Kakku on paloina syötävä kookas, tavallisesti makea leivonnainen. Kakkua nautitaan usein kahvin, teen tai jonkin muun juoman kanssa.[1] Kakut valmistetaan taikinasta, jonka tavallisimpia ainesosia ovat sokeri, kananmunat, jauho ja leivinjauhe. Lisäksi kakussa voi olla täytettä, kuorrutus ja koristeita.

Täytekakussa on kakkukerroksia ja täytekerroksia sekä kuorrutus ja koristeita.

Historia muokkaa

Kakku kehittyi yksinkertaisesta leivästä, kun leipurit oppivat uusia leipomisen ja taikinan kohottamisen menetelmiä, jotka tekivät tuotteesta huokoisen. Jo antiikin roomalaiset valmistivat kakkumaisia leipiä käyttämällä leivonnassa munia ja voita.[2]

Nykymuotoinen kakku kehittyi vaiheittain 1600- ja 1700-luvulla uusien ruoanvalmistusvälineiden ja -menetelmien keksimisen myötä. Kakkuvanteen avulla kakut pystyttiin rakentamaan korkeiksi sylintereiksi, eivätkä kakun reunat enää kovettuneet uunissa. Uunien kehityksen myötä paistolämpötilaa voitiin säädellä, ja pystyttiin paistamaan aiempaa kevyempiä ja sirompia kakkuja. Kananmuna korvasi leivinhiivan kakun kohotusaineena, vaikka kananmunan vatkaaminen olikin vielä noihin aikoihin kovaa ja hidasta työtä. Viimeinen vaihe nykyaikaisen kakun synnyssä oli kemiallisten kohotusaineiden keksiminen. Kun leivinjauhe keksittiin vuonna 1850, kakuista voitiin tehdä aiempaa pehmeämpiä, kevyempiä ja huokoisempia ilman suurta määrää kananmunia ja vatkaamista.[3]

Kakkua tarkoittavan sanan merkityskenttä on erilainen eri ruokakulttuureissa. Manner-Euroopan kakuissa on esimerkiksi enemmän voita, munia ja makua antavia ainesosia kuin angloamerikkalaisissa kakuissa. Kakku kuuluu etenkin länsimaiseen ruokakulttuuriin. Perinteiset aasialaiset kakkua vastaavat leivonnaiset ovat hyvin erilaisia kuin länsimaiset kakut, vaikka paikoitellen Aasiassa syödäänkin hiukan myös länsimaisia kakkuja.[2]

Valmistus muokkaa

 
Kreemiä pursotetaan koristekuvioiksi kakun kylkeen.

Kakkupohja valmistetaan usein vatkatuista munista ja sokerista, joihin lisätään lopuksi jauhot. Kakkupohja paistetaan uunissa, esimerkiksi irtopohjavuoassa. Kun kakkupohja on paistunut kypsäksi, se otetaan uunista. Täytekakkua tehtäessä kakkupohja leikataan levyiksi, jotka kostutetaan. Levyjen väliin laitetaan haluttu täyte, joka voi olla esimerkiksi hilloa tai hedelmiä. Levyt pinotaan päällekkäin, ja lopuksi kakku kuorrutetaan ja koristellaan.[4]

Voileipäkakku on suolainen kakku, joka tehdään leipäviipalekerroksista, ja koristeena ja täytteenä käytetään leikkeleitä, tahnoja tai muita voileipäaineksia.[5]

Raakakakkua tai sen ainesosia ei kypsennetä, vaan kakku valmistuu pakkasessa jähmettymällä. Raakakakku on aina gluteeniton ja maidoton ja useimmiten vegaaneille sopiva. Kakun pohjaan käytetään useimmiten pähkinöitä korvaamaan viljatuotteet.[6]

Vegaaninen kakku makeutetaan hunajan sijaan esimerkiksi agavesiirapilla, riisisiirapilla tai vastaavalla.

Käyttö muokkaa

Perinteisesti kakkuja on leivottu juhliin, esimerkiksi syntymäpäivän, häiden tai valmistujaisten kunniaksi. Lasten syntymäpäiväkakkuihin on tapana laittaa kynttilöitä täytettävien vuosien mukaan.

Kakut ovat suosittuja myös komedian piirissä; monissa vanhoissa komediaelokuvissa tapahtuu kakutus, eli kermakakkuja heitellään ihmisten kasvoille.

Galleria muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. kakku. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. a b Davidson, Alan: The Oxford Companion to Food, s. 122–124. Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-211579-0.
  3. Humble 2010, ”1. Cakes through History.”
  4. Hanna Kuusisalo: Täytekakku kruunaa pienen ja ison juhlan – näillä neuvoilla leivot täydellisen kakun! Kotiliesi. 29.5.2018. Viitattu 10.1.2023.
  5. voileipäkakku. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  6. Kesän hittikakku syntyy ilman uunia – kokeile! 6.7.2014. MTV Uutiset. Viitattu 8.3.2017.

Aiheesta muualla muokkaa