Purjelaiva Vikingin purjehdus Vaasasta Etelä-Afrikkaan 1946–1947
Purjelaiva Vikingin purjehdus Vaasasta Etelä-Afrikan East Londoniin vuosina 1946–1947 oli ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun Suomen Lähetysseura saattoi lähettää uusia lähetystyöntekijöitä vanhimmalle lähetyskentälleen Lounais-Afrikkaan. Tälle matkalle osallistui 25 Lähetysseuran työntekijää sekä yhden pariskunnan lapsi.[1]
_-_SLV_H91.108-1464.jpg)
Aluksi Lähetysseuran suunnitelmana oli lähettää työntekijöitään Lounais-Afrikkaan yhteispohjoismaisen lähetyslentoyhtiön Ansgar-nimisellä lentokoneella. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, eikä myöskään ollut mahdollista saada laivapaikkojakaan.[1]
Vuonna 1946 ahvenanmaalaiselle Eriksonien varustamolle kuulunut purjelaiva Viking oli lähdössä Vaasasta Afrikan kautta Australiaan, ja tälle purjehdukselle Lähetysseuran työntekijät pääsivät mukaan. Lähetysseura tarttui tähän mahdollisuuteen siksi, että kaksi matkalle lähdössä ollutta työntekijää piti tämän laivan matkustustiloja sopivina, ja lisäksi laivaliput voitiin maksaa Suomen valuutassa.[1] Lippujen hinnat olivat kuitenkin olosuhteista johtuen paljon kalliimmat kuin höyrylaivojen ensimmäisessä luokassa.[2]
Matkan kulku muokkaa
Purjehdus alkoi tiettävästi 15.11.1946 Vaasan satamasta ja Lähetysseuran työntekijöiden osalta se päättyi East Londoniin 3.4.1947.[1] Tästä matkasta julkaistiin jo seuraavana vuonna kirja nimeltä Purjelaivalla Afrikkaan. Myös useat suomalaiset lehdet olivat kirjoittaneet tästä matkasta keväällä 1947.[3]
Matkan aluksi matkalaiset matkustivat junalla Helsingistä Vaasaan. Sieltä alkanut purjehdus tapahtui syys- ja talvimyrskyjen aikaan ja kesti yli neljä ja puoli kuuta, ja East Londonin lehtien mukaan tämä oli “pisin purjehdusmatka moderniin aikaan”.[4]
Ensimmäisenä pysähdyspaikkana piti olla Karlshamn Ruotsissa, mutta kovan myrskyn vuoksi aluksen piti pysähtyä 21.11. kotisatamaansa Maarianhaminaan, missä se seisoi useita viikkoja redillä. Matka jatkui 11.12., ja Karlshamniin saavuttiin tuon kuun 16. päivänä ja sieltä jatkettiin edelleen 29.12. Pohjanmerellä alus suunnisti miinavaaran vuoksi pohjoiseen, kiertäen Britteinsaaret.[5]
Orkney-saarten kohdalla aluksen kurssi oli suoraan näitä saaria kohti, kun saatiin radioyhteys skotlantilaiseen radioasemaan, jolloin selvisi, että törmäys saariin oli vain kahdeksan mailin eli puolen tunnin päässä. Kurssi pystyttiin kuitenkin korjaamaan, ja paikalle lähetettiin jopa lentokone tarkistamaan, oliko koko alusta enää ylipäätään olemassa. Matka jatkut Orkney- ja Shetlanninsaarten välistä. Tuulet ja myrskyt kuitenkin tekivät etenemisestä mahdottoman monen viikon ajaksi. Matkaan osallistuneen Linda Heleniuksen sisar Vera kuvaa matkaa erittäin elävästi:[6]
»Ollaan likomärkiä. Nukutaan kylmässä kaikki vaatteet yllä, vieläpä muutamilla talvikäsineetkin käsissä. Mitään ei saada kuivaksi. Homeiset patjat ja myrskyssä hajonneiden kapsekkien sisältö saatiin kuivaksi vasta päiväntasaajalla. Pimeissä, likaisissa käytävissä liikutaan kuin haamut. […] Vanha merimies Karlsson sanoo, ettei hän koskaan ennen ole ollut moisessa mukana.»
