Kaakkois-Euroopan vakaussopimus
Kaakkois-Euroopan vakaussopimus (engl. Stability Pact for Southeastern Europe (SPSE) oli Brysselissä vuosina 1999–2008 toiminut kansainvälinen järjestö, jonka tavoitteena oli vahvistaa rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja taloutta Balkanin valtioissa. Vuonna 2008 sen tilalle tuli Alueellinen yhteistyöneuvosto (engl. Regional Cooperation Council), joka oli alueen valtioiden oma aloite verrattuna vakaussopimukseen, jossa ulkopuoliset tahot, kuten Euroopan unioni (EU), olivat vahvoja toimijoita.
Kosovon rauhan jälkeisellä viikolla 10. kesäkuuta 1999 hyväksyttiin Kölnissä kaakkoisen Euroopan jälleenrakentamista ja turvallisuutta koskeva vakaussopimus. Suunnitelma laadittiin kansainvälisen yhteisön aloitteesta Kaakkois-Euroopan alueen demokratisoinnista, turvallisuuden lujittamisesta ja talouden jälleenrakentamisesta, joka perustui alueen maiden väliseen yhteistyöhön ja integraatioon kansainvälisiin poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin. Se yhdisti yli 40 maata ja kansainvälistä järjestöä, mukaan lukien Euroopan unioni, Venäjä, Kanada, Japani, YK, ETYJ ja Nato. Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Tarja Halonen. Sen täytäntöönpanon suora valvonta siirtyi Euroopan unionille.[1]
Jäsenet muokkaa
- Jäsenmaat:
- Huomioitsijat:
- Tukevat maat:
Japani
Norja
Venäjä
Turkki
Sveitsi
Yhdysvallat
Euroopan unioni- Useat kansainväliset organisaatiot
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Sarajevon huippukokous muokkaa
Lehdistötilaisuudessa 21. kesäkuuta Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja EU:n silloisen puheenjohtajamaan liittokansleri Gerhard Schröder ilmoittivat:
»Aikomuksena on tiivissä yhteistyössä tulevan EU:n puheenjohtajamaan Suomen kanssa kutsua vielä heinäkuussa koolle kaikkien vakaussopimuksessa mukana olevien maiden johtajat.»
Samalla esitettiin presidentti Martti Ahtisaarelle pyyntö toimia tulevan kokouksen puheenjohtajana. Ahtisaarella oli taustaa tulevaan tehtävään, sillä hän oli toiminut ennen presidenttiyttään Bosnia-neuvotteluissa ja touko-kesäkuussa 1999 Kosovon rauhanprosessin keskeisenä toimijana.
Kokous järjestettiin Sarajevossa 29.–30. heinäkuuta 1999 olympialaisista tunnetusta Zetra-hallissa, joka oli sodan tuhojen jälkeen kunnostettu.[2][3]
Toteutus muokkaa
EU:n puitteissa luotiin 30-henkinen organisaatio pääkoordinaattorina saksalainen Bodo Hombach, Schröderin hallituksen kansliaministeri ja varakordinaattorina Alpo Rusi, Ahtisaaren presidenttiyden aikainen poliittinen neuvonantaja. Hombach toimi tehtävässään vuoden 2001 loppuun, jonka jälkeen itävaltalainen Erhard Busek toimi tehtävässä järjestön lopettamiseen eli vuoteen 2008 asti.[4] Suomalaisilla oli keskeinen vetovastuu vuoden 1999 loppuun maan toimiessa EU:n puheenjohtajana.[5]
Toiminta tapahtui erillisten työpöytien puitteissa, joita olivat:
- Työpöytä I - Demokratisoituminen ja ihmisoikeudet
- Työpöytä II - Jälleenrakennus, yhteistyö ja taloudellinen kehitys
- Työpöytä III - Turvallisuuskysymykset (kaksi alataulukkoa: turvallisuus ja puolustus sekä oikeus- ja sisäasiat)
Alpo Rusi toimi varakoodinaattorina vuonna 1999–2000 ja oli vuosina 2005–2006 sopimuksen kansainvälisen arviointiryhmän puheenjohtaja.
Kaakkois-Euroopan vakaussopimus muodosti keskeisen välineen EU:ssa alueen vakautus- ja assosiaatioprosessille, jolla tuettiin Länsi-Balkanin maiden asteittaista yhdentymistä unioniin.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Heikki Aittokoski: Balkanin vakauttamispaketille haettiin laajaa pohjaa Kölnissä Helsingin Sanomat. 11.6.1999. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Heikki Aittokoski: Sarajevon huippukokous alkoi YLE Uutiset. 29.7.1999. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ STT: Maailman johtajat julistavat vakautta Balkanille YLE Uutiset. 30.7.1999. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ STT: Elisabeth Rehn närkästyi ulkoministeriölle YLE Uutiset. 10.12.2001. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Sovinto Balkanilla on kaukainen unelma Helsingin Sanomat. 31.7.1999. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Enlargement - Candidate and Potential Candidate Countries European Union. 23.2.2006. Arkistoitu 23.2.2006. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)