Wikipedia

Johannes Linnankoski

suomalainen kirjailija

Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Johan Peltonen 18. lokakuuta 1869 Askola – 10. elokuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta.[1] Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.[2]

Johannes Linnankoski
Johannes Linnankoski.
Johannes Linnankoski.
Henkilötiedot
Syntynyt18. lokakuuta 1869
Askola, Suomi
Kuollut10. elokuuta 1913 (43 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kirjailija, toimittaja, kääntäjä
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Esikoisteos Ikuinen taistelu (1903)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Johannes Linnankosken nuoruudenkoti, kotimuseo Askolassa.
Johannes Linnankosken työhuone kotimuseossa Askolassa.

Lapsuus ja nuoruusvuodet

muokkaa

Peltosen kasvuympäristö oli uusmaalaisen Askolan talonpoikaisseutu. Hänen vanhempansa olivat Juho ja Maria Peltonen. Maanviljelijäperheessä oli seitsemän lasta, joista Vihtori oli nuorin. Vihtorin syntymän aikoihin hänen vanhempansa olivat vuokraviljelijöinä Maria Peltosen kotitilalla, mutta myöhemmin perhe rakensi uuden Niemenpelto-nimisen talon, joka toimii nykyisin Linnankosken museona Askolan Vakkolassa.

Vihtori Peltonen kävi vuosina 1877–1882 Askolan kansakoulun hyvällä menestyksellä. Tämän jälkeen hän työskenteli talvet metsätöissä ja keväisin tukinuitossa Porvoonjoella. Vuosina 1888–1890 Peltonen kävi Jyväskylän seminaaria, jota hän ei kuitenkaan suorittanut loppuun. Hän oli sitten vuoden verran porvoolaisen kustantamon Werner Söderströmin palveluksessa, kunnes joutui marraskuussa 1891 lähtemään suorittamaan kaksivuotista asepalvelusta. Armeijassa Peltonen oli ensin kirjurina ja sitten välskärinoppilaana. Hän toimi armeija-aikanaan myös Suometar-lehden kirjeenvaihtajana ja herätti jo tuolloin huomiota kirjoituksillaan. Peltonen opiskeli näinä vuosina myös ruotsia, tanskaa ja saksaa. [2]

Uusimaa-lehden toimittajana

muokkaa

Peltosen päästyä asepalveluksesta syksyllä 1893 hänen entinen työnantajansa Werner Söderström tarjosi hänelle toimittajan paikkaa perusteilla olleesta Uusimaa-lehdestä. Peltonen kiersikin sitten Itä-Uudenmaan pitäjissä hankkimassa asiamiehiä, kirjeenvaihtajia ja uusia tilaajia lehdelle. Lehden toimitus sijaitsi Porvoossa, ja sen näytenumero ilmestyi 8. joulukuuta 1894. Peltonen otti lehdessä rohkeasti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja käsitteli muun muassa kielikysymystä sekä torppari- ja työväenkysymystä. Hän piti tekstinsä yksinkertaisen julistavina ja halusi herättää ihmisten vastuuntuntoa, siveellisyyttä ja totuuden etsintää. [2]

Peltonen oli mukana perustamassa Porvooseen suomenkielistä oppikoulua, joka aloitti toimintansa syksyllä 1895 Porvoon Suomalaisen Yhteiskoulun nimellä (nykyisin Linnankosken lukio), sekä vuonna 1896 Porvoon Suomalaiset -yhdistystä, joka keskittyi suomalaisuuden edistämiseen ja suomen kielen käytön helpottamiseen. Muita hankkeita, joiden käynnistämisessä Peltonen oli mukana, olivat muun muassa Porvoon Kansallis-Osake-Pankin Porvoon sivukonttori, Suomalainen kauppaosakeyhtiö ja Uudenmaan läänin maanviljelysseura.

Kirjailijan uralle

muokkaa
 
Esperantonkielinen painos novellista Taistelu Heikkilän talosta.

Peltonen meni naimisiin 1899 Porvoon yhteiskoulussa opettajattarena toimineen neiti Ester Druggin kanssa, ja perheeseen syntyi neljä lasta. Näihin aikoihin Peltonen irtisanoutui Uusimaa-lehden palveluksesta, koska hän halusi keskittyä omiin kirjallisiin töihinsä. Peltonen muutti perheineen Porvoosta ja asui sitten useilla paikkakunnilla ympäri Suomea, kuten Lapinlahdella Alapitkän kylässä, Turun läänin Koskella, Salon seudulla, Halikossa ja Haukivuorella. Karinaisissa hän asui yli kaksi vuotta ja sieltä muuttaessaan 1902 hän alkoi käyttää Johannes Linnankoski -nimeä. Kesät perhe vietti joko Askolassa tai Nurmeksessa isän Erkki-veljen luona, joka toimi siellä kansakoulunopettajana.

