Köndös
Köndös on Mikael Agricolan Daavidin psalttarin esipuheessa (1551) mainitsema karjalainen "epäjumala", jolla Agricolan mukaan oli yhteys huhtakaskeamiseen ja peltoihin. Köndöstä on pidetty Agricolan mainitsemista nimistä vaikeatulkintaisimpina eikä hahmon tiedetä varmasti esiintyvän myöhemmässä kansanperinteessä.
Agricolan mukaan Köndös "teki" huhdat ja pellot:
- Köndös Huchtat ja Pellot teki quin heiden Epeuskons näki
Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Agricolan Köndöstä vastaava latinisoitu "Kondus" kyntää kummut ja sarmaattilaiseen taitoon perehtyneenä opettaa uskomaan siemenet poltetun korven huostaan:
- Kondus arat colles, atque ustis semina tesquis
- Credere, Sarmatica callidus arte, docet.[1]
1930-luvun alkupuolella Uno Harva oletti, että huhtien ja peltojen "tekeminen" olisi tarkoittanut niitten raivaamista, ja että Köndös olisi ollut jokin Kalevanpoikiin verrattava hahmo.[2] Harva viittasi tässä yhteydessä Johannes Häyhän mainitsemaan satuun Köntys-nimisestä merkillisestä kaskenkaatajasta:
Matti Meikäläisellä oli viisi poikaa, joista vanhin
- oli riski riihenpuija,
- toinen hiepra heinänlyöjä,
- kolmas vallan selvä seppä,
- neljäs oli nerokas muuten,
- vaan viides viraton Köntys.
Kun nuorin poika oli ylen kömpelö, niin ei häntä käytettykään muuhun kuin runttatyöhön: kesällä kasken- ja talvella halonhakkuuseen. Tätä hän tehdä pänttäsikin hyvin jähmäkästi, sillä hänellä oli runsaat ruumiinvoimat ja tukevat jäntereet. Eikä häntä muille töille totutettukaan, kun muka talossa tarvittiin runtustakin, ja muuten häntä pidettiin vähän hölönä, kun hän näet oli liian harvapuheinen eikä niin vesselä kuin toiset veljensä, vaan hän oli toisia kömpelömpi liikunnoltansakin. Näistä syistä ei häntä nimeltäänkään mainittu, - jos hänellä muutoin lienee sitä ollutkaan - vaan häntä sanottiin Köntykseksi.
Kerran Köntyksen kaskea kaataessa hän sattui ison puun luokse, jossa oli haukalla pesä ja pesässä pojat. Köntys, joka alkoi hakata jyhmää puuta poikki, kuulee yhtäkkiä puun latvasta pakinan. "Älä veikkonen pesäpuutani kaada!" rukoili haukka puun latvasta. "Minä annan sinulle voiman muutamilla sanoilla tehdä, mitä ikänä maailmassa haluat." "Jos niin on, niin jääköön pesäpuusi seisomaan", sanoi Köntys, "mutta mitkä ne sanat olisivat?" "Kun mitä aiot tehdä, niin sano vain:
- Haukan suulla,
- haukan luilla,
- haukan harvoilla sanoilla,
- levehillä leukaluilla.[3].
Tämän jälkeen satu jatkuu kuvauksena taikasanat saaneesta laiskasta pojasta (satutyyppi AT 675), eikä enää liity kasken kaatamiseen. Myöhemmin Harva muutti näkemystään siten, että huhtien ja peltojen "tekeminen" olisi tarkoittanut niitten kylvämistä, ja että Köndös olisi jollain tavoin vastannut jumalainluettelosta puuttuvaa Sämpsä Pellervoista.[4]
Martti Haavion teorian mukaan Köndöksen taustalla olisi viiniköynnöksiä suojeleva Pyhä Urbanus eli Köynnös-Urbanus[5]. Nimi Köndös juontuisi siis pyhimyksen määreestä.
Lähteet muokkaa
- ↑ http://kansanrunous.net84.net/Suomalaisten_muinaisusko/muut_suomalaisten_jumalien_esittelyt.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948.
- ↑ Kalevalaseuran vuosikirja 10. Uno Holmberg-Harva: Agricola ja Porthanin aikaa varhemmat suomalaisten jumalain luettelot. 1930.
- ↑ Johannes Häyhä: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista, osa 5: Naimistavat. 1900.
- ↑ Harva, Uno: Suomalaisten muinaisusko, s. 177. WSOY, 1948.
- ↑ Martti Haavio: Karjalan jumalat. 1959.