Julia Mamaea

Julia Avita Mamaea (k. 235) oli Rooman keisari Severus Alexanderin äiti, joka käytti todellista valtaa poikansa hallitsijakautena.[1]

Julia Mamaean rintakuva Louvren taidemuseossa.

ElämäMuokkaa

Julia Mamaea syntyi mahdollisesti vuoden 190 aikoihin. Hänen vanhempansa olivat Syyrian Emesasta lähtöisin olleet konsuli Gaius Julius Avitus Alexianus ja ylhäisönainen Julia Maesa, jonka sisko Julia Domna oli keisari Septimius Severuksen vaimo. Julia Mamaean ensimmäinen puoliso oli konsulin arvoinen mies, jonka nimeä ei tiedetä. Hänen toinen puolisonsa oli Syyrian Arcasta kotoisin ollut senaattori Gessius Marcianus, jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta: poika Bassianus Alexianus (keisarina Severus Alexander) ja tytär Theocleia.[2] Julia Mamaean sisko Julia Soaemias oli keisari Elagabaluksen äiti.[3]

Kun pretoriaaniprefekti Macrinus vuonna 217 murhautti keisari Caracallan ja julistautui itse keisariksi, joutui koko Julia Domnan suku karkotetuksi Roomasta takaisin Syyriaan, mutta Julia Maesa onnistui pian nostamaan uudeksi keisariksi tyttärenpoikansa Elagabaluksen. Saatuaan tarpeekseen Elagabaluksen holtittomasta hallinnosta Julia Maesa ja Julia Mamaea painostivat tämän kesäkuussa 221 adoptoimaan Julia Mamaean 12-vuotiaan pojan Bassianus Alexianuksen ja nimeämään hänet caesariksi eli kruununperijäksi.[3][2] Julia Mamaea varmisti, ettei hänen poikansa joutuisi Elagabaluksen vaikutuksen alaiseksi, ja tästä tulikin pian vihattua keisariserkkuaan suositumpi.[2] Maaliskuussa 222 pretoriaanikaarti surmasi Elagabaluksen, joka oli yrittänyt saada Bassianus Alexianuksen murhatuksi, sekä samalla Julia Soaemiaksen. Julia Maesalla ja myös Julia Mamaealla on arveltu olleen osansa Elagabaluksen tuhossa. He väittivät nyt valheellisesti Bassianus Alexianuksen olevan Caracallan avioton poika, ja tämä julistettiin keisariksi nimellä Severus Alexander.[3][2] Myös Elagabalus oli nostettu keisariksi väittämällä häntä Caracallan pojaksi.[3]

Koska Severus Alexander oli keisariksi tullessaan vain 13-vuotias, todellista valtaa käyttivät hänen isoäitinsä Julia Maesa ja äitinsä Julia Mamaea. Julia Mamaealle myönnettiin augustan arvonimi, joka hänen äidillään jo oli. Julia Maesan kuoltua vuonna 224 valta keskittyi lähes täydellisesti Julia Mamaealle, joka toimi käytännössä poikansa sijaishallitsijana.[2][1] Hänellä oli tukenaan 16 senaattorin muodostama neuvosto.[1] Julia Mamaea yritti aluksi nojata arvostettujen oppineiden tukeen järjestämällä tunnetun laintuntijan Ulpianuksen uudeksi pretoriaaniprefektiksi ja historioitsija Cassius Dion konsuliksi. Ulpianus oli myös Julia Mamaean tärkein neuvonantaja. Pretoriaanit kuitenkin kapinoivat ja surmasivat Ulpianuksen vuonna 223 tai 224 sekä pakottivat vuonna 229 Cassius Dion poistumaan henkensä uhalla Roomasta.[3][2]

Julia Mamaea järjesti vuonna 225 Severus Alexanderin avioliiton Sallustia Orbianan kanssa. Julia Mamaea alkoi kuitenkin pian pitää uutta miniäänsä ja varsinkin tämän caesariksi nimitettyä isää Seius Sallustiusta uhkana omalle vallalleen. Vuonna 227 Julia Mamaea järjesti Sallustia Orbianan karkotetuksi Afrikkaan ja tämän isän teloitetuksi vallankaappausaikeista syytettynä.[3][2] Tämä lisäsi vihamielisyyttä Julia Mamaeaa kohtaan, varsinkin kun Severus Alexander oli jo täysi-ikäinen ja siten periaatteessa kykenevä hallitsemaan itse.[2] Antiikin historioitsijat tuomitsivat Julia Mamaean liiallisesta sekaantumisesta hallitusasioihin.[1]

Julia Mamaea osallistui poikansa kanssa vuosien 231–232 sotaretkeen Sassanidien Persian hallitsijaa Ardaširia vastaan. Roomalaiset saivat pysäytettyä Ardaširin etenemisen valtakunnan alueelle, mutta Severus Alexander ei myöskään halunnut edetä vihollisen alueelle, ja armeijan piirissä sotaretkeä pidettiin epäonnistuneena.[3][2] Syynä huonoon menestykseen on pidetty joko Severus Alexanderin pelkuruutta tai Julia Mamaean sekaantumista sotilaalliseen päätöksentekoon.[2][1] Vuosina 234–235 keisari ja hänen äitinsä johtivat Germaniassa toista sotaretkeä Rooman alueelle tunkeutuneita alemanneja vastaan. Kun Severus Alexander yritti huonolla menestyksellä lahjoa alemannit poistumaan Rooman alueelta, sotilaat huusivat Maximinus Thrax -nimisen komentajan uudeksi keisariksi. Vallankaappauksen jälkeen Severus Alexander ja Julia Mamaea joutuivat omien sotilaidensa surmaamiksi leirissään Moguntiacumin (nyk. Mainz) lähellä helmi–maaliskuussa 235.[3][2] Samalla päättyi Severusten hallitsijasuvun valtakausi.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Julia Mamaea (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.11.2021.
  2. a b c d e f g h i j k William Greenwalt: Julia Mamaea (c. 190–235) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 26.11.2021.
  3. a b c d e f g h i Arto Kivimäki & Pekka Tuomisto: Rooman keisarit, s. 188–194. Karisto, Hämeenlinna 2001.

Aiheesta muuallaMuokkaa