Wikipedia

Kristian VII

Kristian VII (29. tammikuuta 1749 Christiansborg, Tanska – 13. maaliskuuta 1808 Rendsburg, Holstein) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuodesta 1766 aina kuolemaansa saakka.[1][2]

Kristian VII
Tanskan ja Norjan kuningas
Kuningas Kristian VII, Alexander Roslin 1772
Tanskan ja Norjan kuningas
Valtakausi 14. tammikuuta 1766 – 13. maaliskuuta 1808
Kruunajaiset 1. toukokuuta 1767
Edeltäjä Fredrik V
Seuraaja Fredrik VI
Sijaishallitsija Johann Struensee, leskikuningatar Juliane Marie, perintöprinssi Frederik, kruununprinssi Frederik
Syntynyt 29. tammikuuta 1749
Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska
Kuollut 13. maaliskuuta 1808 (59 vuotta)
Rendsburg, Holstein
Hautapaikka Roskilden tuomiokirkko
Puoliso Caroline Matilda
(vih. 1766; ero 1772)
Lapset Fredrik VI
Louisa Augusta
Suku Oldenburg
Isä Fredrik V
Äiti Louisa
Uskonto luterilaisuus
Nimikirjoitus

Suku ja koulutus

muokkaa
 
Kruununprinssi Christian lapsena, tuntematon taiteilija

Christianin vanhemmat olivat Fredrik V ja tämän ensimmäinen puoliso prinsessa Louisa, Ison-Britannian Yrjö II:n ja Caroline von Brandenburg-Ansbachin nuorin tytär.[3] Hänellä oli kolme sisarta. Vanhin sisar Ruotsin kuningatar Sofia Magdalena, toimi vuonna 1788 Kustaa III:n sodan aikana puolisonsa välittäjänä, yrittäessään estää tanskalaisten hyökkäämisen Ruotsiin.[4]

Hänen lapsuutensa oli alle 3-vuotiaasta lähtien rakkaudeton äidin varhaisen kuoleman jälkeen, alkoholisoitunut isä ei välittänyt hänestä ja äitipuoli suosi vain omaa poikaansa. Hän joutui hovissa moraalisesti korruptoituneiden paašien vaikutukselle alttiiksi.[2] Hänellä alkoi olla epileptisiä kohtauksia jo varhain.[5]

 
Kruununprinssi Christian lapsena, Louis Tocqué

Prinssi Christian oli erittäin lahjakas ja sosiaalinen, mutta myös hyvin hermostunut.[6] Tämä luonteenpiirre kehittyi kun häntä kasvatti vuodesta 1755 alkaen hovimestari, kreivi Ditlev Reventlow (1712-1783) julmasti ruumiillisesti kurittamalla[2] juurruttaakseen tietoa väkisin välittämättä siitä, ymmärrettiinkö sitä vai ei. Reventlow oli luotettava ja velvollisuudentuntoinen mutta äkkipikainen persoona, joka ei ollut saanut mitään pedagogista koulutusta.[7]

Rewentlowin pedanttinen opetustyyli sai Christianissa aikaan pelkoa eikä halua oppia.[8] Huono kohtelu näyttää tukahduttaneen Christianin empatiakyvyt niin, että tästä kehittyi samanaikaisesti sekä ujo että pahantahtoinen henkilö, jolla oli kostonhalua ja luottamuksen puutetta muita ihmisiä kohtaan. Hänen vahvimmin kehittynyt kykynsä, jota hän osasi parhaiten käyttää, oli toisten pilkkaaminen ja siitä saatu vahingonilo. Hänen suurin huvinsa oli matkia ympärillään olevia ministereitä ja ihmisiä.[7]

 
Kruununprinssi Christian lapsena, Peder Als

Christian oli kaikesta tästä huolimatta lapsena positiivinen persoona ja osoitti hämmästyttävän hyviä kykyjä joissakin aineissa, hänellä oli kyky ymmärtää nopeasti ongelmatehtäviä ja hyvä muisti. Hän oppi puhumaan sujavasti saksaa ja ranskaa sekä myös tanskaa "paremmin kuin yksikään Tanskan kuningas pitkään aikaan". Hän oli myös hyvä tanssija ja pystyi yleensä esiintymään erittäin arvokkaasti.[7]

