Peripteraali
Peripteraali eli peripteros (m.kreik. περίπτερος) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa temppelien tyyppi, jossa naosta eli ydinrakennusta ympäröi kauttaaltaan yksi pylväsrivi. Temppeliä ympäröivä pylväikkö tunnetaan tällöin nimellä peristasis.[1][2][3]
Peripteraalitemppelit olivat suurempien temppeleiden ja erityisesti klassisten doorilaista tyyliä edustaneiden temppeleiden perustyyppi. Lyhyemmillä sivuilla oli yleensä kuusi (heksastyyli) tai kahdeksan (oktastyyli) pylvästä ja pidemmillä sivuilla 11–17 pylvästä. Parhaiten tunnettuja ja säilyneitä esimerkkejä peripteraalitemppeleistä ovat muun muassa Ateenan Parthenon ja Hefaistoksen temppeli, Aiginan Afaian temppeli, Akragaan Concordian temppeli, Bassain Apollon Epikurioksen temppeli, Poseidonian eli Paestumin Heran temppeli II ja Sunionin Poseidonin temppeli.
Peripteraalitemppelin muunnelma on pseudoperipteraali. Kaksinkertaisen pylväikön omaava temppeli on puolestaan dipteraali.
Lähteet
muokkaa- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: περίπτερος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Peripteros, peristasis”, Antiikin käsikirja, s. 420. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑ Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 394. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta peripteros Wikimedia Commonsissa
