Jerusalemin Jumalanäiti
Jerusalemin Jumalanäiti on yksi ortodoksisista ikonityypeistä. Useat tämän ikonityypin ikoneista tunnetaan ihmeitätekevinä kuvina.
Sen alkuperä juontuu ensimmäiseen "Jumalanäidin Tiennäyttäjä" –ikoniin, jonka maalasi perimätiedon mukaan apostoli ja evankelista Luukas. Alkuperäinen ikoni tai sen kopio vietiin Konstantinopoliin ja sieltä Kiovan Venäjälle Krimin niemimaan Korsuniin eli Khersonesokseen, jossa Vladimir Suuri (pyhä Vladimir Kiovalainen) vuonna 988 otti kasteen ja siirsi sitten ikonin Kiovaan.
Ikonin kopio luovutettiin Novgorodiin, jossa ikonista tehtiin taas omat kopiot ja niiden nimenä ryhdyttiin käyttämään Korsunin Jumalanäiti-ikonia.
Tsaari Iivana Julma siirsi Jerusalemin Jumalanäidin vielä Moskovaan, josta Napoleon omien sotiensa aikana varasti sen ja vei Pariisiin. Ikoni on nykyisin Notre Damen katedraalissa Pariisissa.
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Jerusalemin Jumalansynnyttäjän ikonia vuosittain lokakuun 12. päivänä.[1]
Lintulan luostarin Jumalanäidin jerusalemilainen ikoni muokkaa
Lintulan luostarin kirkossa Heinäveden Palokissa on 1920-luvulla Tbilisin lähellä sijaitsevassa Betanian naisluostarissa maalattu pienehkö, kooltaan 33x29,5 cm2 toisinto Jumalaidin jerusalemilaisesta ikonista. Lintulan ikoni on siunattu Jerusalemissa Kristuksen haudalla ja siihen on kiinnitetty kaksi pientä kivenpalasta, yksi Kristuksen haudalta ja toinen Golgatan kalliosta. Ikonia pidetään ihmeitätekevänä; Jerusalemin Jumalanäidin kuvan edessä annattujen rukousten katsotaan auttaneen esimerkiksi lapsettomuudesta kärsinyttä pariskuntaa.[2][1]
Ikoni saatiin Kannaksella sijainneeseen Kivennavan Lintulan luostariin 1930-luvulla, ja evakkomatkalle 11. lokakuuta 1939 lähdettäessä luostarin kalustosta vastannut nunna Nina otti sen mukaan eräänä harvoista mukaan pelastetuista esineistä; evakkoon jouduttiin lähtemään ikonin juhlapäivän aattona.[1] Ikonia kunnioitetaan luostarin sodanjälkeisen ajan merkittävämpänä pyhäinkuvana. Sillä katsotaan olleen rooli Lintulan luostarin nykypaikan valinnassa, sillä Jumalanäidille omistetun rukouspalveluksen jälkeen ikonin edessä heitetyllä arvalla valittiin kahdesta luostarikäyttöön sopivaksi katsotusta maatilasta se, johon hankinta kohdistettiin vuonna 1946.[3]
Katso myös – Suomen muut ihmeitätekevät ikonit muokkaa
- Konevitsan Jumalanäiti, Valamon luostari, Heinävesi
- Valamon Jumalanäiti, Valamon luostari, Heinävesi
- Suloisesti suuteleva Jumalanäiti, Valamon luostari, Heinävesi
- Kozelštšinan Jumalanäiti, Uspenskin katedraali, Helsinki
- Jumalanäidin Akatistos -ikoni, Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Kuopio
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Piispa Arseni: Ihmeitätekevät ikonit Suomessa. (Teema: ihmeitätekevät ikonit) Ikonimaalari, 2011, nro 2, s. 13–14 (koko artikkeli sivut 8–15). Helsinki: Suomen ikonimaalarit ry. ISSN 978-952-5870-37-4.
- ↑ Kristina Thomenius: Luostarin esineistö 1900-luvun alkupuolella, s. 140. Teoksessa Lintulan luostarin historia Karjalan kannakselta Etelä-Savoon. Toim. Hanna Kemppi ja Kristina Thomenius. Heinävesi: Valamon luostari, 1998. ISBN 951-9468-76-5.
- ↑ Sisar Eeva: Lintulan luostari Heinäveden Palokissa 1946–1996, s. 171. Teoksessa Lintulan luostarin historia Karjalan kannakselta Etelä-Savoon. Toim. Hanna Kemppi ja Kristina Thomenius. Heinävesi: Valamon luostari, 1998. ISBN 951-9468-76-5.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ortodoksi.net / Jerusalemin Jumalanäiti (ortodoksi.net)
- Virgin of Jerusalem: A Byzantine Icon (englanniksi) (radudavidescu.com)
- Jerusalem icon of the Mother of God (englanniksi) (icon.lt)
- Jerusalem Wonderworking "Weeping" icon of Copenhagen (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (dagmaria.dk)