Kruununprinssillä oli muita opettajia, mutta he eivät pystyneet muuttamaan Reventlowin opetuksen aikaansaamia vaikutuksia pojan luonteeseen. Christian sai 11-vuotiaana ranskalaisen kirjallisuuden opettajakseen sveitsiläisen Élie Salomon François Reverdiliin (1732–1808), joka opetti häntä vuodesta 1760 lähtien ja osasi herättää hänen kiinnostuksensa filosofiaa ja valistusajattelua kohtaan.[6]

Reverdil oli tullut Tanskaan opettamaan Taideakatemiassa ranskaa ja matematiikka ja siirtyi pääministeri Johann Hartwig Ernst von Bernstorffin ja hovimarsalkka, kreivi Adam Gottlob von Moltken kutsumana kruununprinssin opettajaksi.[8] Kreivi Reventlow ymmärsi lopettaa opetustehtänsä kun Reverdil loi erityisen hyvät suhteet oppilaaseensa ja sai kruununprinssin täyden huomion.[6][8]

 
Kuningas Kristian VII, Peder Als 1776-1779

Kuningas

muokkaa

Isänsä kuoltua alkoholismiin Kristian VII nousi kuninkaaksi 14. tammikuuta 1766 vain hieman ennen 17-vuotispäiväänsä.[3] Kristianin hallituskautta leimasi mielisairaus, joka vaikutti hallituksen päätöksiin, ja 26 vuotta hallituskaudestaan ​​Kristian oli vain nimellisesti kuningas. Hänen hovilääkärinsä olivat erityisen huolissaan hänen pakonomaisesta jatkuvasta masturboinnistaan.[9]

Avioliitto vuonna 1766 osoittautui onnettomaksi, ja sen solmimisen jälkeen kuningas sortui yhä pahempiin ylilyönteihin, erityisesti seksuaaliseen siveettömyyteen.[2]

 
Kuningas Kristian VII, Nathaniel Dance-Holland 1768, maalattu Englannin vierailun aikana

Ensimmäisinä hallitsijavuosinaan Kristian eli kaksoiselämää. Aamuisin hän antoi audiensseja suurlähettiläille ja johdatti heidät sivistyneeseen ranskankieliseen keskusteluun. Iltaisin hän nautiskeli "vapaudesta" Kööpenhaminan kaduilla juomakavereittensa ja prostituoitujen seurassa. Matkallaan Euroopassa vuosina 1768-1769 hän teki itsensä tunnetuksi sivistyneenä ja kultturellina hallitsijana.[10]

Vuonna 1767 hän solmi suhteen kurtisaani "Støvlet-Cathrinen" (Saapas Cathrine) eli Anne Cathrine Benthagenin (1745–1805) kanssa ja he vaelsivat öisin Kööpenhaminan bordelleissa juopotellen.[11]

Edistyksellisestä ja radikaalista ajattelijasta Johann Friedrich Struenseesta, Kristianin henkilökohtaisesta hovilääkäristä, tuli hänen neuvonantajansa, ja hän nousi vähitellen valtaan 1760-luvun lopulla maan tosiasialliseksi valtionhoitajaksi, jossa hän toteutti laajoja edistyksellisiä uudistuksia. Struensee oli Kööpenhaminan hovin hylkäämän valistusajan aristokraattien suojelija. Hän oli taitava lääkäri, ja kun hän oli jonkin verran palauttanut kuninkaan terveydentilaa, hän sai osakseen kuninkaan kiintymyksen. Hän oli kuninkaan matkalääkäri (Livmedikus hos Kong Christian VII) 5. huhtikuuta 1768 alkaen, ja hän oli mukana kuninkaan seurueessa matkalla Pariisiin ja Lontooseen Hannoverin kautta 6. toukokuuta 1768 - 12. tammikuuta 1769.[12][2]

Hänelle annettiin valtioneuvoksen arvonimi (etatsråd) 12. toukokuuta 1768, tuskin viikko rajakaupunki Altonasta lähdön jälkeen. Laiminlyöty ja yksinäinen kuningatar Caroline Mathilda solmi suhteen Struenseen kanssa.[12] Vuonna 1770 hänet nimitettiin kuninkaan henkilääkäriksi.[2]

