kanoja. Kanervon vaimo toimi koulun opettajana. Vaimonsa kuoleman jälkeen 1962, Kanervo jäi leskenä hoitamaan 5-vuotiasta poikaa ja kolmea tytärtä, joista vanhimmat kävivät töissä ja muut koulussa.[14]
Lähteet muokkaa
- Härkönen, Pekka – Särkisilta Paavo – Kiuru, Paavo (toim.): Lumivaara: Kotiseudun kuvia ja maisemia. Lumi-Säätiö, Lahti, 1952
- Kaikkeen maailmaan. Suomen Lähetysseuran vuosikirja vuoden 1946 toiminnasta. Suomen Lähetysseura, Helsinki, 1947.
- Kallio, Enska – Vesa, Raimo: Kyllikki Saaren arvoitus. Tampere, Pop-kirjat, 1981. ISBN 951-9374-22-1
- Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa. Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5081-1
- Peltola, Matti: Lähetystyö ja kansankirkko: Suomen Lähetysseuran toiminta kotimaassa 1939–1966. Kirjaneliö, 1989. ISBN 951-600-761-9
- Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien ja papiston matrikkeli. Suomen Kirkon Pappisliitto, Pieksämäki, 1953
- Suomen teologit 1982. Suomen Kirkon Pappisliitto, Lahti, 1982
- Hymy 2/1962.
- Pihlajamaa Lauri: Tukholman suomalaisen seurakunnan papisto 1533–1999. Tukholma: Terttu Pihlajamaa Förlag, 2000. ISBN 91-630-8747-2.
- Keskisarja, Teemu: Kyllikki Saari. Mysteerin ihmisten historia, Wsoy, 2021, ISBN 978-951-0-46709-1
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen teologit 1982, s. 637
- ↑ a b Seurakuntien ja papiston matrikkeli, s. 306.
Lumivaara, s. 124. - ↑ Lumivaara, s. 127.
- ↑ Pihlajamaa Lauri, Tukholman suomalaisen seurakunnan papisto 1533–1999, s. 154
- ↑ a b Seurakuntien ja papiston matrikkeli, s. 306.
- ↑ Peltola Matti, s. 42, 239.
Seurakuntien ja papiston matrikkeli, s. 306
Lumivaara, s. 124. - ↑ Kaikkeen maailmaan: Suomen Lähetysseuran vuosikirja vuoden 1946 toiminnasta, s. 39.
- ↑ Kyllikki Saaren arvoitus, s. 31.
- ↑ Tietoja Suomen seurakunnista: Pappisluettelo / Kihniö. Suomen Sukututkimusseura.
- ↑ Pihlajamaa Lauri, Tukholman suomalaisen seurakunnan papisto 1533–1999, s. 155
- ↑ Kyllikki Saaren arvoitus, s. 32.
- ↑ Hymy 2/1962, s. 3.
- ↑ Markkula, Hannes:Kuusi suomalaista murhaa, s. 37–38.
Seurakuntien ja papiston matrikkeli, s. 306. - ↑ Hymy 2. 1962, s. 4