Karoliina Amalie (Schleswig-Holstein-Sonderburg-Augustenburg)
Carolina Amalia (tansk. Caroline Amalie) von Schleswig-Holstein-Sonderburg-Augustenburg (28. kesäkuuta 1796 Dehnsken palatsi, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta – 9. maaliskuuta 1881 Sorgenfrin linna, Kööpenhamina) oli tanskalainen herttuatar, Tanskan kuningatar ja kuningas Kristian VIII:n toinen puoliso vuosina 1839–1848.[1][2]
Suku ja koulutus
muokkaaCarolina Amaliea oli Frederick Kristian II:n, Schleswig-Holstein-Sonderburg-Augustenburgin herttuan ja Tanskan prinsessa Louisa Augustan tytär. Caroline Amalien äiti oli Kristian VII:n ja tämän brittiläisen puolison, kuningatar Caroline Matilda Hanoverin (1751-1775) ainoa tytär, jonka mukaan hänet nimettiin.[1][2]
Hän syntyi Dehnsken palatsissa Kööpenhaminassa ja asui siellä vuoteen 1807, jolloin hän muutti perheineen Augustenborgin linnaan Alsin saarelle. Hän sai aikansa yläluokan naiselle perinteisen koulutuksen kotiopettajilta, joka käsitti ranskankielen ja uskonnon lisäksi myös historiaa ja maantiedettä.[2] Vanhempiensa välisessä konfliktissa - jotka koskivat sekä poliittisia- ja henkilökohtaisia mielipiteitä - hän asettui äitinsä puolelle, Åiti prinsessa Louisa Augusta säilytti läpi elämänsä läheisen suhteen veljeensä, Tanskan kuningas Fredrik VI:een sekä Tanskan hoviin.[1]
Avioliitto
muokkaaÄiti Louisa Augusta oli myös aktiivinen luomaan Carolina Amalialle yhteyden perintöprinssi Christian Frederikiin, tulevaan Kristian VIII:aan. Tämä oli eronnut vuonna 1810 ensimmäisestä puolisostaan ja oli pian kauniin ja valloittava persoonallisuuden omaavan Carolina Amalian pauloissa ja myös tämä rakastui häneen. He kihlautuivat vuonna 1814 ja avioituivat seuraavana vuonna.[1][2]
Carolina Amaliasta tuli luonteva keskipiste pienoishovissa, jonka pariskunta perusti vuosiksi 1816-1817 Odensen linnaan, kun Christian Frederik nimitettiin Fynin kuvernööriksi vuonna 1816. Avioliitto jäi lapsettomaksi, mitä pariskunta yritti vuosina 1818-1822 hoitaa silloisen käsityksen mukaisesti säännöllisillä ja pitkillä kylpylämatkoilla.[2] Ulkopuolelta avioliitto täytti kaikki sen ajan odotukset harmonisesta ja huomaavaisesta suhteesta kahden fyysisesti viehättävän ja monipuolisen persoonallisuuden välillä. Christian omistautui tieteille, mineralogialle ja geologialle erityisesti. Samalla kun Christianista tuli kuuluisa tieteellisten kiinnostuksen kohteistaan, Carolina Amalia oli säveltäjä, joka kirjoitti lukuisia pianokappaleita.[1]
Aviomiehellä oli elämänsä aikana useita rakastajattaria, joka Carolina Amalian oli hyväksyttävä, koska sitä pidettiin soveltuvana ja sopivana tuon ajan sukupuolirooleihin. Hän osoitti välittävänsä poikapuolestaan, tulevasta Fredrik VII:stä ja rakastettavan luonteensa avulla hän loi hyvät suhteet muunkin kuningasperheen kanssa.[1]
Kuningatar
muokkaa
Vuonna 1839, kun kuningas Fredrik VI kuoli, Carolina Amaliasta tuli Kristian VIII:n puolisona Tanskan kuningatar. Häntä pidettiin elintärkeänä Saksa-mielisessä puolueessa Schleswigin ja Holsteinin herttuakuntia koskevassa asiassa.[1]