Palattuaan ulkomaanmatkalta vuonna 1769 kuninkaan tila ja käytös kääntyivät jyrkästi huonompaan suuntaan, eikä hän enää koskaan pystynynyt aktiivisesti kuninkaan rooliin.[10] Hän joutui lopulta henkiseen umpikujaan. Tänä aikana oireina olivat vainoharhaisuus, itsensä silpominen ja hallusinaatiot.[13]

Kristian VII:n ainoa jäljellä oleva tehtävä oli vahvistaa lukuisat asiakirjat allekirjoituksellaan. Hänestä oli tullut hyödyllinen väline vallanhimoisten ihmisten käsissä. Ensimmäinen henkilö, joka pääsi hyötymään Kristianista, oli hänen hovinlääkärinsä Johan Friedrich Struensee, joka onnistui nimityttämään itsensä kabinettisihteeriksi. Saamallaan vallalla hän toteutti useita radikaaleja uudistuksia valistuksen hengessä.[10]

 
Kuningatar Caroline Mathilde 16-vuotiaana, Catherine Read 1767
 
Kuningatar Caroline Mathilde 20-vuotiaana, Jens Juel 1771

Avioliitto ja lapset

muokkaa

Kristian VII avioitui 8. marraskuuta 1766 Kööpenhaminassa 15-vuotiaan serkkunsa, Englannin Yrjö III:n sisaren, prinsessa Caroline Matildan (1751–1775) kanssa, jonka sukulaiset eivät olleet tietoisia kuninkaan mielisairaudesta. Heidät kruunattiin 1. toukokuuta 1767 Christiansborgin linnan kirkossa. Kuningas osoitti vain vähäistä kiinnostusta kuningatarta kohtaan ja vieraili hänen luonaan hyvin vastahakoisesti. Kristianin läheisen opettajan ja kabinettisihteeri Élie Salomon François Reverdilin täytyi puuttua asiaan muun muassa kuninkaan nimiin kirjoitetuilla rakkauskirjeillä, jotta avioliitto johtaisi raskauteen ja siten valtaistuimen perijän syntymään.[14]

Kristian ja Caroline Matilda saivat kaksi lasta, vuonna 1768 Fredrik VI:n ja vuonna 1771 Louisa Augustan.[1] Tämän jälkeen Kristian otti puolisostaan avioeron, toisten tietojen mukaan avioliitto mitätöitiin,[11] huhtikuussa 1772. Kuningatar sai pitää tittelinsä ja myötäjäisensä mutta ei lapsiaan. Häntä aiottiin pitää vangittuna Aalborgin linnassa. Struensee, joka oli toteuttanut monia uudistuksia, pidätettiin ja teloitettiin julkisesti mestaamalla samana vuonna. Kristian allekirjoitti Struenseen pidätys- ja teloitusmääräyksen äitipuolensa, leskikuningatar Juliana Marien painostuksesta, joka oli johtanut toimia avioliiton purkamiseksi. Veljensä Yrjö III:n avulla Caroline Mathilde lähti Tanskasta toukokuussa 1772 ja asui maanpaossa Hannoverin suvulleen kuuluneessa Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinassa, Cellen linnassa kunnes kuoli tulirokkoon 23-vuotiaana.[15][16]

 
Kristian VII:n kunniatohtoridiplomi, jonka hän sai Cambridgen yliopistossa vieraillessaan Isossa-Britanniassa vuonna 1768.

Matka ulkomaille

muokkaa

Kuningas lähti 6. toukokuuta 1768 ulkomaanmatkalle 55 hengen seurueessa, joka matkusti Saksan ja Alankomaiden kautta Englantiin ja sieltä Ranskaan, jossa hän jäi Pariisiin.[17] Kuningas Yrjö II:n pojanpoikana ja Yrjö III:n lankona, Kristian VII:llä oli läheiset siteet Englantiin,[18] mutta Yrjö III oli kuitenkin hermostunut surullisen kuuluisan tanskalaisen lankonsa vierailusta. Oleskelu sujui kuitenkin melko hyvin, ja Kristian oli kaikkialla antelias yleisöä kohtaan ja järjesti myös suurenmoiset naamiaiset isäntiensä kunniaksi.[19] Hän sai kunniatohtorin diplomit Oxfordin ja Cambridgen yliopistoista. Kuningas ja hänen ystävänsä kiersivät Lontoon bordelleja ja tuhosivat heille osoitetut majoitustilat St Jamesin palatsissa.[20]