Peltonen hankki näinä vuosina tuloja perheelleen suomennos- ja toimitustöillä, kuten yleistajuisilla tieto- ja oppikirjoilla. Varsinaisena tavoitteenaan hän piti kaunokirjailijan ammattia, johon hän valmistautui itseopiskelulla. Vuonna 1903 hän julkaisi ensimmäisen kaunokirjallisen teoksensa: Raamatusta aiheensa saaneen näytelmän Ikuinen taistelu, kuten kaikki tulevatkin teoksensa, Peltonen julkaisi salanimellä Johannes Linnankoski. Salanimi oli peräisin hänen kotiseutunsa paikannimestä. Esikoisteos sai hyvän vastaanoton ja Peltonen sai siitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon. Salanimen takana oleva kirjoittaja ei paljastunut vielä pariin vuoteen. [2]

Vuonna 1905 ilmestyi romaani Laulu tulipunaisesta kukasta, joka varsinaisesti nosti Linnankosken nimen kuuluisuuteen. Romaanin miljöönä oli kirjailijan kotiseutu, Askolan pitäjän Vakkolan kylä − esimerkiksi kirjassa kuvatun Kohisevan esikuvana oli Vakkolan koski. Vakkolan kylään oli sijoitettu myös samana vuonna ilmestyneen novellin "Taistelu Heikkilän talosta" tapahtumat.

Vuosi 1905 oli myös suurlakkovuosi ja Peltonen innostui taas yhteiskunnallisesta toiminnasta. Hän osallistui pari vuotta aktiivisesti vuonna 1906 perustetun Suomalaisuuden Liiton toimintaan.

Peltonen julkaisi vuonna 1908 vaikeaselkoisena pidetyn näytelmän Kirot, jossa hän teki oman yhteenvetonsa vuosien 1899–1905 tapahtumista Suomessa.

Vuoden 1908 alkupuolella Peltonen matkusteli Euroopassa WSOY:n myöntämän apurahan turvin tutustuen taidenäyttelyihin, teatteriin ja museoihin. Heti matkalta palattuaan hän alkoi kirjoittaa uutta romaania, joka ilmestyi 1909 nimellä Pakolaiset. Aiheen romaaniin Peltonen oli saanut asuessaan muutamia vuosia aiemmin Lapinlahden Alapitkällä, Hovin talossa, jonne saapui eräänä päivänä talonostajia pitkän matkan takaa Hämeestä. Pakolaiset-romaania (1908) pidetään yhtenä Linnankosken parhaimmista teoksista. Siinä ilmenee hänen kypsä ja syvällinen ihmiskäsityksensä.[2]

Paluu Askolaan

muokkaa
 
Jeftan tytär esitetään Yliopiston kulttuurikilpailujen teatteri-illalla.

Peltosen perheen kiertolaiselämä päättyi 1909, kun hän osti Askolasta läheltä lapsuudenkotiaan Toivola-nimisen tilan. Askolassa Peltonen oli mukana nuorisoseuratoiminnassa, ohjasi harrastelijanäytelmiä ja piti käytöskursseja kyläläisille. Hän kirjoitti täällä vuonna 1911 ilmestyneet näytelmät Simson ja Delila sekä Jeftan tytär ja vuonna 1913 ilmestyneen novellikokoelman Sirpaleita.

Toivolan vuosinaan Peltosella oli myös tekeillä suuri romaanihanke, josta hän suunnitteli pääteostaan. "Kolme Yrjää" -romaanissa oli tarkoitus kuvata suomalaisen rodun vaiheita kolmen veljeksen, Eino, Jussi ja Antero Yrjän, elämäntarinoitten kautta. Peltosen heikentynyt terveys ja perheen taloudelliset vaikeudet estivät kuitenkin romaanihankkeen valmistumisen ja siitä julkaistiin lopulta vain lyhyt katkelma novellissa "Hilja, maitotyttö".

Vuonna 1913 ylirasituksesta ja heikosta terveydestä kärsinyt Peltonen joutui lähtemään hoitoon Helsingin Diakonissalaitokselle. Hän kuoli siellä anemiaan 43-vuotiaana 10. elokuuta 1913.