Jo varhain Carolina Amalia oli aktiivinen hyväntekeväisyystyössä. Hän perusti köyhäintalon Dronning Caroline Amalies Asyl Kööpenhaminaan vuonna 1829, köyhäintalo Dronningens Asyl Odenseen vuonna 1836, Kvindelig Plejeforening sairaille ja synnyttäville naisille vuonna 1843. Hänen hyväntekeväisyysprojektinsa köyhille orvoille antoi hänelle nimen "Köyhien lasten äiti" ja "Pikkuisten kuninkaallinen sijaisäiti".[2] Perintöprinsessana ja myöhemmin kuningattarena hän käytti asemaansa hyväntekeväisyysroolin käynnistämiseen roolimallina aateliston ja yläluokkien naisjäsenille, mikä vaati ylemmän luokan naisia osallistumaan aktiivisesti yhteiskuntaan hyväntekeväisyyden kautta. Näin naiset löysivät julkisen ja poliittisen roolin, joka oli hyväksyttävää yhdistää tanskalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun suosittuun kristityn vaimon ja äidin rooliin. Hänen käyttöön ottamallaan uuden naisen roolimallilla katsotaan olleen suuri vaikutus tanskalaiseen yhteiskuntaan.[1]
Carolina Amalia oli N. F. S. Grundtvigin uskonnollisten ajatusten seuraaja, jonka liikettä hän tuki aktiivisesti, kuten grundtvigilaisia pappeja P. O. Boisen ja Peder Rørdam. Vuonna 1841 hän perusti orpokodin, Dronning Caroline Amalies Asylskolen, joka sai inspiraationsa Grundtvigin ajatuksista.[2] Häntä ei itse luonnehdittu intellektuelliksi, mutta hän piti velvollisuutena esitellä taiteen ja kirjallisuuden edustajia hovissa ja toimia heidän tukenaan.[1]
Ei ole selvää, onko hän koskaan vaikuttanut valtion asioihin vai ei. Tanskan ja Schleswigi-Holsteinin herttuakuntien välisen konfliktin aikana hänen veljensä, Christian August von Augustenburg ja Frederick af Nør, joutuivat vastustakkain Kristian VIII:n ja Tanskan kanssa Tämä aiheutti vaikean tilanteen Carolina Amalialle, jota epäiltiin salaliitosta veljiensä kanssa Tanskan etuja vastaan, erityisesti Kööpenhaminan kansallismielisten liberaalien suunnasta. Tämä teki hänestä epäsuositun ja hän altistui vihamielisyydelle Kristianin viimeisten hallitusvuosien aikana.[1]
Leskikuningatar
muokkaa
Carolina Amalia jäi leskeksi vuonna 1848 ja eli puolisonsa Kristian VIII:n kuoleman jälkeen yli kolmekymmentä vuotta. Hän asui Sorgenfrin linnassa Kööpenhaminan pohjoispuolella, mutta huonon terveytensä vuoksi vietti mieluummin talvet Etelä-Euroopassa.[2] Hän eli myös seitsemäntoista vuotta pitempään kuin poikapuolensa Fredrik VII. Hän näki Kristian IX:n tulevan kuninkaaksi ja veljentyttärensä Louise von Hesse-Kasselin kuningattarena. Hän oli kahden tulevan kuninkaan Tanskan Kristian X:n ja Norjan Haakon VII:n sekä tulevan keisarinna Maria Fjodorovnan kummitäti.[1]
Leskikuningattarena hän nautti enemmän suosiosta kuin kuningattarena. Hän jatkoi hyväntekeväisyysprojektejaan: vuonna 1852 hän aloitti hyväntekeväisyysjärjestö Det Kvindelige Velgørende Selskabin suojelijana leskikuningatar, Fredrik VI:n lesken Marie Sophien (1767–1852) jälkeen, ja vuonna 1863 hän rohkaisi kuningatar Louisea avaamaan diakonissalaitoksen.[2]
Carolina Amalia kuoli 84-vuotiaana maaliskuussa 1881 ja hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon puolisonsa Kristian VIII:n viereen.[1]