Kuningas oli suuresti kiinnostunut aikansa ranskalaisesta filosofiasta, ja Ranskan hovissa oleva lähettiläs, saksalainen paroni Karl Heinrich von Gleichen järjesti yleisön 18:lle aikansa johtavalle filosofille ja tiedemiehelle. Kotimaisista juonitteluista vapautettu Kristian sai mahdollisuuden kehittää itseään. Hän tapasi filosofit ja tiedemiehet majapaikassaan 20. marraskuuta 1768 ja aloitti tapaamisen tervehtimällä jokaista ja kommentoimalla heidän töitään ja/tai mainetta. Sitten hän otti toisen kierroksen ja puhui lisää muun muassa ensyklopedistien Diderot'n ja d'Alembertin kanssa.[17] Muiden yleisöön osallistuneiden joukossa olivat fyysikko ja matemaatikko Jean-Jacques d'Ortous de Mairan (1678-1771) ,[17] näytelmäkirjailija apotti Claude-Henri de Fusée de Voisenon (1708–1775), joka luki kunniarunon ja kirjailija Jean-François Marmontel.[17]

 
Kuningas Kristian VII, Alexander Roslin n. 1770-luku

Kuukauden kestäneen oleskelun aikana kuningas vieraili useissa teattereissa, paikallisissa nähtävyyksissä sekä aikansa johtavissa posliini-, kuvakudos- ja käsityövalmistamoissa.[17] Joulukuun 3. päivänä Kristian vieraili kolmessa akatemiassa, alkaen Ranskan akatemiasta, jossa itse Voltaire oli jäsen,[17] Académie des inscriptions et belles lettres'ssä (Muinaisten kirjoitusten ja historiallisen kirjallisuuden tutkimuksen akatemia) ja Tiedeakatemiassa,[17] jossa d'Alembert piti puheen, josta Kristian kiitti.[17] Kristianin lähdön jälkeen d'Alembert kirjoitti kirjeessä Voltairelle:

"Tanskan kuningas puhui lähes yksinomaan sinusta niiden kahden minuutin keskustelun aikana, joka minulla oli kunnia käydä hänen kanssaan. Voin vakuuttaa Teille, että hän olisi mieluummin nähnyt sinut Pariisissa kuin kaikissa juhlissa, jotka häntä rasittivat. Päivänä, kun hän saapui, pidin puheen Tiedeakatemiassa, johon kaikki kolleegani ja yleisö näyttävät olleen erittäin tyytyväisiä. Puhuin filosofiasta ja kirjallisuudesta sopivalla arvolla. Kuningas kiitti minua, mutta filosofian viholliset ja kirjallisuus rypistivät kulmiaan, jään miettimään, kuinka paljon tämä huolestuttaa minua."[17]

Matkan suunniteltiin kestävän kaksi vuotta, mutta se kesti vain 8 kuukautta. Toisaalta se oli jo maksanut 250 000 riikintaaleria. Palattuaan kotiin 14. tammikuuta 1769 Kristian ei unohtanut kokemuksiaan. Hän teki tilauksen Voltairen patsaan pystyttämistä varten, ja tämä hyväksyi asian kirjeessään, jossa hän kirjoitti muun muassa: "Olen lopettamassa uraani nyt, kun Teidän Majesteettinne aloittaa loistavan uransa." [17] Hän käytti hyväkseen Duras'n herttua Emmanuel Félicité de Durfort'ia (1715-1789), joka oli pariisilaisten teattereiden Comédie-Française'n ja Comédie Italienne'n johtaja, päästäkseen lyhyellä varoitusajalla näkemään haluamiaan näytelmiä.[17]