Teoksia

muokkaa
  • Asutus- ja rakennusjärjestelmä maaseudulla. Uudenmaan läänin maanviljelysseuran palkitsema kilpakirjoitus. WSOY 1900
  • Kuinka joka mies sai maata: wuoropuhelu. Kyläläisten kirjasia n:o 29-30. WSOY 1900
  • Kynäilijä: helppotajuinen opas kirjoitusten sepittämisessä: nuorisoseuroja, kansakoulun jatkokursseja ja itsekseen opiskelevia varten. WSOY 1900
  • Puhetaito: kaunoluvun, puhe- ja esitystaidon perusteet sekä äänielinten hoito. WSOY 1901, 2. tark. painos nimellä Puhetaito: kaunoluvun, puhe- ja esitystaidon perusteet WSOY 1910, 3. tark. painos 1923
  • Ikuinen taistelu, näytelmä 1903
  • Laulu tulipunaisesta kukasta 1905
  • Kuinka uutta Suomea rakennetaan: puolueettoman katsauksen koe viime viikkojen tärkeimpiin tapahtumiin. Porvoo 1905 (nimimerkillä Syrjästäkatsoja)
  • Taistelu Heikkilän talosta y.m. kertomuksia, WSOY 1907
  • Kirot, näytelmä 1907
  • Pakolaiset 1908
  • Jeftan tytär, näytelmä 1911
  • Simson ja Delila, näytelmä 1911
  • Sirpaleita, novellikokoelma 1913
  • Kootut teokset 1908–1915
  • Hilja, maitotyttö ynnä muita sirpaleita 1920
  • Elämänlanka ja toivioretki 1931
  • Valitut teokset 1953, 1971, 1973

Muita julkaisuja ja toimitustöitä

muokkaa
  • Torpparit ja isännät ; Herrat ja talonpojat. Kyläläisten kirjasia n:o 13. WSOY 1899
  • Isäntäväki ja palvelijat. Kyläläisten kirjasia n:o 14. WSOY 1899
  • Keväällä 1899: säkeenkatkelmia Uudenmaan suomalaiseen laulu- ja soittojuhlaan 18 5/6 95. WSOY 1899
  • Nuorisomme siveellisyys: vakava sana vakavassa asiassa. Kyläläisten kirjasia n:o 18. WSOY 1899
  • Onko köyhällä lakia? ; Kuinka epäkohtia korjataan. Kyläläisten kirjasia n:o 22. WSOY 1899
  • Pieni marja- ja sienikirja. Kyläläisten kirjasia n:o 10. WSOY 1899
  • Aviovaali ja puolisoiden keskinäiset suhteet. Kyläläisten kirjasia n:o 19. WSOY 1899
  • Emännille ja tyttärille. Kyläläisten kirjasia n:o 16. WSOY 1899
  • Sanomalehdistön päivä: Porvoossa, marraskuun 5 p. 1899; kirj. O. Grotenfelt, Edv. Rindell, W. Peltonen.
  • Salon lapsia: yksinäytöksinen laulukuvaelma. Uusmaalaisten edistysseurojen toimituksia, 3. WSOY
  • Laillisuuden pohja ja lakien pyhyys Suomessa. Kyläläisten kirjasia n:o 25. WSOY 1900
  • Ameriikkaan siirtymisestä. Kyläläisten kirjasia n:o 24. WSOY 1900
  • Suurempi kyläläisten laulukirja. Kyläläisten kirjasia, 1, B. WSOY 1900, 1902, 1914
  • Suomi ennen ja nyt. Kyläläisten kirjasia n:o 28. WSOY 1900
  • Kuinka rakennan taloni?. Kyläläisten kirjasia n:o 23. WSOY 1900
  • Kertomarunoja. Kyläläisten kirjasia n:o 26. WSOY 1900
  • Laulurunoja. Kyläläisten kirjasia n:o 27. WSOY 1900
  • Kyläläisten laulukirja. Kyläläisten kirjasia n:o 1. Korj. painos WSOY 1901
  • -tar, -tär päätteen käyttämisestä nykykielessä. Virittäjä 6/1902
  • Mitä naiset voivat tehdä maatalouden parantamiseksi?. Kyläläisten kirjasia n:o 32. WSOY 1903
  • Mikä pelastaa maamiehen ahdinkotilasta?. Kyläläisten kirjasia n:o 31. WSOY 1903
  • Kirjanpidon opas talonpojalle. Kyläläisten kirjasia n:o 49. WSOY 1903
  • Japani nyt ja ennen: uusimpien Japanin-tutkijain esitysten mukaan toimitettu. WSOY 1904
  • Kenraalikuwernööri Bobrikoffin kuolema. 1904, 1905
  • Keksintöjen kirja: ulkomaisten lähteitten mukaan kotimaisten ammattimiesten avulla. 1, toim. Vihtori Peltonen. WSOY 1907
  • Keksintöjen kirja. 2; ulkomaisten lähteitten mukaan kotimaisten ammattimiesten avulla toimittanut Vihtori Peltonen. WSOY 1908
  • Keksintöjen kirja. 3. WSOY 1909
  • Hewoshoidosta. kirjottanut hewoshoidon ystäwä. Kyläläisten kirjasia n:o 44. WSOY 1910
  • Johannes Linnankoski: elämä ja toiminta v:een 1900. WSOY 1921
  • Johannes Linnankoski: elämä ja toiminta v:sta 1900. WSOY 1927

