Kalydon
Kalydon (m.kreik. Καλυδών, Kalydōn, lat. Calydon) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Aitoliassa, läntisessä Kreikassa.[1][2][3][4] Sen arkeologinen alue sijaitsee Mesolóngin kunnassa noin yhdeksän kilometriä itään nykyisestä Mesolóngin kaupungista ja noin kilometrin pohjoiseen Evinochórin kylästä.[5]
| Kalydon | |
|---|---|
| Καλυδών | |
.jpg) Kalydonin arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Kalydon |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Evinochóri, Mesolóngi, Aitolia-Akarnania, Länsi-Kreikka |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | –31 eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Aitolia |
| Pinta-ala | 350 000 m² |
| Aiheesta muualla | |
Maantiede muokkaa
Kalydon sijaitsi lähellä Patraksenlahden pohjoisrannikkoa Korintinlahden suussa. Kaupunki oli rakennettu Arakynthos-vuoren (nyk. myös Zygós) rinteelle kahden kukkulan huipulle sekä niiden väliseen laaksoon. Sitä ei kuitenkaan ollut rakennettu erityisen korkealle, niin kuin kaupungista käytetyt homeeriset epiteetit aipeinē (”korkea”) ja petrēessa (”kallioinen”) antaisivat ymmärtää.[3][4]
Kalydonin kaupunkivaltion alue tunnettiin nimellä Kalydonia (Καλυδωνία). Tasanko kaupungin vieressä oli hedelmällistä aluetta. Kaupungin itäpuolella virtasi Euenos-joki (nyk. Évinos) ja kauempana länsipuolella Akheloos-joki (nyk. Achelóos), joka toimi Aitolian ja Akarnanian rajajokena.[3][4] Kaupungista itään sijaitsi Naupaktoksen kaupunki ja pohjoiseen Stratoksen kaupunki.
Historia muokkaa
Kalydon oli perustettu kureettien heimon alueelle. Kreikkalaisen mytologian mukaan kaupunki sai nimensä Kalydonista, joka oli Aitoloksen poika. Kummatkin esitettiin kaupungin perustajaksi. Varhaisina aikoina kalydonilaiset sotivat usein läheistä Pleuronia asuttaneiden kureettien kanssa. Tämä vihanpito esiintyy Homeroksen Iliaassa. Kalydonin heeroksiin lukeutuvat muun muassa kuningas Oineus, tämän pojat Tydeus ja Meleagros sekä pojanpoika Diomedes,[4] ja kaupungin naisiin muun muassa Althaia, Deianeira ja Gorge.
Kalydon on myös yhden kreikkalaisen mytologian keskeisen kertomuksen, Kalydonin metsäkarjun ajon eli Kalydonin metsästyksen, tapahtumapaikka. Metsästys sai alkunsa Artemiin lähetettyä metsäkarjun hävittämään alueen peltoja rangaistukseksi siitä, että Oineus oli jättänyt uhraamatta hänelle. Metsästykseen osallistuivat Meleagros ja monet muut heerokset. Kaupungin keskeisin kultti oli Artemis Lafrian kultti.[4] Kaupunki esiintyy Iliaan laivaluettelossa yhtenä aitolialaisista kaupungeista, joka lähetti laivoja Troijan sotaan.[6] Sodassa kalydonilaisia johti kuningas Thoas. Kalydon mainitaan myös paikkana, jossa Herakles taisteli joenjumala Akhelooksen kanssa.[3][4]
Klassisella kaudella Kalydon oli Aitolian tärkein kaupunki. Se esiintyy kuitenkin antiikin lähteissä historiallisella ajalla suhteellisen harvoin. Vuonna 391 eaa. kaupunki oli akhaialaisten hallussa, ilmeisesti sen jälkeen, kun nämä olivat saaneet haltuunsa myös Naupaktoksen. Kyseisenä vuonna akhaialaiset sotivat akarnanialaisten kanssa, ja pyysivät apuun spartalaisia. Kaupunki pysyi kuitenkin akhaialaisilla siihen saakka, kun Sparta hävisi Leuktran taistelun vuonna 371 eaa. Tämän jälkeen se palautettiin aitolialaisille.[2][4]
Hellenistisellä kaudella kaupunki kuului Aitolian liittoon ja oli sen tärkeimpiä vaikuttajia. Roomalaisella kaudella Julius Caesarin kansalaissodan aikaan Kalydon päätyi Pompeiuksen puolelle, mistä alkoi kaupungin taantuminen. Vuonna 31 eaa. Octavianus, myöhempi keisari Augustus, siirrätti kaupungin asukkaat Nikopoliin kaupunkiin, jonka hän perusti aiemmin samana vuonna voittamansa Aktionin taistelun kunniaksi. Tämän seurauksena kaupunki autioitui lopullisesti. Artemis Lafrian kultin ja patsaan Augustus siirrätti Patraihin.[3][4]
Ensimmäisiä huomioita kaupungin raunioista tehtiin 1800-luvulla. Kreikkalaisten suorittamat arkeologiset kaivaukset alueella alkoivat Artemis Lafrian pyhäkön paikalla vuonna 1908. Vuosina 1926–1935 kaivauksia suorittivat kreikkalaiset ja tanskalaiset arkeologit. Tanskan Ateenan-instituutti on suorittanut Kalydonissa uusia tutkimuksia 2000-luvulla.[2][7]
Rakennukset ja löydökset muokkaa
Akropolis, kaupunginmuurit, portit ja tiet