Sijaishallitsijakausi

muokkaa
 
Kuningas Kristian VII, Jens Juel 1782
 
Kuningas Kristian VII, Jens Juel, n. 1790-luku

Kristian VII kärsi mielenterveysongelmista,[1] kuten paranoiasta, itsetuhoisuudesta, masennuksesta[21] ja mahdollisesti skitsofreniasta sekä suurista mielialan vaihteluista.[11] Uusin tutkimus on arvellut, että Kristianin, kuten hänen serkkunsa Yrjö III:n mielenvikaisuus saattoi johtua porfyriasta - "kuninkaallisesta sairaudesta", joka on mahdollisesti periytynyt hänen äitinsä, Englannin prinsessa Louisan tai isän, kuningas Fredrik V:n kautta. Fredrik V kuoli sairauteen, joka jälkikäteen ajateltuna muistutti porfyriaa.[22]

Vuodesta 1772 alkaen maata hallitsivat käytännössä sijaishallitsijat, ensin Johann Struensee,[21][2] sitten Kristianin äitipuoli leskikuningatar Juliane Marie, jonka aikana kaikki Struenseen uudistukset peruutettiin. Leskikuningatar turvasi pojalleen perintöprinssi Frederickille (1753–1805)[2] paikan valtaneuvostossa ja nimitti tämän entisen opettajan Ove Høegh-Guldbergin kabinettisihteeriksi, mikä teki tästä maan vaikutusvaltaisimman miehen.[10][23] Vallankaappauksessa vuonna 1784 kruununprinssi Frederik otti hallinnon itselleen.[11] Hän hallitsi prinssihallitsijan (engl. prince regent)[24] nimikkeellä. Samanlainen järjestely oli käytössä Isossa-Britanniassa Yrjö IV:n hallitessa sairastuneen isänsä Yrjö III:n sijasta.[25]

Kuningas Kristian eli eristyksissä hoitajansa kanssa. Jos hän oli väkivaltainen, hänet jouduttiin lukitsemaan huoneeseensa tai sitomaan kiinni tuoliinsa.[26]

Kristian VII kuoli 59-vuotiaana aivoverenvuotoon, 13. maaliskuuta 1808 Rendsburgissa Schleswigissä. Huhuttiin, että aivohalvaus johtui kuninkaan kauhistumisesta hänen nähdessään Tanskan-Ruotsin sodan 1808–1809 espanjalaisia, Napoleonin lähettämiä apujoukkoja, joita hän piti vihollisina. Elämäkerturi Ulrik Lange ei ole osoittanut, että kuolemaan olisi ollut ulkopuolista syytä. Kristian VII haudattiin Roskilden katedraaliin, ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Fredrik VI.[27]

 
Kristian VII:n sarkofagi Roskilden tuomiokirkossa.

Perintö

muokkaa

Vuonna 1769 Kristian VII kutsui unkarilaisen tähtitieteilijä Miksa Hellin (Maximilian Hell) Vardø'hön. Hell tarkkaili Venuksen kulkua ja hänen laskelmansa antoivat tarkimman laskelman Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä siihen mennessä (n. 151 miljoonaa kilometriä). Hellin seuralainen János Sajnovics tutki saamelaisten, Suomen ja Unkarin kansojen eli suomalais-ugrilaisen kieliperheen kielten välistä sukulaisuutta.[28]

