Julia Maesa
Julia Maesa (k. n. 224) oli Rooman keisarikunnan keisarillisen perheen jäsen, joka onnistui nostamaan tyttärenpoikansa Elagabaluksen ja Severus Alexanderin keisareiksi ja käytti suurta valtaa näiden hallitsijakausina.[1]
Elämä muokkaa
Julia Maesa syntyi mahdollisesti vuoden 170 aikoihin. Hänen isänsä Julius Bassianus oli auringonjumala Elagabaluksen ylipappi Syyrian Emesassa.[2] Maesa oli Julia Maesan syyriankielinen nimi.[1] Julia Maesan puoliso oli alempaan aateliin kuulunut emesalainen Gaius Julius Avitus Alexianus. Heille syntyivät tyttäret Julia Soaemias ja Julia Mamaea, joista ensinmainittu oli tulevan keisarin Elagabaluksen ja jälkimmäinen Severus Alexanderin äiti.[1][1] Julia Maesan sisko Julia Domna nai vuonna 187 Septimius Severuksen, josta tuli vuonna 193 Rooman keisari. Julia Maesasta tuli siten keisarin käly, ja hän muutti asumaan Roomaan.[2][1] Hänen puolisonsa Avitus loi menestyksekkään uran senaattorina, konsulina, maaherrana ja keisarin neuvonantajana, ja kuoli tuntemattomana ajankohtana Septimius Severuksen pojan Caracallan hallituskaudella.[2]
Kun pretoriaaniprefekti Macrinus huhtikuussa 217 murhautti Julia Maesan siskonpojan, keisari Caracallan, ja valitutti itsensä uudeksi keisariksi, Julia Maesa pakotettiin muuttamaan takaisin Emesaan ja murheen murtama Julia Domna näännytti itsensä nälkään. Julia Maesa päätti palauttaa perheensä valtaan, ja yllytti toukokuussa 218 Syyriaan sijoitetut armeijan legioonat julistamaan hänen noin 14-vuotiaan tyttärenpoikansa Varius Avituksen keisariksi väittämällä tämän olevan Caracallan avioton poika, sillä he muistuttivat toisiaan. Kapina Macrinusta vastaan levisi koko valtakuntaan ja Varius Avitus tunnustettiin pian keisariksi myös Roomassa. Hänet tunnetaan historiankirjoissa keisari Elagabaluksena, sillä hän oli isoisoisänsä tavoin Elagabalus-jumalan ylipappi.[3][2]
Uuden keisarin isoäidille Julia Maesalle myönnettiin Augustan keisarillinen arvonimi.[1][2] Hän oli tämän jälkeen keisarillisen hovin tärkein vallankäyttäjä aina kuolemaansa asti, tosin hän joutui aluksi jakamaan vallan tyttärensä Julia Soaemiaksen kanssa, eikä keisari Elagabalus aina totellut heitä.[3][2] Äiti ja tytär kilpailivat myös keskenään vallasta, ja Julia Soaemias ilmeisesti lietsoi Elagabaluksen hillitöntä ja vastuuttomana pidettyä käytöstä vähentääkseen Julia Maesan vaikutusvaltaa tähän.[2] Julia Soaemias myös tuki Elagabaluksen epäsuosittua päätöstä julistaa auringonjumala Elagabalus roomalaisen uskonnon ylimmäksi jumalaksi.[3] Kesäkuussa 221 Elagabalus adoptoi Julia Maesan vaatimuksesta serkkunsa, Julia Mamaean pojan Bassianus Alexianuksen (myöh. Severus Alexander), joka sai caesarin arvonimen, kruununperillisen aseman ja päävastuun hallitusasioista.[3][2][1]
Severus Alexanderia uhkana pitänyt Elagabalus yritti lopulta saada sotilaat murhaamaan tämän, mutta sen sijaan pretoriaanikaarti murhasikin maaliskuussa 222 Elagabaluksen itsensä ja samalla tämän äidin Julia Soaemiaksen. Julia Maesan oletetaan olleen tyttärensä ja tyttärenpoikansa murhan takana.[3][2] Keisariksi tuli nyt toinen tyttärenpoika, 14-vuotias Severus Alexander, mutta Julia Maesa käytti todellista valtaa, kunnes kuoli kaksi vuotta myöhemmin.[3][2][1] Sen jälkeen valta siirtyi Julia Mamaealle.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Julia Maesa (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.11.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j William Greenwalt: Julia Maesa (c. 170–224 ce) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 8.11.2021.
- ↑ a b c d e f g Arto Kivimäki & Pekka Tuomisto: Rooman keisarit, s. 186–192. Karisto, Hämeenlinna 2001.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Julia Maesa Wikimedia Commonsissa