Kalydon oli ympäröity muureilla, joiden kokonaispituus oli noin neljä kilometriä[2] ja jotka ympäröivät noin 35 hehtaarin kokoisen alueen.[7] Muurit oli rakennettu 200-luvun eaa. alkupuolella. Niissä oli useita torneja. Muureista on säilynyt osia, ja niiden reitti voidaan jäljittää kokonaisuudessaan. Kaupungin akropolis eli yläkaupunki ja linnavuori sijaitsi kaupungin luoteisosassa, ja sen pinta-ala oli noin kymmenesosa koko kaupungista. Huipulla oli 500-luvun eaa. lopulla rakennettu pyhäkkö. Stratokseen päin johtaneen tien porttia vartioi kaksi tornia. Kaupungin länsiportista kulki noin 400 metriä pitkä Pyhä tie kohti Lafrionia.[3][4][7]
Lafrion eli Artemis Lafrian ja Apollon Lafrioksen pyhäkköalue
Lafrion tai Lafriaion eli Artemis Lafrialle ja Apollon Lafriokselle omistettu pyhäkköalue sijaitsi kaupunginmuurien ulkopuolella akropoliista lounaaseen. Se oli koko Aitolian merkittävimpiä kulttipaikkoja. Pyhäkkö oli perustettu viimeistään geometrisella kaudella 700-luvulla eaa. 600-luvulla eaa. pyhäkköalueelle rakennettiin kaksi doorilaista tyyliä edustanutta temppeliä, joista niin kutsuttu temppeli A oli omistettu Apollonille (tai Dionysokselle) ja temppeli B Artemiille. Temppelit uusittiin 500-luvulla eaa. Näistä rakennusvaiheista on säilynyt terrakotasta tehtyjä koristeosia, kuten metooppeja ja akroterion-koristeita. Koristelussa esiintyy mytologisia aiheita, kuten Herakleen urotöitä ja sfinksejä. Esinelöytöihin lukeutuu myös Artemiille ja Dionysokselle omistettuja votiivilahjoja. Noin 500 eaa. temppeliin B lisättiin portiikki.[3][8]
Koko pyhäkköalue uusittiin 300-luvulla eaa. Sen kaakkoisosaan rakennettiin kuuden pylvään portiikki. Temppeli B korvattiin noin 360 eaa. uudella, suuremmalla Artemiin temppelillä. Se oli poros-kivestä tehty doorilaista tyyliä edustanut peripteeraalitemppeli, ja siinä oli 6 x 13 pylvästä. Temppelin naoksessa eli cellassa oli 20 joonialaista pylvästä sekä Menaikhmos ja Soidas Naupaktoslaisten kullasta ja norsunluusta veistämä Artemiin kulttipatsas, jonka Pausanias mainitsee. Se siirrettiin myöhemmin Patraihin ja ilmeisesti esiintyy kaupungin lyömissä rahoissa.[3][8]
Pyhäkköalue oli ympäröity peribolos-muurilla. Hellenistisellä kaudella 200- tai 100-luvulla eaa. pyhäkköalueen pohjoisosaan rakennettiin suuri neliömäinen pyhäkkö, johon kuului pitkä, kaksilaivainen ja kaksikerroksinen stoa eli pylväshalli. Sen kummassakin päässä oli suuret puoliympyränmuotoiset syvennykset. Pyhäkkö säilyi käytössä roomalaiselle kaudelle saakka.[3][8]
Muut rakennukset
Pyhäkön eteläpuolisesta rinteestä on löydetty teatteri, jonka katsomossa on ollut tilaa noin 5 000 hengelle. Alakaupungista on löydetty pylväikköpihalla varustettu rakennus, joka toimi ilmeisesti urheilupaikkana. Yksi sen huoneista toimi Kybelelle omistettuna pyhäkkönä.[7] Lafrionille johtaneen Pyhän tien varrella oli aarrekammioita.[3]
Kaupungin ympäriltä on löydetty hellenistisen ajan hautoja. Merkittävin on 100-luvulla eaa. rakennettu Leonteioniksi kutsuttu heroon, jonka uskotaan olleen heeroksena palvotun Leon Kalydonlaisen hauta. Heroon oli suorakulmion muotoinen, ja sen koko oli noin 37,5 x 34,4 metriä. Siihen kuului peristyylipiha kooltaan noin 16,8 x 16,8 metriä, jossa oli pohjoissivulla sisäänkäyntipropylon ja itä-, etelä- ja länsisivuilla huoneet. Pohjoishuoneen seinä oli koristeltu Kalydonin mytologiaan liittyneiden jumalten ja heerosten kuvilla. Pyhäkköön kuului maanalainen hautakrypta (hypogeon), jossa oli holvattu katto ja kivinen, sohvan muotoinen sarkofagi.[3][9]
Esinelöydöt
Kalydonista tehdyt esinelöydöt ovat pääosin Kansallisessa arkeologisessa museossa Ateenassa. Niihin kuuluvat muun muassa temppelien eri rakennusvaiheiden koristeosat, kuten korinttilaisittain maalatut terrakotat, sekä heroonin kryptan kivinen portti.[3] Löytöjä on myös Agrínion arkeologisessa museossa.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”148 Kalydon”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d Kalydon (Site) Perseus. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Kalydon”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Smith, William: ”Calydon”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Kalydon, Ancient City Greek Travel Pages. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ Homeros: Ilias II.638–644.
- ↑ a b c d Kalydon Det Danske Institut i Athen. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b c Sanctuary of Artemis Laphria & Apollo Laphrios Greek Travel Pages. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ Heroon of Calydon Greek Travel Pages. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ Το αρχαιολογικό μουσείο Αγρινίου Η Νέα Εποχή. Viitattu 22.9.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalydon Wikimedia Commonsissa
