Kakkurilammi (Eura)

järvi Suomessa

Kakkurilammi [1] tai myös Kakkurlammi [3] sijaitsee Eurassa Satkunnassa ja kuuluu Lapinjoen vesistöön Hinnerjoen alueeseen. Se on suolampi, josta ei erkane laskuojaa muuhun vesistöön, vaan vedet suotuvat ojitusverkon kautta viereiseen Vaaljärveen tai Vaaljärven entiseen laskujokeen Aliseenjokeen.[2][1]

Kakkurilammi
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta EuraView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°55′48″N, 22°04′39″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki ei ole [1]
Järvinumero 33.004.1.004
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 44,7 m [1]
Rantaviiva 0,503 km [2]
Pinta-ala 1,75 ha [2]
Kartta
Kakkurilammi

Maantiede

muokkaa

Järven pinta-ala on 1,8 hehtaaria ja sen pituus on 180 metriä ja leveys 420 metriä. Järvellä ei ole luusuaa eikä laskujokea, sillä se on soiden ympäröimä järvi. Järven rantaviiva on 500 metriä pitkä ja ranta on pääosin metsäistä suota tai avosuota.[2][1]

Luonto

muokkaa

Järvessä viihtyy ainakin jokirapu, hauki ja ahven.[3]

Luonnonhistoriaa

muokkaa

Järven allas muodosti joskus jääkauden jälkeen pienen lahden, jonka suu alkoi maankohoamisen vuoksi kuroutua umpeen litorinamerestä. Tämä aiheutti järven suolapitoisuuden alenemisen ja esimerkiksi levien lajisto vaihtui makeavetisille järville tyypilliseksi. Lajiston muuttuminen on ajoitettu pohjasedimenttien kairauksella noin 5800–5500 eaa. Sitä välivaihetta, jolloin järvessä on laimeaa murtovettä, kutsutaan kluuvifladaksi. Järvialtaan kynnys, joka erotti lopulta järven merestä, sijaitsi 54,3 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.[4]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e Kakkurlammi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.04.2019.
  2. a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 10.10.2014.
  3. a b Järviwiki: Kakkurlammi
  4. Eronen, Matti & al.: Rates of Holocene isostaric uplift and relative sea-level lowering of the Baltic in SW Finland based on studies of isolation contacts. Boreas, 2001, 30. vsk, s. 17–30. Oslo, Norja: John Wiley & Sons Ltd. ISSN 0300-9483 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 10.6.2016. (englanniksi)