János Sajnovics

János Sajnovics (12. toukokuuta 1733 Tordas4. toukokuuta 1785 Buda) oli unkarilainen jesuiitta ja oppinut, joka harrasti kielitiedettä, matematiikkaa ja tähtitiedettä. Hänen katsotaan ensimmäisenä todistaneen suomalais-ugrilaisten kielten sukulaisuuden.

Demonstratio. Idioma Ungarorum et Lapponum idem esse.

Sajnovics matkusti vuonna 1769 Tanskan kuninkaan organisoiman tieteellisen retkikunnan jäsenenä tutkimaan auringonpimennystä Norjan pohjoisosiin. Siellä hän teki muistiinpanoja myös saamelaiskielistä ja vakuuttui niiden yhteydestä unkarin kieleen. Vuonna 1770 hän julkaisi tutkimuksen Demonstratio. Idioma Ungarorum et Lapponum idem esse, jossa hän todisti äänteellisiä ja muoto-opillisia kriteerejä hyväksikäyttäen saamelaiskielten, suomen ja unkarin olevan yhteistä alkuperää.

Sajnovics oli mahdollisesti ensimmäinen, joka hyödynsi kielten äännerakenteen ja morfologian vertailua selittääkseen kielten historiallisia yhteyksiä. Esimerkiksi William Jonesin katsotaan todistaneen keskeisten indoeurooppalaisten kielten välisen historiallisen yhteyden vasta vuonna 1786. Sajnovicsia on siis perusteita pitää yhtenä historiallis-vertailevan kielitieteen perustajista.

Sajnovics oli jesuiitta, tähtitieteilijä ja kielentutkija, Budan tähtitieteellisen observatorion apulainen. Hän seurasi 1769 astronomi Maximilian Helliä tähtitieteelliselle tutkimusmatkalle Norjan Lappiin Vuoreijaan. Kiinnitettyään jo aiemmin huomiota kysymykseen unkarin, suomen ja saamen kielen mahdollisesta sukulaisuudesta hän Lappiin tultuaan ryhtyi opiskelemaan saamea, jolloin hän varmistui saamen ja unkarin välisestä sukulaisuudesta. Jo seuraavana vuonna 1770 hän julkaisi kuuluisan vertailevan tutkimuksensa Demonstratio. Idioma Ungarorum et Lapponum idem esse, jossa muun muassa myös Halotti beszéd ilmestyi ensi kerran kokonaisuudessaan.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. , Tietosanakirja osa 8, palsta 551–552, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911