Katarina Elisabet Grubb
Katarina Elisabet Grubb (8. helmikuuta 1721 Tukholma – 31. maaliskuuta 1788 Turku) oli miehensä, vuorineuvos Johan Jacob Kijkin kuoltua Teijon ruukin omistaja yli 10 vuoden ajan. [1]
Johan Jacob Kijkin kartuttama omaisuus oli yksi Suomen suurimmista. Tärkein osa siitä oli Teijon ruukki, ja koko omaisuus siirtyi lesken, Katarina Elisabet Grubbin elinikäiseen hallintaan.[1]
Katarina Elisabet Grubbin suku oli Norrlannista Tukholmaan muuttaneita kauppiaita. Vuonna 1940 Katarina Elisabet Grubbista tuli itseään 15 vuotta vanhemman Johan Jacob Kijkin kolmas vaimo. Kijk oli itsekin aikanaan tullut Tukholmasta Turkuun puotipojaksi kauppias Hans Scheelen palvelukseen.[1]
Teijon ruukkiyhtymään kuului Kijkin kuollessa tehdaslaitosten lisäksi viitisenkymmentä maatilaa Perniössä, Halikossa, Kemiössä, Piikkiössä ja Uskelassa. Elinikäinen hallintaoikeus merkitsi, että vasta Katarina Elisabet Grubbin kuoltua 1788 ruukkiyhtymä kiinteistöineen siirtyi Johan Jacob Kijkin liike-elämässä toimiville miespuolisille perillisille.[1]
Vuorineuvoksetar Katarina Elisabet Grubb uudisti Teijon tehdasrakennuksia 1780-luvulla. Teijon ja Kirjakkalan ruukit olivat hänen hallinta-aikanaan Suomen menestyneimpiä metallialan yrityksiä. Rautatavaran ohella ruukit tuottivat jonkin verran tervaa, pikeä ja sahatavaraa. Ruukin maatiloilla harjoitettiin karjanhoitoa ja peltoviljelystä. Turusta Grubb oli perinyt tehtaiden ja laivojen osuuksia.[1]
Kijkin ja Katarina Elisabet Grubbin pojat Johan Jakob ja Hans Henrik Kijk kuolivat ilman elossa olevia lapsia. Nuorempi tytär Anna Charlotta Kijk (1750—1800) avioitui turkulaisen suurliikemiehen ja laivanvarustajan Jacob Bremerin pojan Josef Bremerin (1743–1814) kanssa [1], joka hankki Teijon omistukseensa 1794.
Katarina Elisabetin veli Mikael Grubb eteni urallaan Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian johtajaksi ja sai kaksi vuotta myöhemmin aatelisarvon af Grubbens -nimellä. Sisarensa kuolinvuonna 1788 hän otti toiseksi vaimokseen Perttelistä kotoisin olleen Sofia Elisabet Waszin. Heidän tyttärensä avioituivat Avellan- ja Hirn-sukuihin.[1]