Suomennoksia

muokkaa
  • Edla Freudenthal : Helppotajuinen esitelmä valtiopäivistä ja niitten merkityksestä synnyinmaallemme. Esitelmä pidetty tammikuun 18 päivänä naisyhdistyksen huoneistossa. Werner Söderström, Porvoo 1891
  • Lars Dilling : Yksinkertainen kukkavihkonen. WSOY 1891
  • Aina : Iltalampun ääressä. WSOY 1893
  • Tri Schmidt : Ihmisruumis ja sen elimet: kuvilla ja selityksillä valaistu havainnollinen esitys sen rakenteesta. Saksan kielestä kääntänyt ja osittain mukaellut O. M. Reuter, suom. Vihtori Peltonen. WSOY 1893
  • Erik Wilhelm Wretlind : Naisten siitinelo säännöllisessä ja kivulloisessa tilassa. WSOY 1894, 2. painos 1898-1899, 5. painos nimellä Naisten sukuelo säännöllisessä ja kivuloisessa tilassa WSOY 1921
  • Professori Moritz Willkomm'in Luontaisjärjestöllinen kasvikunnan kuvasto; tekstin mukaillut Ragnar Hult ; suomentanut Wihtori Peltonen. WSOY 1893-1895
  • Erik Wilhelm Wretlind : Kirja miehille ja äideille!: miesten siitinelo säännöllisessä ja kivuloisessa tilassa. WSOY 1893, 3. korjattu ja lisätty painos nimellä Miesten siitinelo säännöllisessä ja kivuloisessa tilassa; suomennoksen ja Suomen oloille rakentuvan osan toim. Wihtori Peltonen. WSOY 1902, 4. painos 1908, Aug. Edwards, Ashtabula, Ohio 1939, näköispainos 1992
  • K. H. Lindholm : Metsänriistan hoidosta Suomessa. Porvoo 1894
  • Margarethe : Lehtovaaralaiset: kuvaus norjalaisesta kansanelämästä. WSOY 1894
  • Erik Wilhelm Wretlind : Nuorison vaarallisin vihollinen. WSOY 1894
  • Petri Kettenfeier Rosegger : Poikavuosiltani. WSOY 1896
  • Fritz Schultze : Sukupuolinen puhtaus: esitelmä nuorille miehille: lisäys: muutamia lääketieteen lausuntoja siveyden terveellisyydestä. WSOY 1900
  • Christian de Wet : Buurien ja englantilaisten sota. WSOY 1902-1903, 2. tark. painos 1942
  • Arthur Rindell : Keinotekoiset lannoitusaineet ja niiden käyttäminen. Kyläläisten kirjasia, n:o 35. WSOY 1903
  • C. M. Peterson : Ugglehult: pienviljelyksen mallitalo. 1-2 osa ; suomeksi toimittaneet Ester ja Wihtori Peltonen. WSOY 1913

Linnankosken teoksista tehtyjä elokuvia

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen.: Johannes Linnankoski (1869-1913) Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 9.5.2012.
  2. ↑ a b c d e ”Linnankoski, Johannes”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3760. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Aarne Anttila: Vihtori Peltonen – Johannes Linnankoski I. Porvoo 1921.
  • Aarne Anttila: Vihtori Peltonen – Johannes Linnankoski II. Porvoo 1927.
  • Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan. Porvoo 1954.
  • Leevi Mäittälä: Elämän tulipunakukka. Porvoo 1979.
  • Suomen kansallisfilmografia. Osat 2.,3.,5 ja 8. Hki, Edita.
  • Tulio: Levottoman veren antologia. Toimittanut Sakari Toiviainen .Hki, SKS 2002 ISBN 951-746-333-2
  • Veikko Knuutila: Johannes Linnankoski aikani Karinaisissa: Suomusjärvi, Veikko Knuutila 2013. ISBN 978-952-93-2460-6

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Johannes Linnankoski
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Johannes Linnankoski.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johannes_Linnankoski&oldid=22756951”