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c King Christian 7th Kings and Queens of Denmark. Arkistoitu 23.10.2015. Viitattu 9.10.2015. (tanskaksi) (arkistosivulla vanha englanninkielinen versio)
  2. ↑ a b c d e f g h Christian VII | Reign of Terror, Mental Illness & Absolutism | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Christian VII Dansk biografisk Lexikon. Viitattu 9.10.2015. (tanskaksi)
  4. ↑ Alm, Mikael: Sophia Magdalena. Svenskt Biografiskt Lexikon. 2003-2006. Riksarkivet.
  5. ↑ Christiansen, Viggo: Christian den VII's sindssygdom. København: Gyldendalske boghandel Nordisk forlag 1906.
  6. ↑ a b c Langen, Ulrik: Den afmægtige : en biografi om Christian 7. København: Jyllands-Postens Forlag 2008. ISBN 978-87-7692-093-7. Ss. 51, 63
  7. ↑ a b c Holm, Edvard: "Christian VII". Teoksessa: Bricka, Carl Frederik (toim.). Dansk Biografisk Lexikon, tillige omfattende Norge for Tidsrummet 1537-1814. Vol. III. (1. painos). København: Gyldendal 1889. ss. 511-515.
  8. ↑ a b c Christian 7. | lex.dk Dansk Biografisk Leksikon. 23.4.2023. Viitattu 13.7.2024. (tanska)
  9. ↑ Ihalainen, Pasi: Scandinavia in the age of revolution Nordic political cultures, 1740-1820. Farnham, Surrey, England Burlington, Vt: Ashgate 2011. ss. 73, 74. ISBN 978-0754698661
  10. ↑ a b c d Christian VII 1766-1808 www.dokpro.uio.no. Viitattu 14.7.2024.
  11. ↑ a b c d Christian VII ♔ 1766-1808 - The Royal Danish Collection www.kongernessamling.dk. Viitattu 9.7.2024. (englanti)
  12. ↑ a b Njåstad, Magne. "Johann Friedrich Struensee". Norsk biografisk leksikon
  13. ↑ Njåstad, Magne. "Caroline Mathilde". Norsk biografisk leksikon.
  14. ↑ Jens Engberg: Den standhaftige tinsoldat: en biografi om Frederik 6. København: Politiken, 2009. ISBN 978-87-567-9325-4
  15. ↑ Bornstein, Arvid. "Celle". Norsk biografisk leksikon.
  16. ↑ Susan: King Christian VII of Denmark and Norway Unofficial Royalty. 7.11.2016. Viitattu 14.7.2024. (englanti)
  17. ↑ a b c d e f g h i j k Langen, Ulrik: "Kongen og filosofferne" (Fortid og Nutid 2002, s. 4-26). Ss. 4f, 5, 7, 10, 11, 12, 13, 14, 18, 19, 21, 23
  18. ↑ Reddaway, W. F.: King Christian VII. The English Historical Review, Volume XXXI, Issue CXXI, January 1916, ss. 59–84. https://doi.org/10.1093/ehr/XXXI.CXXI.59
  19. ↑ Ribeiro, Aileen: On his visit to England in 1768, the King of Denmark held an elaborate masked ball in London. History Today Volume 27 Issue 6 June 1977
  20. ↑ Shaw, Karl: Royal Babylon: the alarming history of European royalty. Virgin 1999. ISBN 9780753503607 S. 45
  21. ↑ a b Arno Forsius: Johann Friedrich Struensee (1737—1772) — lääkäri, valistusfilosofi ja sosiaaliuudistaja (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Johan Schioldann: 'Struensee's memoir on the situation of the King' (1772): Christian VII of Denmark. History of Psychiatry, 2013-06, 24. vsk, nro 2, s. 227–247. PubMed:24573261 doi:10.1177/0957154X13476199 ISSN 0957-154X Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Ove Høegh-Guldberg | lex.dk Dansk Biografisk Leksikon. 23.4.2023. Viitattu 12.7.2024. (tanska)
  24. ↑ Definition of PRINCE REGENT www.merriam-webster.com. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
  25. ↑ "No. 16451". The London Gazette. 5. helmikuuta 1811. s 227.
  26. ↑ Susan: King Christian VII of Denmark and Norway Unofficial Royalty. 7.11.2016. Viitattu 14.7.2024. (englanti)
  27. ↑ Langen, Ulrik: Den afmægtige: en biografi om Christian 7. Copenhagen: Jyllands-Postens Forlag 2008. ISBN 978-87-7692-093-7. s.485 ff
  28. ↑ Kragh, Helge: The Moon that Wasn't: The Saga of Venus' Spurious Satellite. Springer 2008. s. 199. ISBN 3-7643-8908-7, ISBN 978-3-7643-8908-6. Jadacki, Jacek Juliusz & Strawiński, Witold & Pelc, Jerzy: In the World of Signs: Essays in Honour of Professor Jerzy Pelc, Rodopi 1998, s. 459. ISBN 90-420-0389-8, ISBN 978-90-420-0389-7. Korhonen, Mikko. Finno-Ugrian Language Studies in Finland, 1828–1918, Societas Scientiarum Fennica, 1986. s. 226. ISBN 951-653-135-0, ISBN 978-951-653-135-2.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Busck, Jens Gunni: Christian VII: The King who Lost His Mind. Kongernas Samling, Gad Publishers, 2019. ISBN 8772170441, 9788772170442

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kristian_VII&oldid=22510396”