Jussi Kujala (kansanedustaja)
Juho (Jussi) Ernst Kujala (synt. Törnroos, 29. elokuuta 1878 Pornainen – 1. heinäkuuta 1919 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1918.[1] Hänet tunnettiin myös kirjailijana ja kuplettirunoilijana. Kujala sai sisällissodan aikaisesta toiminnastaan pitkän vankeustuomion ja teki itsemurhan.[2]
| Jussi Kujala | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
2.2.1914–25.9.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Uusimaa |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. elokuuta 1878 Pornainen |
| Kuollut | 1. heinäkuuta 1919 (40 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | työmies, toimittaja |
Elämä muokkaa
Varhaiset vuodet muokkaa
Kujala syntyi Pornaisen Laukkoskella palvelijatar Anna Mathilda Törnroosin (1858−1888) aviottomana lapsena. Hänen isänsä huhuttiin olleen aatelinen valtiopäivämies. Anna Mathilda jätti lapsensa jo muutaman viikon ikäisenä vanhemmilleen Anders Kustaa ja Maria Törnroosille, joiden hoivissa Kujala kasvoi Laukkosken Metsäkipparin talossa. Hieman vartuttuaan Kujala työskenteli tilalla maatöissä ja oli myöhemmin renkinä eri puolilla kotipitäjäänsä. Kujala kävi ainoastaan kiertokoulua, mutta oppi luku- ja kirjoitustaidon itsenäisesti. Työväenaatteeseen hän tutusti lukemalla vanhoja Työmies-lehtiä ja liittyi Laukkosken työväenyhdistykseen vuonna 1904.[2][3][4]
Lopetettuaan rengin työt vuonna 1907 Kujala muutti Porvooseen, josta käsin hän toimi sosialidemokraattisen puolueen Uudenmaan vaalipiirin puhujana ja toimitsijana. Vuonna 1913 Kujala perusti käsityöverstaan Tuusulan Järvenpääseen. Samana vuonna hänet valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Kansanedustajantehtäviensä ohessa Kujala ehti ensimmäisen maailmansodan aikana työskentelemään linnoitustöissä vuosina 1914–1915 sekä Työläisen päätoimittajana Porvoossa 1916. Syksyllä 1917 hän osti perheelleen mäkituvan Järvenpäästä.[2][4]
Kirjoittaessaan Kujala käytti ainakin nimimerkkejä ”J. K-la”, ”Laulajapoika” ja ”Korpivaeltaja”. Hän julkaisi omakustanteena erilaisia kertomuksia sekä kirjoitti yhteiskunnallisia kupletteja.[2] Kujala on sanoittanut muun muassa Laukon torpparihäädöistä kertovan kappaleen Laulu Laukon häädöistä, jonka Sulo Vakkari esittää vuonna 1970 julkaistulla kokoelma-albumilla Työväen lauluja II.[5] Lisäksi hän suomensi virolaisen Johannes Rahamägin ateistisen teoksen.[6]
Sisällissota ja kuolema muokkaa
Sisällissodan alkaessa Kujalalle ei tarjottu virkaa kansanvaltuuskunnassa, joten hän palasi kotiinsa toimien hallinnollisissa tehtävissä muun muassa punaisten valitseman Tuusulan kunnallisneuvoston sihteerinä. Kujala kuului myös Tuusulan punakaartiin ja oli maalis-huhtikuussa vartiotehtävissä Järvenpään asemalla. Lisäksi hän kirjoitti sodan aikana aktiivisesti Työmieheen. Helsingin taistelun jälkeen Kujala vangittiin Järvenpäässä 21. huhtikuuta. Hänet toimitettiin Hyvinkään vankileirin kautta Suomenlinnan vankileirille ja sieltä edelleen heinäkuun lopussa muiden kansanedustajien tavoin Sörnäisten vankilaan. Lokakuussa 1918 Kujala sai valtiorikosoikeudelta kuolemanrangaistuksen, jonka perusteena oli muun muassa yli 60 kiihoitukseksi katsottua lehtikirjoitusta.[4] Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus muutti tuomion 12 vuoden kuritushuonerangaistukseksi.[7]
Kujala kärsi tuomiotaan Sörnäisten kuritushuoneessa, jossa hän teki itsemurhan 1. heinäkuuta 1919 vastaisena yönä viiltämällä ranteensa auki. Samana yönä vankilassa kuoli myös kansanedustaja Taavetti Lapveteläinen.[3] Kesällä 1918 tehdyissä kuulusteluissa Kujala kertoi jo pitemmän aikaa kärsineensä hermosairaudesta.[4] Hänet haudattiin Tuusulaan Paijalan hautausmaalle. Lehtitietojen mukaan hautajaisiin osallistui tuhatkunta saattajaa. Tilaisuudessa puhui muun muassa entinen kansanedustaja Fiina Pietikäinen.[8]
Perhe muokkaa
Kujalan puoliso oli Maria Aurora Veckström, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908.[1] Pariskunnalla oli viisi lasta.[4]
Teokset muokkaa
- Kiiltävän kuoren alta : tosiperäinen kuvaus elämästä. Porvoo: tekijä, 1910.
- Taistelun riehuessa : lausuttavia runoja. Porvoo: tekijä, 1910.
- Pirttimäen Antti : elämäkerrallinen tosikuvaus. Porvoo: tekijä, 1911.
- Piru : historiallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan. Vironkielestä mukaili Juho Kujala. Porvoo: Osuuskunta Wisa, 1912. Kirja digitoituna Projekti Lönnrotissa (PDF).
- Rahamägi, Johannes: Piru : historiallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan. 2. korjattu painos. Suomentanut Juho Kujala. Helsinki: Tajunta Media, 2016. ISBN 978-952-66574-5-5.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Jussi Kujala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 7.9.2007.
- ↑ a b c d Kalemaa, Kalevi: Kujala, Juho (1878–1919) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.10.2016.
- ↑ a b Armahdusta odottavien kohtaloja. Kansan Voima, 5.7.1919, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2021.
- ↑ a b c d e Kujala, Juho Ernst – Valtiorikosylioikeuden akti (25068) Valtiorikosylioikeuden aktit. 26.11.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 22.12.2021. Viitattu 22.12.2021.
- ↑ Saunio, Ilpo ; Tuovinen, Timo: Edestä aattehen : suomalaisia työväenlauluja 1890–1938, s. 161. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30421-4-6.
- ↑ Pitkä, Jyrki: Pirullinen kirjajulkaisu Tajunta Medialta 8.12.2016. Tajunta Media. Viitattu 23.12.2021.
- ↑ Sos. dem. kansanedustajain tuomiot. Hämeen Kansa, 17.1.1919, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2021.
- ↑ J. Kujalan hautaus. Suomen Sosialidemokraatti, 21.7.1919, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2021.