Johannes Gripenberg

suomalainen poliitikko

Johannes Gripenberg (17. helmikuuta 1842 Sääksmäki20. toukokuuta 1893 Helsinki) oli suomalainen virkamies, joka palveli 20 vuotta valtiosihteerinvirastossa Pietarissa ja oli vuosina 1891–1893 senaattorina.[1] Hän kannatti fennomaniaa.[2]

Johannes Gripenberg 1880-luvulla (valokuva Daniel Nyblin).

Elämä ja ura muokkaa

Johannes Gripenberg kuului sotilassukuna tunnettuun Gripenbergin aatelissukuun. Hänen isänsä oli senaattori Sebastian Gripenberg, joka ensimmäisen vaimonsa kuoltua meni naimisiin omistamansa Voipaalan kartanon piian Maria Öhrnbergin kanssa saatettuaan tämän ensin raskaaksi. Epäsäätyinen pari vihittiin vain muutamaa päivää ennen Johanneksen syntymää. Hänen sisaruksiaan olivat senaattori ja arkkitehti Sebastian Gripenberg sekä naisasianainen Aleksandra Gripenberg.[1][3] Johannes Gripenberg lähetettiin suvun perinteen mukaisesti Haminan kadettikouluun, mutta hän erosi sieltä vuonna 1858 suorittamatta kurssia ja lukikin sen sijaan ylioppilaaksi Kuopion lyseosta vuonna 1861.[1]

 
Tanssiryhmä Taiteilijaseuran vuoden 1866 vuosijuhlassa, Gripenberg takarivissä toinen vasemmalta. Mukana myös Ina Forstén, Karl Collan, Thiodolf Saelan ja Maria Collan.

Gripenberg valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1867, täydensi vuoden ajan opintojaan Kazanin yliopistossa Venäjällä ja valmistui maisteriksi 1869. Hänen virkauransa alkoi Pietarin valtiosihteerinvirastossa vuonna 1868, ja oltuaan välillä pari vuotta Venäjän ulkoasiainhallinnon palveluksessa hän työskenteli valtiosihteerinviraston toimitussihteerinä vuosina 1871–1889. Häntä on luonnehdittu virkamiehenä ”terävänäköiseksi poliittiseksi tarkkailijaksi”. Hän oli kirjeenvaihdossa suomalaisten vaikuttajien kanssa ja piti heidät ajan tasalla Venäjällä vallinneista mielialoista Suomen suhteen. Kun Suomen itsehallinnollinen asema vaikutti olevan uhattuna, Gripenberg oli keskeisenä henkilönä mukana suunnittelemassa Suomen asioista kertovan venäjänkielisen lehden perustamista Pietariin. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Gripenberg oli G. Z. Yrjö-Koskisen ystävä, ja Gripenbergin Suomen asemaa koskeneiden mielipiteiden on nähty muistuttaneen myöhempää sortovuosien myöntyväisyyslinjaa.[1]

Gripenberg nimitettiin vuonna 1889 Mikkelin läänin kuvernööriksi ja vuonna 1891 senaatin kansliatoimituskunnan päälliköksi. Kun kansliatoimituskunta lakkautettiin seuraavana vuonna, hänet siirrettiin maataloustoimituskunnan päälliköksi. Hän kuitenkin kuoli jo vuonna 1893.[1] Gripenberg oli sukunsa edustaja säätyvaltiopäivillä 1872, 1877–1878 ja 1891, jolloin hän toimi laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana.[4]

Gripenberg oli vuodesta 1872 naimisissa Aminoffin aatelissukuun kuuluneen Sigrid Maria Aminoffin kanssa, jonka isä oli eversti, valtiopäivämies Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff. Heidän seitsemästä lapsestaan tunnetuimmat ovat runoilija Bertel Gripenberg, kirjailija Catri Gripenberg ja pankinjohtaja Berndt Sebastian Gripenberg.[1][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Gluschkoff, Jaana: Gripenberg, Johannes (1842–1893). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Biografiasampo: Johannes Gripenberg Viitattu 13.4.2021.
  3. a b Autio, Veli-Matti: Gripenberg (1600–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Helsingin yliopisto: opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828. 1, A - K / Tor Carpelan ja L. O. Th. Tudeer., s. 273. Johannes Gripenberg. Tuntematon, 1925. Kansalliskirjasto (viitattu 13.04.2021).