Wikipedia

Kaarle II (Napoli)

Kaarle II eli Kaarle Rampa (ital. Carlo Lo Zoppo; n. 1254 – 5. toukokuuta 1309)[1] oli Napolin kuningaskunnan kuningas vuosina 1285–1309.

Kaarle II, kuva 1300-luvulta.

Elämänvaiheet muokkaa

Kaarle II:n isä Kaarle I oli Ranskan kuninkaan Ludvig VIII:n nuorempi poika ja alkujaan Provencen, Anjoun ja Mainen kreivi, mutta valloitti vuonna 1266 paavin tuella myös Sisilian kuningaskunnan ja julistautui sen kuninkaaksi.[2] Kaarle II:n äiti, kuningatar Beatrice oli Provencen ja Forcalquier’n kreivin Raymond V Berengarin tytär ja Provencen kreivitär.[3] Kaarle sai vuonna 1269 Salernon ruhtinaan arvon.[1] Seuraavana vuonna hän meni isänsä järjestämään avioliittoon Unkarin prinsessa Marian, kuningas Tapani V:n tyttären kanssa.[4][1][5] Kaarlen isästä tuli sittemmin myös Albanian kuningas, Akhaian ruhtinas ja nimellinen Jerusalemin kuningas.

Kruununprinssi Kaarle jäi hoitamaan asioita Napoliin isänsä Kaarle I:n lähdettyä kukistamaan Sisiliassa vuonna 1282 puhjennutta kapinaa, jota Aragonia tuki.[1] Vuonna 1284 Napolin satamasta avomerelle purjehtinut Kaarle lähti tappiollisen meritaistelun seuraksena aragonialaisen amiraalin Ruggiero di Laurian vangiksi. Isänsä kuoltua seuraavana vuonna Kaarlesta tuli periaatteessa kuningas, mutta hän oli edelleen sotavankeudessa.[1][4] Sijaishallitsijana Napolissa toimi hänen serkkunsa, Artois’n kreivi Robert II.[6] Kaarle II vapautui vuonna 1288, kun Englannin kuningas Edvard I ja paavi Nikolaus IV välittivät sopimuksen, jonka mukaan vastineeksi vapaudestaan Kaarle luovuttaisi Sisilian Aragonialle ja maksaisi huomattavat lunnaat.[1][4] Lisäksi kolme hänen poikaansa lähetettiin hänen tilalleen panttivangeiksi Aragoniaan, ja he olivat siellä vuoteen 1295.[7]

Sisilian menetyksen seurauksena Kaarle II:n perimä valtakunta oli supistunut Italian mantereella sijaitsevaksi Napolin kuningaskunnaksi, mutta aikalaiset käyttivät siitä edelleen vanhaa nimeä.[8] Noustuaan valtaistuimelle Kaarle II pyörsi lupauksensa luopua Sisiliasta ja jatkoi sotaa.[1] Paavi Nikolaus IV siunasi tämän kruunaamalla hänet vuonna 1289 Napolin ja Sisilian kuninkaaksi.[1][4] Kaarle hallitsi myös isältään perimäänsä Akhaian ruhtinaskuntaa Kreikassa vuoteen 1289[9] ja Anjouta ja Mainea Ranskassa vuoteen 1290.[10]

Vuonna 1295 Kaarle II ja Aragonian kuningas Jaakko II solmivat Anagnin rauhan, jonka mukaan Sisilia palautuisi Kaarlelle ja Jaakko saisi vastineeksi Sardinian ja Korsikan paavin läänityksinä.[8][4] Lisäksi Jaakko II:n naisi Kaarlen tyttären Blankan.[11] Jaakko II:n veli Fredrik kuitenkin julistautui paikallisten asukkaiden tuella Sisilian kuninkaaksi ja kieltäytyi luovuttamasta saarta, joten sota puhkesi uudelleen. Vuonna 1302 solmitun Caltabellottan rauhan mukaan Fredrik sai hallita Sisiliaa kuolemaansa saakka, minkä jälkeen sen oli määrä siirtyä Kaarlen suvulle.[8][4] Rauhansopimuksen mukaan Fredrikin tuli myös naida Kaarlen tytär Eleonoora.[4]

Kaarle järjesti lapsiaan Euroopan hoveihin ja loi siten liittosuhteita eri maihin.[4][1] Hänen lapsistaan Kaarle Martel julistettiin nimelliseksi Unkarin kuninkaaksi, Filipistä tuli Taranton ruhtinas, Blankasta Aragonian ja Eleonoorasta Sisilian kuningatar ja Margareetasta Anjoun kreivitär.[5] Lisäksi Ludvigista tuli Toulousen piispa ja kuoltuaan pyhimys.[7] Vanhin poika Kaarle Martel kuoli vuonna 1295, tämän poika Kaarle Robert syrjäytettiin perimysjärjestyksestä ja Ludvig luopui perimysoikeudestaan, joten Kaarle II:n kruununperijäksi tuli hänen kolmanneksi vanhin poikansa Robert, joka seurasi isäänsä kuninkaana vuonna 1309.[7][12] Pojanpojasta Kaarle Robertista tuli Unkarin kuningas.[13]

Kaarle II:a pidettiin hurskaana hallitsijana, jolla oli läheinen suhde katoliseen kirkkoon. Hän rakennutti kirkkoja ja luostareita, edisti kauppaa ja taiteita ja tuki Napolin yliopistoa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j Charles II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.10.2023.
  2. ↑ Nordisk familjebok (1910), s. 1025 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.10.2023.
  3. ↑ Beatrice of Provence (d. 1267) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 6.10.2023.
  4. ↑ a b c d e f g h Charles II of Anjou (c. 1243 - 1309): Decameron, II.5 (englanniksi) Decameron Web, Brown University. Viitattu 8.10.2023.
  5. ↑ a b Marie Of Hungary (D. 1323) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 6.10.2023.
  6. ↑ Robert II le Noble (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 8.10.2023.
  7. ↑ a b c St. Louis of Toulouse (englanniksi) The Catholic Encyclopedia. Viitattu 6.10.2023.
  8. ↑ a b c Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 4, s. 13–14. Tammi, Helsinki 2001.
  9. ↑ Principality of Achaia (englanniksi) The Oxford Dictionary of Byzantium (1991), Oxford Reference. Viitattu 8.10.2023.
  10. ↑ Charles II le Boiteux (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 8.10.2023.
  11. ↑ James II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.10.2023.
  12. ↑ Nordisk familjebok (1921), s. 521 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.10.2023.
  13. ↑ Charles I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.10.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_II_(Napoli)&oldid=21880085”