Tammikuun 28. päivänä tuuli lopulta kääntyi niin, että loputtoman luovimisen sijaan matkaa voitiin tehdä suoraan kohti etelää, ja 20.2. ylitettiin päiväntasaaja. Eräänä yönä saatiin nähdä näky, jossa meren laineet kylpivät fosforivalossa. Kiirastorstaina 3.4. saavuttiin East Londoniin: “Täällä saivat ensikertalaiset nyt ensi kerran nähdä neekerin.”[7]
Matka jatkui 10.4. Etelä-Afrikan unionin rautateiden junalla 10.4. kohti Lounais-Afrikkaa.[5]
_-_SLV_H91.108-1463.jpg)
Matkalle osallistuneet Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijät muokkaa
Purjehdukseen osallistuivat Suomen Lähetysseuran vuoden 1947 vuosikirjan mukaan seuraavat henkilöt:[8]
| Kolmannelle työkaudelle Ambomaalle | ||||
| Nimi | Ammatti | 1. työkausi | 2. työkausi | 3. työkausi |
|---|---|---|---|---|
| Petäjä, Kaarlo (1881–1964) | lähetyssaarnaaja | 1907–23 | 1927–35 | 1947–53 |
| Helenius, Linda (1894–1960) | sairaanhoitaja | 1921–28 | 1930–38 | 1947–52 |
| Toiselle työkaudelle Ambomaalle | ||||
| Nimi | Ammatti | 1. työkausi | 2. työkausi | 3. työkausi |
|---|---|---|---|---|
| Anttila, Miina (s. 1897) | opettaja | 1927–37 | 1947– | |
| Lindström, Liina (s. 1902) | fil. kand. | 1931–39 | 1947–54 | 1956–63 |
| Ensimmäiselle työkaudelle Ambomaalle | ||||
| Nimi | Ammatti | 1. työkausi | 2. työkausi | 3. työkausi |
|---|---|---|---|---|
| Hukka, Alpo (1916–2016) Hukka, Leena (1919–2020) |
pastori sacr. min. kand. |
1947–52 | 1954–59 | 1960–63 |
| Keinonen, Annikki (s. 1908) | opettaja | 1947–51 | ||
| Laitinen, Ilmi (s. 1914) | diakonissa | 1947–53 | ||
| Nupponen (myöh. Pentti), Aino (s. 1921) | farmaseutti | 1947–53 | 1955–60 | — |
| Pentti, Elias (1922–1959) | pastori | 1947–53 | 1955–59 | — |
| Puputti, Bertta (1917–1954) | diakonissa | 1947–53 | ||
| Pöyry, Lempi (myöh. Alho) (s. 1909) | diakonissa | 1947–52 | ||
| Rapo, Bertta (s. 1916) | diakonissa | 1947–55 | ||
| Tenkama, Alma (s. 1917) | opettaja | 1947–53 | 1955– | |
| Tuhkanen, Maire (s. 1918) | opettaja | 1947–52 | ||
| Voipio, Rauha (1917–2010) | sacr. min. kand. | 1947–52 | 1954–60 | 1961–66 |
| Toiselle työkaudelle Kavangolle | ||||
| Nimi | Ammatti | 1. työkausi | 2. työkausi | 3. työkausi |
|---|---|---|---|---|
| Hopeasalmi, Jalmari (s. 1898) | lähetyssaarnaaja | 1928–37 | 1947–54 | — |
| Melander, Anni (1903–57) | lääket. lis. | 1932–38 | 1947–54 | 1956–57 |
| Ensimmäiselle työkaudelle Kavangolle | ||||
| Nimi | Ammatti | 1. työkausi | 2. työkausi | 3. työkausi |
|---|---|---|---|---|
| Ahti (myöh. Hopeasalmi), Aino (1912–56) | diakonissa | 1947–54 | — | — |
| Kanervo, Kauko (1911–77) Kanervo, Aino Sofia (s. 1911) sekä tytär |
pastori fil. maist. |
1947–50 | — | — |
| Ruuska, Impi (s. 1919) | diakonissa | 1947–49 | ||
| Suominen, Martti Leo (1904–80) Suominen, Alma (s. 1916) |
pastori rouva |
1947–51 | ||
| Väänänen, Lahja (1915–55) | fil. maist. | 1947–53 | ||
Työkaudet Suomen Lähetysseuran vuosikirjojen 1959–1975 mukaan. Toiselle työkaudelle matkustaneista pisimpään Lounais-Afrikassa työskenteli Rauha Voipio, jonka neljäs ja viides työkausi ajoittuvat vuosiin 1967–1970 ja 1971–1974.[9] Myös Liina Lindström työskenteli Ambomaalla Oniipassa pitkään, vaikka olikin jo eläkkeellä. Hänen työvuosiaan ei kuitenkaan ole Lähetysseuran vuosikirjassa noteerattu eläkkeellejäämisen jälkeen. Viimeinen elossa ollut tälle purjehdukselle osallistunut henkilö oli Leena Hukka (1919–2020).
Vuoden 1986 näytelmä muokkaa
Samana vuonna, kun tämän matkan alkamisesta oli tulossa 40 vuotta, lähetysjuhlat järjestettiin Vaasassa, ja tämän vuoksi Kirsti Ihamäki, entinen pitkäaikainen Namibian-lähetystyöntekijä, kirjoitti tästä purjehduksesta näytelmän Purjelaivalla Afrikkaan. Näytelmän ohjasi Ilkka Bäckman, siinä esiintyi Lähetysseuran työntekijöitä, osa itsekin Ambomaalla toimineita, sekä Lähetysseuran Safarikuoron jäseniä. Matkan osallistujista katsomossa olivat ainakin Alpo Hukka, Leena Hukka, Aino Pentti ja Rauha Voipio.
Esitys tapahtui lähetysjuhlien pääteltassa, joka ikään kuin loi purjeet esityksen ylle, ja Vikingin lattia oli saatu keinuvaksi paksun tukin avulla, joka työnnettiin myrskyn ajaksi esityslavan lattian alle.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Peltola 1958, s. 237.
- ↑ Helenius 1948, s. 9.
- ↑ Helenius 1948, s. 5.
- ↑ Helenius 1948, s. 8.
- ↑ a b Helenius 1948, s. 10.
- ↑ Helenius 1948, s. 13, 16–17.
- ↑ Helenius 1948, s. 20, 24.
- ↑ Kaikkeen maailmaan. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1947, s. 39. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1947.
- ↑ Kaikkeen maailmaan. Suomen Lähetysseuran vuosikirjat 1959–75. Helsinki: Suomen Lähetysseura.
- ↑ Purjelaiva Viking 2013. lahetysseniorit.fi: Lähetysseniorit. Viitattu 15.08.2013.
Painetut lähteet muokkaa
- Helenius, Vera: “Vaasasta East Londoniin.” Teoksessa Purjelaivalla Afrikkaan. „Vikingin” matkan muistoja. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1948. (Paino: Kirjapaino osakeyhtiö Savo, Kuopio).
- Kaikkeen maailmaan. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1947. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1947.
- Kaikkeen maailmaan. Suomen Lähetysseuran vuosikirjat 1959–75, Helsinki: Suomen Lähetysseura.
- Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia.